Kun matkasi Lapissa 1950-luvun alussa, ensimmäisenä Oulun jälkeen törmäsi lähes henkeä salvaten kilometri kaupalla pitkiin savupiippu riviin, jotka surullisen yksinäisinä törröttivät kuin apua etsien. Rakennukset ympärillä olivat kekäleinä puolipalaleina hirren törräkköinä. Selkä piitä karmi, kun yhtäkkiä törmäsi Kemijoen katkaistuun siltaan. Sillan kappaleet, kuin raadot roikkuivat irvistellen kannatin palkkiensa varassa. Talorauniot pilkottivat valtoimenaan rehottavan kasvillisuuden seasta, muutoin maa oli autio ja tyhjä. Kalapaikalle kuljettaessa joen rantahiekalla näkyi lommoisia kypärä, kaminan rötöksiä ja ruosteista säilykepurkkeja. Miinavaaran takia metsään ei voinut mennä omin päin, vaan kokeneen sotajermun seurassa.
Monet eivät ehkä tiedä, että Suomen Lapissa oli sodan vahvimpiin kuuluva puolustuslinja. Ranskan pohjoisrajalla Maginot linja oli omaa luokkaansa nousevine tykkitorneineen ja asumuksineen. Linjaa ei vallattu, vaan se kierrettiin. Suomen Lapin käsivarressa oleva Stumboch on saksalaisten taidonnäyte. Siitä on jäänteitä ja muuta rekvisiitta vieläkin jäljellä. Linnoituksen tavoite oli turvata Suomessa olevien saksalaisten peräytymien ja liittyminen muihin saksalaisjoukkoihin Pohjois-Norjassa 1945. Sieltä matka jatkui laivalla Saksaan.
Suomi säästyi kiperästi uudelta sodalta, sillä Suomen silloisten saksalaisjoukkojen komentaja Kenraali Dietel halusi joukkojen hyökkäävän Suomen läpi etelä rannikolle ja siltä laivoilla Saksaan taistelemaan. Tämä olisi ollut hyvin riskialtis operaatio, sillä Neuvostoliitolla oli vahvat joukot seuraamassa saksalasten vetäytymistä pohjoiseen käsivarren kautta.Sturmbochlinja olisi ollut vastustajille kova pala, sillä toisin kuin Italiassa Gustavlinja, sen tunturimainen maasta oli loiva piirteistä, jolloin se tarjosi melko hyvä ampumasektorit kevyelle tykistölle, KRH:lle ja konetuliaseille. Vielä tällä hetkelläkin on paljon nähtävissä ja osin maatuneina jälkiä ja jäänteitä saksasalaisten varusteista, linnoituksista, penkereistä ja taisteluasemista. Ne ovat kuin tarjottimilla odottamassa historia harrastajien tutkimuksia.
Nyt elämme kummallista aikaa. Suurmaiden johtajat, lukuun ottamatta Trumpia, eivät tiedä mitä tehdä, vaikka kansa tuntee sisimmässään, että jotain maita mullistavaa on tulossa. Iranin levottomuudet indikoivat lähi-idän kuohuntaa, jolla voi olla avaamattomat globaalit vaikutukset. Venäjä on arvaamattoman hiljaa Kuolan niemimaalla. Toivotaan, että uutta Lapin sotaa ei synny.
Kommentit
Lähetä kommentti