Elisessä A-studiossa
Keskustan puheenjohtaja ehdokkaat ottivat reilusti ja nätisti mittaa toisistaan.
Kuten juontaja totesi, linjaeroja ei juuri löytynyt, mutta sanoittamisessa ja
esiintymisessä oli selvät erot. Kumpikin kertoi tottuneesti Suomen edusta ja
siinä työpaikkojen ja työllisyyden tärkeyden sekä valtion velan aisoissa
pitämisestä.
Löytyi
kuitenkin selvä ero.
Kulmuni toisteli
johdonmukaisesti yleistä tarinaa maan talouden kuntoon saattamisesta ja sitä
kautta koko Suomen ja etenkin syrjäseutujen olojen parantamista. Olemuksesta
välittyi, että hän oli jossain määrin etukäteen opetellut agendansa. Se ei tietenkään
ole mikään pahe.
Saarikko
kertoi samat tiedot, mutta hän puhuessaan ajatusprosessillaan työsti koko ajan sanoittamistaan.
Niinpä hänen viestinsä ei vaikuttanutkaan ulkoa opitulta, vaan juuri siihen tilanteen
formuloidulta viestinnältä
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti