Monet
filosofit ovat pyrkineet määrittelemään elämän tarkoituksen. Aloitetaan
tieteiden isästä Aristotelesistä. Hänen mukaansa elämän tarkoituksena on tulla
hyväksi ihmiseksi. On aika yleistä. Filosofi Zygmund Bauman taas on sanonut,
että moraali elämän mittainen huoli on, onko suorittanut tehtävänsä. Siis
moraali ja eläminen liittyisivät kohtalokkaasti toisiinsa. Ilmeisesti hyvä
ihminen pyrkii noudattamaan ihmiskunnan yhteisiä moraalisääntöjä, joita
voisivat olla toisen kunnioittaminen ja siitä seuraavat käyttäytymisnormit.
Joka tapauksessa ihmisen oleminen ilmenee hänen nykyhetkensä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Nämä ratkaisevat, millaisia me itse kukin olemme. Jotkut määrittelevät nykyhetken tulevaisuuden ja menneisyyden erotuksena. Siitä seuraisi, että jos tulevaisuutemme loppuu, nykyhetkemme olisi pelkää menneisyytemme eli kuolema. Näppärää. Ei taida olla tässä järkeilyssä perää. Parasta lienee käsittää, että nykyhetkemme ei ole algebraa vaan elämää, jota ajanvirta työntää eteenpäin.
Meidän ajan virtamme yksi suuri ongelma on, että toisinaan me jäämme tarkkailemaan liian intensiivisesti menneisyyden yhtä yksityiskohtaa. Tällainen tapahtuma voi olla hyväksikäyttämätön tai otteesta livennyt mahdollisuus. Se saattaa olla myös ikävä teko toista ihmistä kohtaan. Se voi olla moka, joka kaduttaa.. Kun tällaiset takautumat jatkuvasti tai säännöllisin väliajoin taikka epäsäännöllisesti pyörivät pääsäämme yön hiljaisuuden tunteina aivojamme jumittaa jo ajat sitten tapahtunut sama ikävä asia, jolloin joudumme kierteeseen, joka voi laskea henkistä hyvinvointia ja johtaa masennukseen. Se on kuin työmatka, jossa yhdessä kohdassa joudutaan säännöllisesti ylittämään hengen vaarallinen silta.
Kierteestä pääse irti. Se edellyttää, että tällaisen asian tullessa mieleen, heti alkaa ajatella tai pakottaa itsensä ajattelemaan jotain miellyttävää tai yhdentekevää ajatuskulkua. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ajattelemalla kesälomaa, koulumatkaa, mökkitietä, illan tv-ohjelmaa, mitä tahansa, joka ei herätä epämukavia tunteita ja joka peittää ikävän asian jahkailun alleen. Kun on omaksunut tällaisen torjuntakeinon, on mahdollista vapautua kieriskelystä ikävissä asioissa paremmin kuin vakuuttamalla itselle, ettei asialle voi enää tehdä mitään. Toisaalta joillekin ikäville asioille, voi tehdä jälkeen päin ahdistusta lieventäviä tekoja. Pohjanmaalla sanottiin ennen vanhaan, kun oltiin hävitty metsäpala korttipelissä, että paljon meni, mutta palon jäi menemättäkin.
Joka tapauksessa ihmisen oleminen ilmenee hänen nykyhetkensä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Nämä ratkaisevat, millaisia me itse kukin olemme. Jotkut määrittelevät nykyhetken tulevaisuuden ja menneisyyden erotuksena. Siitä seuraisi, että jos tulevaisuutemme loppuu, nykyhetkemme olisi pelkää menneisyytemme eli kuolema. Näppärää. Ei taida olla tässä järkeilyssä perää. Parasta lienee käsittää, että nykyhetkemme ei ole algebraa vaan elämää, jota ajanvirta työntää eteenpäin.
Meidän ajan virtamme yksi suuri ongelma on, että toisinaan me jäämme tarkkailemaan liian intensiivisesti menneisyyden yhtä yksityiskohtaa. Tällainen tapahtuma voi olla hyväksikäyttämätön tai otteesta livennyt mahdollisuus. Se saattaa olla myös ikävä teko toista ihmistä kohtaan. Se voi olla moka, joka kaduttaa.. Kun tällaiset takautumat jatkuvasti tai säännöllisin väliajoin taikka epäsäännöllisesti pyörivät pääsäämme yön hiljaisuuden tunteina aivojamme jumittaa jo ajat sitten tapahtunut sama ikävä asia, jolloin joudumme kierteeseen, joka voi laskea henkistä hyvinvointia ja johtaa masennukseen. Se on kuin työmatka, jossa yhdessä kohdassa joudutaan säännöllisesti ylittämään hengen vaarallinen silta.
Kierteestä pääse irti. Se edellyttää, että tällaisen asian tullessa mieleen, heti alkaa ajatella tai pakottaa itsensä ajattelemaan jotain miellyttävää tai yhdentekevää ajatuskulkua. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ajattelemalla kesälomaa, koulumatkaa, mökkitietä, illan tv-ohjelmaa, mitä tahansa, joka ei herätä epämukavia tunteita ja joka peittää ikävän asian jahkailun alleen. Kun on omaksunut tällaisen torjuntakeinon, on mahdollista vapautua kieriskelystä ikävissä asioissa paremmin kuin vakuuttamalla itselle, ettei asialle voi enää tehdä mitään. Toisaalta joillekin ikäville asioille, voi tehdä jälkeen päin ahdistusta lieventäviä tekoja. Pohjanmaalla sanottiin ennen vanhaan, kun oltiin hävitty metsäpala korttipelissä, että paljon meni, mutta palon jäi menemättäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti