2051. Yläluokka jyllää ja keskiluokka vikisee

     Hiljaiset, näkymättömät ja pitkä kestoiset pohjavirroissa muhivat muutokset saatavat olla ratkaisevia, mihin suuntaan yhteiskunnan arvoperusta kehittyy ja millaiseksi harjoitettava käytännön politiikka muodostuu. Näitä virtauksia on vaikeaa havaita tunnustelamalla vain päivän pulssia.

     Ihmisten toimeen tulemisen näköalasta tekee ikävän sävyisen se, että köyhyyden ja vähäosaisuuden vääntyminen vain kiihtyy (mm. Huono-osaiset, prof.. Juho Saari, 2015). Keskimmäinen yhteiskuntaluokka näyttää putoavan alempien päälle. Tämä tarkoittaa, että epäedullisen väestörakenteen lisäksi, meillä varallisuusrakenne romahtaa alhaalta kasaan samalla laajeten ruohonjuuri tasolle.

     Tätä kehitystä ryydittää kolme vakavaa ehkä tarkoituksellistakin kehityspiirrettä.

     Ensinäkin peruskoulutusta ollaan uudistamassa sinänsä perustellusti niin, että oppimisessa painottuvat ns. monialaiset kokonaisuudet, teema- ja ilmiöoppiminen. Esimerkiksi Pariisi-sävelmää nokkahuilulla soittamisesta päästään luontevasti yhdessä pohtimaan, missä Pariisi on, mistä se on tunnettu; veden eri muotoja voidaan tunnustella käsin ja ihmetellä mistä mikin johtuu, jne (Yle aamu-tv ).

     Menetelmässä sallitaan eri tahtiin ja eri tasoisesti oppiminen. Pääsääntöisesti tämä on hyvä, mutta vaarana on oppimispudokkaiden suuri määrä. Lopputuloksena voi olla oppilaiden tasoerot, jotka lisäävät ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien välimatkaa.

     Jotkut voivat pitää tätä hyvänä ja toivottuna kehityspiirteenä, evoluutio toimii. Tällöin kuitenkin hylätään periaate, että kansakunta voi hyvin, kun sen ihmisistä madollisimman moni voi hyvin.

     Toinen huolestuttava kehityspiirre on korkeakouluopintojen painottuminen yhä enempi ylempien yhteiskuntaluokkien jälkeläistenä eduksi. Tutkimuksissa on todettu, että koulutustaso on osittain periytyvää: ylemmän luokan lapsista suhteellisen suuremman osa suorittaa korkeakoulututkinnon kuin alemman luokan. Muiden muassa myös kalliit preppauskurssit ja ruotsin kielisten kiintiöt lisäävät tätä eriytymistä.

      Kaiken kaikkeaan koulutuksen avulla tapahtuva sosiaalinen nousu on merkittävästi hidastunut. Tätä on myös vauhdittanut ylempien luokkien paremmat sen jäsenten nousua avittavat verkostot.

     Kolmas tekijä on korkeakoulu-ja yliopistoloppututkintojen kasaantuminen yhä enempi ylempiin luokkiin ja tästä seuraava asiantuntijoiden aliedustus alemmissa luokissa.

     Niinpä johtavissa viroissa olevat ovat yhä suuremassa mittakaavassa ylimmän ja toiseksi ylimmän yhteiskuntaluokan edustajia. Heiden lausunnoistaan ja mediaesiintymisistään tulee väkisinkin, jopa heidän sitä tajuamattaan, esiin yläluokkaisen maailmankuvan arvonäkemykset. Tässä saatetaan mennä jopa niin pitkälle, että heidän puheitaan aletaan pitää kyseenalaistamatta totena, jolloin poliittisessa vallassa olevien retoriset mielipiteet muuttuvat myös todeksi, esimerkiksi kestävyysvaje nopeasti umpeen muutoin kaikki palkkalisät pois.