Onko muita HS:n kuvaamia saarelaisia hämmentämässä maamme turvallisuuspolitiikkaa ja kieroilemassa oman egonsa kohottamiseksi perusagenttien ruokapöydässä? Kysymys on aiheellinen, koska toinen motivoitu, verbaalisesti ja vaikutuskyvyltään etevä saarelainen voi jo nyt porskuttaa tarjous- ja kauppa salkku kädessään pitkin vallan kätkettyjä piilo polkuja päämääränä vaikuttaminen aina, kaikkeen ja tulevaan sekä omaan uraan. Ja kaikki tämä tapahtuu vailla demokratiamme valvontaa. On ymmärrettävää, että tämän tyyppiseen toimintaan sisältyy jonkin verran demokratian ohikatselemista, mutta vaarana on, että saarelaisten kaltainen touhu voi pirskahtaa kultaisen momenttumin hetkellä valtakunnan turvallisuudelle vaaralliseksi. Eduskuntaan sisään organisoitu salaisen palvelun valvonta ei ole vielä löytänyt rooliaan ja toimintatavat ovat vasta muotoutumassa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti