Ulkopuolinen
ei voi pätevästi arvioida Katri Makkosen ammattitaitoa muuna kuin esiintymisestä
tv-toimittajana (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006426544.html). Siinä hän vaikuttaa erittäin asiansa osavalta. Hänen toimintansa presidentin viestintäpäällikkönä
ja kabinetin jäsenenä 2013-2019 on kovan luokan suoritus. Suorituksen arvoa
lisää presidentin käsiohjauksessa toimimisen erityinen haasteellisuus. Sen
lisäksi, että Niinistö vaatii alaisiltaan suoritustehokkuutta ja pikaista valmuitta
toteuttaa hänen toimeksiantonsa, pitää myös olla valmiutta ottaa tyynesti
vastaan hänen lyhyet puhuttelunsa. Osalle virkamieskuntaa tämä aiheutti
mielipahaa, mutta asioiden eteenpäin viemiseen tuli tarvittavaa vauhtia.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti