Korkovähennyksen poistaminen saa tänään vakio oikeistoekonomistin kannatuksen, koska se estää kansan velkaantumista ja tasapainottaa omistus- ja vuokra-asumisen tasapainoa. Tämä näkökulma on vieras tavalliselle asunon ostajalle. Ei hänen mieleensä asuntokaupoissa ensimmäisenä juolahda yleinen velkaantuminen ja valtion talouden tasapaino. Asunnon vaihtajalla on tarpeeksi puuhaa rahoituksen ja takauksien hankkimisessa ilman ekonomistin syyttelyä valtion kirstun tyhjentämisestä. Moni voi jännittää, milloin ja mihin hintaan oma kämppä menee kaupaksi. Monesti ei ole selvää, millainen uusi asuntoalue on, puhumattakaan naapureista. Usein jää riittävän tarkasti selvittämättä, millaisen riskin asuntoyhtiön lainojen korot muodostavat omalle maksukyvylle. Kaiken kaikkiaan asunnon vaihtaminen niin uusia mahdollisuuksia antavalta, kuin se tuntuukaan, sisältää riskejä, jotka paljastuvat vastaa kuukausia tai jopa vuosia muuton jälkeen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti