Tulli on laaja ja tehtävänsä luonteen
takia moneen lokeroon jakautunut organisaatio. Se pystyy toimimaan käytännön
tasolla kauan hyvin ilman jatkuvasti reagoivaa pääjohtaja, koska sillä on dokumentoidut
ja jatkuvasti päivitettävät toiminta- ja menettelytapaohjeet. Mutta vähitellen
Tulli menettää kehittämissuuntansa ja sen henkilöstö turhautuu. Tätä osoittaa
myös selvitys (http://www.hs.fi/paivanlehti/27052016/a1464239609357).
Hartikaisen tapaus näyttää
kuuluvan siihen sarjaan, jossa henkilö astuessaan pääjohtajan virkaan joutuu
liian kauaksi vaadittavasta sisältö-, menettelytapa- ja johtamisosaamisesta,
vaikka saisi kuinka hyvät pisteet johtamistesteissä. Tästä kyllä useimmat
selviävät kokemuksen karttuessa, mutta Hartikainen ei, koska ei näytä oppivan
ja eikä ota opikseen saamistaan varotuksista ja huomautuksista.
Valtionvarainministeriö antoi
Hartikaiselle vakavan huomautuksen ja toimintaohjeen vuoden 2015 helmikuussa ( http://demokraatti.fi/tulli-kohu-hartikaiselle-vakava-huomautus-ja-toimintaohje/).
Syynä oli epäasiallinen käytös julkisuudessa alaisia kohtaan ja epäily
pyrkimyksestä vaimon suosimisesta rekrytoinnissa. Asioista oli kanneltu
oikeuskanslerin virastolle
(http://www.hs.fi/talous/a1475377861188).
Sitä ennen poliisi tutki Hartikaisen menettelytapoja (http://www.hs.fi/paivanlehti/09022016/a1454910790544).
Nyt tapaus on jälleen
julkisuudessa alaisen kiusaamisselkkauksen takia (http://www.hs.fi/talous/a1475377861188).
Julkisoikeuden professorit
moittivat rajusti valtiovarainministeriötä päämiesasemansa laiminlyönnistä
tullia kohtaan. Tähän voidaan yhtyä.
Alivaltiosihteeri Hetemäen lausunnot
ovat alistuneita ja ponnettomia. Tällaisella otteella asioita ei saada kuntoon.
Syy miksi korjausta ei tule, näyttää
selvältä. Kukaan ei valtiovarainministeriössä viitsi puuttua ongelmaan, koska se
vaatii paneutumista, on ikävä, saattaa puuttujan hankalan ihmisen maineeseen ja
häiritsee ministeriön työtä.
Kommentit
Lähetä kommentti