2558. Tulevatko kipulääkkeet teille viihdekäyttöön, kysyi eräs lääkäri minulta vastaanottohuoneessaan
Tämä tapahtui noin puoli vuottaa sitten. Aihe tuli mielessäni ajankohtaiseksi meneillään raivoavan vanhushuoltofiaskon takia. Sitä siivitti myös ja Yle TV 1:n Sannikka&Ukkola – ohjelma (https://areena.yle.fi/1-4493542) 1.2. 19. Siinä Sarasvuo heitti, että hän on keräämässä pvk-lääkkeitä varastoon vanhuuden varalle.
Tarina alkaa.
Olin astunut suuren kv. lääkärifirman huoneeseen, jossa tietävän näköinen ja tämä myös esille tuova nelikymppi mieslääkäri odotti pöytänsä takana ja vastaanotti minut rutiininomaisella varmuudella. Olin ollut tämän firman erään pätevän naislääkärin vanha asiakas. Esteen sattuessa jouduin turvautumaan tähän tyyppiin. Hetken juteltuamme kipuvaivastani ja hänen välillä katsoessa ruutuaan, hän lausui: Tulevatko kipulääkkeet teille viihdekäyttöön? Hämmästyin suuresti enkä kyennyt heti sanomaan mitään. Tunsin vain, että huoneessa kurjistuvaa näköalattomuuttani kipuuni olisi voinut leikata veitsellä. Kopeloidessani taskuistani Peijaksen diagnoosia ja löytämättä sitä, tunsin itseni pelleksi ja lopulta hölmöksi. Tunsin välillämme muodostuneen kognitiivisen vinouman romahtavan.
Etsintäoperaatioideni välillä lääkäri sanoi jostain syystä, että lääkkeeni eivät näy veriarvoissa. Hän kehotti minua kertomaan lääkkeistäni jouduttuani Peijakseen tai Jorviin. Viimeinen lause tuntui ennenaikaiselta, mutta toisessa tilanteessa järkevältä neuvolta lääkärin suusta. Onneksi vakilääkäri asianomaisessa yhtiössä on asiantuntija ja asiallinen, samoin myös omalääkärini terveyskeskuksessa. He neuvovat, ohjaavat, varoittavat vaaroista, ottavat verikokeita. Pahimmillaan kivun iskiessä en elä, olen vain.
Tarina alkaa.
Olin astunut suuren kv. lääkärifirman huoneeseen, jossa tietävän näköinen ja tämä myös esille tuova nelikymppi mieslääkäri odotti pöytänsä takana ja vastaanotti minut rutiininomaisella varmuudella. Olin ollut tämän firman erään pätevän naislääkärin vanha asiakas. Esteen sattuessa jouduin turvautumaan tähän tyyppiin. Hetken juteltuamme kipuvaivastani ja hänen välillä katsoessa ruutuaan, hän lausui: Tulevatko kipulääkkeet teille viihdekäyttöön? Hämmästyin suuresti enkä kyennyt heti sanomaan mitään. Tunsin vain, että huoneessa kurjistuvaa näköalattomuuttani kipuuni olisi voinut leikata veitsellä. Kopeloidessani taskuistani Peijaksen diagnoosia ja löytämättä sitä, tunsin itseni pelleksi ja lopulta hölmöksi. Tunsin välillämme muodostuneen kognitiivisen vinouman romahtavan.
Etsintäoperaatioideni välillä lääkäri sanoi jostain syystä, että lääkkeeni eivät näy veriarvoissa. Hän kehotti minua kertomaan lääkkeistäni jouduttuani Peijakseen tai Jorviin. Viimeinen lause tuntui ennenaikaiselta, mutta toisessa tilanteessa järkevältä neuvolta lääkärin suusta. Onneksi vakilääkäri asianomaisessa yhtiössä on asiantuntija ja asiallinen, samoin myös omalääkärini terveyskeskuksessa. He neuvovat, ohjaavat, varoittavat vaaroista, ottavat verikokeita. Pahimmillaan kivun iskiessä en elä, olen vain.
Kommentit
Lähetä kommentti