Aloitetaan
hiihtourheilun lähimenneisyyden eräillä havainnoilla. 1960- ja 1970-luvuilla
Norja, Ruotsi ja Suomi sekä Neuvostoliitto olivat melko tasaväkisiä
hiihtourheilussa. NL:ssä näillä vuosikymmenillä oli mm. menestyshiihtäjät Pavel Koltsin, Aletina
Koltsina, Galina Kulukova, Vladimir Smirnov, Fjodot Terentiev, jne sekä
lukemattomia muita, hiihtäjiä puhumattakaan Punakoneen jääkiekosta. Suomella,
Ruotsilla ja Norjalla oli jonkin verran vähemmän lukumääräisesti, mutta
kuitenkin muutoin saman kaliperin urheilijoita.
NL:n taso tyssäsi NL:n sortumiseen ja dopingiin. Norja pääsi 1970-luvun lopulla käsiksi merialueiltaan löydettyihin öljyvaroihin. Bruttokansantuote alkoi nousta jyrkästi ollen nyt per capita kolme kertaa suurempi kuin Suomen ilman maan öljyrahastoa. Norjan talviurheilun menestys korreloikin lähes täysin ja yleisurheillussa hyvin vuosittaisen bkt:n kehitykseen. Jos Norjan öljyrahasto otettaisiin huomioon vastaavuus oli lähes täydellinen. Pienet yksityiskohdat vahvistavat näkemystä urheilijan tuista. Ampumahiihdossa Bö:n veljeksillä on omat asuntonsa Holmenkollenien rinteellä ja näköala Osloon ja merelle. Johaugilla on samoin asunto Holmenkollenilla ja toinen Lillehammerissa.
Norjan taso ei tienkään ole noussut yksinomaa urheilijoille rahaa jakamalla, vaan koko Norjan urheilujärjestö saa erilaisia tukia, mitä muut maat eivät osaa kuvillakaan. Sponsoreiden tuki on valtava. Eräseen ampumahiihdon MC-kilpailuun Norja lähetti pikavauhtia lentokoneellisen sopivia kalusteita muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kun maa on menestynyt hurjalla tavalla, se saa myös hurjasti vaikutusvaltaa alan kansainvälisissä organisaatioissa ja niiden johtoelimissä. Tämä nähtiin mm Lahden MC-kilpailuissa, jossa yhdistetyn mäkihypyssä kesken kilpailun muutettiin norjalaisten tahdosta ja heidän eduksi tuulikoridoria (raja-arvoja, jonka välissä saa hypätä). Se oli ennenkuulumatonta ja johti Ilkka Herolan loistohypyn huomiotta ottamiseen ja norjalaisen Riiberin voittoon.
Se että jollain maalla on varaa panostaa urheilijoihin, heidän harjoitteluunsa, välineisiin ja olosuhteisiin, kellään ei pitäisi olla mitään sanomista, mutta se että norjalaiset ylivoimansa turvin ovat ottaneet haltuunsa koko järjestön ja sen johtopaikat ja näiden avulla sanelemalla kilpailuedellytykset itselleen edullisiksi, ollaan lajin kurjistumiseen johtavalla tiellä. Kohta talvilajikilpailut eivät kiinnosta kuin norjalaisia.
NL:n taso tyssäsi NL:n sortumiseen ja dopingiin. Norja pääsi 1970-luvun lopulla käsiksi merialueiltaan löydettyihin öljyvaroihin. Bruttokansantuote alkoi nousta jyrkästi ollen nyt per capita kolme kertaa suurempi kuin Suomen ilman maan öljyrahastoa. Norjan talviurheilun menestys korreloikin lähes täysin ja yleisurheillussa hyvin vuosittaisen bkt:n kehitykseen. Jos Norjan öljyrahasto otettaisiin huomioon vastaavuus oli lähes täydellinen. Pienet yksityiskohdat vahvistavat näkemystä urheilijan tuista. Ampumahiihdossa Bö:n veljeksillä on omat asuntonsa Holmenkollenien rinteellä ja näköala Osloon ja merelle. Johaugilla on samoin asunto Holmenkollenilla ja toinen Lillehammerissa.
Norjan taso ei tienkään ole noussut yksinomaa urheilijoille rahaa jakamalla, vaan koko Norjan urheilujärjestö saa erilaisia tukia, mitä muut maat eivät osaa kuvillakaan. Sponsoreiden tuki on valtava. Eräseen ampumahiihdon MC-kilpailuun Norja lähetti pikavauhtia lentokoneellisen sopivia kalusteita muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kun maa on menestynyt hurjalla tavalla, se saa myös hurjasti vaikutusvaltaa alan kansainvälisissä organisaatioissa ja niiden johtoelimissä. Tämä nähtiin mm Lahden MC-kilpailuissa, jossa yhdistetyn mäkihypyssä kesken kilpailun muutettiin norjalaisten tahdosta ja heidän eduksi tuulikoridoria (raja-arvoja, jonka välissä saa hypätä). Se oli ennenkuulumatonta ja johti Ilkka Herolan loistohypyn huomiotta ottamiseen ja norjalaisen Riiberin voittoon.
Se että jollain maalla on varaa panostaa urheilijoihin, heidän harjoitteluunsa, välineisiin ja olosuhteisiin, kellään ei pitäisi olla mitään sanomista, mutta se että norjalaiset ylivoimansa turvin ovat ottaneet haltuunsa koko järjestön ja sen johtopaikat ja näiden avulla sanelemalla kilpailuedellytykset itselleen edullisiksi, ollaan lajin kurjistumiseen johtavalla tiellä. Kohta talvilajikilpailut eivät kiinnosta kuin norjalaisia.
Kommentit
Lähetä kommentti