Yhtäkkiä ajatellen instituutioiden ja puolueiden välistä korruptiota ei pitäisi Suomessa voida olla olemassakaan,
koska jos mikä niin instituutiot ovat muodostettu nimenomaan estämään
korruptiota.
Esimerkki Yhdysvalloista valaisee asiaa. USA:ssa on 2,5 miljoona vankia ja sen
pyörittämiseen kuluu 250 miljardia dollaria. Sen ylläpitoon on kytkeytyneet
mitä erilaisimmat yritykset kuten siivous-, vartiointi-, pesula-, huolto-,
henkilöstö-, ja kiinteistöfirmat. Asiakkaita sinne tuottavat poliisi, syyttäjä,
tuomioistuimet ja ehdonalisvalvojat. Leimallista on, että 70 prosenttia vangeista
on ei-valkoisia ja että vanki joutuu maksamaan joka käänteissä, jos asia ei
kuulu rangaistuksen ytimeen. Siis ylihinnat puheluista, kanttiinitarvikkeista
ja jopa omasta ehdonalaisvalvonnastaan valvojalleen.
Vankilat ovat tupaten täynnä vankimäärän kasvaessa jatkuvasti uusien
tulokkaiden ja suuren uusimisprosentin 70 takia. Tämä maanalainen rulianssi
pyörii kätköissään, eikä mikään tai kukaan päätöksenkykyinen tahoa puutu
toimintaan saatikka, että suuri yleisö oli tietoinen siitä. Poliisit pidättävät
tekosyillä yhä herkemmin mustia miehiä, syyttäjät määräävät suuria takuita ja
poliisit ja ehdonalaisten valvojat käräyttävät valvottavia pienistäkin
rikkeistä.
Yllä olevassa institutionaalinen korruptio on siinä, että viranomaiset
omilla ja resursseillaan ja omavaltaisella vallallaan tuottavat kiihtyvästi
kasvuainesta yksityisille yrityksille.
Maakuntien ja valinnan vapauden poliittinen kunnianhimoinen kytkös on yllä esitetyn kanssa
lähes analoginen. Operaattorina on julkinen valta ja sen resurssit ja edun saajia ovat kummankin puolueen kannattajaryhmät. Epäiltyä korruptiota osoittaa se, että kokoomukselle on elinehto valinnan vapaus ja keskustalle koko maaseudun kattava puolueen hallitsema maakuntakoneisto sekä se, että näitä suunnitellessa perustuslaki heiluu mennen tullen.
Kommentit
Lähetä kommentti