Sopivissa tilaisuuksissa markkinoin yksikköni edistyksellisyyttä kehumalla siellä olevaa kolmea tekstinkäsittelykonetta, joita pääsi käyttämään kirjoittamalla nimensä varauslistaan. Kerran onnistuin tällä tavoin saamaan niin pätevän henkilön, että valtiovarainministeriö nappasi hänet muutaman kuukauden kuluttua itselleen. Eräänä syksyisenä ja tuulisena päivänä juuri ennen klo 16:ta hän soitti valtiovarainministeriöstä ja vaihdoimme muutaman arkisen sanan. Sitten hän sanoi yhtäkkiä: ”Täytyy mennä.” Lopetettuani puhelun tuumailin itsekseni, että onpa rahaministeriössä kiirettä. Seuraavana aamuna Koojii pyysi minut huoneeseensa ja kertoi tämän henkilön tehneen itsemurhan. Tuntui kuin myrkkyä olisi kaadettu kurkkuuni. En kyennyt menemään hautajaisiin, saati kohtaamaan miehen vaimoa. Myöhempi puhelinkeskustelu vaimon kanssaan helpotti hiukan oloani, mutta asia vaivaa minua vieläkin.

Työ vankeinhoito-osastolla rutinoitui suunnitteluyksikön pyörittämiseen ja osaston johtoryhmän sihteerinä toimimiseen, mikä sinänsä antoi minulle strategisen portinvartija-aseman osastolla. Vaihtelua toivat kerran vuodessa järjestettävät pohjoismaiset vankilatutkijoiden päivät. Kuvitelmani puhua edes jotenkuten ruotsia romahtivat pahasti ensimmäisillä tutkijapäivilläni Norrköpingissä. Kun kielitaitoa ei löytynyt, ruotsalaiset kohteliaasti kysyivät, mitä kieltä halusin puhua. Sen jälkeen pyrin välttämään kaikin keinon tällaisia kokouksia ja neuvonpitoja. Myöhemmin yritin parantaa kielitaitoani kuuntelemalla kielikasetteja autossa työmatkoilla ja jopa kesälomareissuilla. Se oli stressaavaa ja tuntui kaikin puolin toivottomalta, koska vieraskielisten sanojen lausuminen oli hankalaa. Päätin keskittyä Suomen oloihin ja unohtaa kansainvälisyyden. Muistot yhteiskouluaikani kieliopinnosta ponnahtivat ikävästi pintaan, kun menin luennoimaan Suomen yrittäjänaisten iltaseminaariin. Törmäsi...

Olen vakuuttunut, että tästä osoitteesta http://vnk.fi/hankkeet/vnhy-2015/fi.jsp löytyvä hallituksen hanke ei kerrro tavalliselle äänestäjälle juuri mitään. Esimerkkinä olkoon hankkeen keskeinen osa: "Valtioneuvoston hallintoyksikkö johtaa, sovittaa yhteen ja kehittää valtioneuvoston ja sen ministeriöiden yhteistä hallintoa, sisäisen toiminnan ja talouden suunnittelua ja toimintatapoja.... kultturia. Syy ei ole äänestäjän, vaan hallintokielen, neljänen kotimaisen, joka on pesyitynyt virkakoneistoon. Vaikeaselkoisuus on osin ymmärettävää viranomaisten kommunikoidessa toisilleen. Tässä tapauksessa sitä voidaan verrata lääkärien käyttämään latinaviidakkoon. On harmi, että esimerkin hanke on punottu vaikeuksien taakse, koska toteutuessaan hanke koskettaa jokaista Suomen kansalaista. Loppujen lopuksi kyse on yksinkeraisista asioista: Ministeriöt ovat ajan mittaan paisuneet suuriksi. Kuhunkin ministeriöön on myös kertynyt tehtäviä, jotka eivät liity suoraan lain valmisteluun...

Vankilajohtajien neuvottelupäivät oli korvaamaton foorumi saada uusia näkökulmia vankiloiden johtamiseen, tiedottaa asioista monensuuntaisesti, saada palautetta ja keskustella ajankohtaisista asioista tai jopa yksittäisen vangin sijoittamisesta. Johtajien koulutuspohja vaihteli kansakoulusta, sosionomiin, notaariin ja varatuomariin. Parhaat puheenvuorot kuultiin kansakoulupohjalta johtajiksi nousseilta, vankilassa pitkään karaistuneilta miehiltä, jotka sanoivat mitä ajattelivat. Ministerin vastaanotto Smolnassa kruunasi päivät. Asemani nousi heidän silmissään ministeriön nimittäessä minut vankeinhoidon koulutuskeskuksen johtokuntaan, joka päätti myös vartijakurssien oppilasvalinnoista. Tosi asiassa johtokunnalla ei juuri valtaa ollut, sillä Koojii istui sen puheenjohtajana ja tämän jälkeen ylijohtajana päättäessä koulutuskeskuksen asioista.

Tällä välin Haapajärven kunta ei ollut saanut kehityksen rattaita eteenpäin. Kunnan elpymiselle ikävä asia oli, ettei kunta sijainnut oikein missään: se oli kiusallisen etäällä lähikaupungeista ja rikkaiden naapurikuntien puristuksessa, etäällä valtateistä. Jyväskylän-radan valmistuminen ei sekään ollut tuonut kaivattua piristysruisketta. Radan liikenne oli hiipunut muutaman lättähatun viheltelyyn metsätaipaleiden pysäkeillä. Muutoin elo Haapajärvellä meni omaa tahtiaan äidin sairastellessa sydäntautiaan ja Hilja-mummo kohtusyöpää. Hiljan kuoltua vuonna 1973 Kalle jäi asumaan yksin Varisjärven rannalle ja ajeli vanhalla kuplallani kauppamatkoja. Eniten Kallen mökillä kävijöitä pelotti hänen itse tekemät sähkötyöt ja siellä täällä roikkuvat johdot. Isän ja Anjan koirakin kuoli Kallen rotanmyrkkyihin, mikä ei ollut omiaan parantamaan isän ja Kallen välejä. Tietenkin isä ja Anja epäilivät, että myrkyt oli aseteltu tontille tahallaan. Kalle ajautui viettämään yhä yksinäisempää elämä...

Päivän Helsingin Sanominen mukaan 11 miljardin venäläinen liikemies Viktor Vekselberg ottaisi mallia Suomesta teknologian kehittämisessä ja sen rahoituksessa. Kiistämättä Suomessa on monia toimijoita tällä aluella. On mm. Tekes, Finvera, Suomen Akatemia, Sitra, Elyt, PTK-säätiöä, Ahon vetämä Venäjän kauppaan keskittyvä järjestö. Alla pyörii noin  2-3 mijardia euroa. On saatu myös siellä täällä tuloksia aikaan. Mutta suuri kysymys kuuluu, mitä jää jäljelle, kun otetaan pois tämän alan eri tahojen johtajien ja virkamiesten ylisanat sekä vieraiden kohteliaisuudet. Jotain hyvää jää, jonkin verran epäonnistumisia paljastuu, mutta suurimmasta osasta tuloksista ei tiedetä mitään. Kansainväliset arvioijat ovat moneen kertaan antaneet alasta lausuntonsa, penäten tuloksia. Yhtä monta kertaa alan johtajat selittävät pois negatiiviset arviot: pitää ottaa riskejä, tulokset näkyvät viiveellä ja monen vaikutusketjun kautta. Niinpä niin. Viisasten kiveä ei hevin löydy. Mutta tosia asia on,...

Menin tapaamaan Ratakadulle keskusrikospoliisin päällikköä Toivo Laentoa, ja hän osoittautui jämptiksi herrasmieheksi. Hänen järjestämänsä seminaari pidettiin kunniallisessa Syvälammen motellissa, ja sen pääaiheena oli työstää keskusrikospoliisin tulosalueet ja niille tulostavoitteet. Tulosalueet voitiin rinnastaa yksityissektorin liiketoiminta-alueisiin. Keskusrikospoliisissa niitä olivat rikostutkinta, rikostorjunta ja tiedustelu ja Interpol sekä hallinto. Nämä saattoivat tuntua itsestään selviltä, mutta niiden sisällön märittely ja tulostavoitteiden asettaminen vaativat vakavaa pohdintaa ja herätti keskustelua. Ne nostivat myös esille matriisiorganisaation käyttöönottamisen mahdollisuudet. Tulosalueet olisivat matriisin toisena sivuna ja osastot toisena. Kuin sinetiksi seminaarin tärkeydelle kokenut komisario lausahti, että kaikki työmme johtui vain kolmesta syystä: rahasta, seksistä ja mustasukkaisuudesta. Seminaarin toisena aiheena oli johtoryhmätyö.

Virastodemokratia eli kukoistusaikaansa. Osaston johtoryhmässä oli kolme henkilöstönedustajaa. He toivat sinne esityksiä ja ottivat kirjallisesti kantaa tärkeisiin kysymyksiin ja käyttivät siellä puheenvuoroja. Virastodemokratia näkyi päivittäistoiminnassa runsaina kokouksina, kahdenkeskisinä neuvonpitoina ja kahvipöytäkeskusteluina. Ei siis päivää ilman virastodemokratiaa! Tosin se sai aikaan positiivisuutta muiden muassa tiedotuksessa, koulutuksessa ja nimitysasioissa. Jatkoin edelleen luentojen pitämistä ja virastokonsultointia ja sain kuntaopistossa ja poliisilaitoksissa lisäkokemusta ja jonkinlaista mainetta esitelmöitsijänä. Lääninpoliisijohto oli erityisen otollinen konsultointikohde. Pitkä musta poliisiauto haki minut aamulla kotioveltani – naapureiden katsellessa ikkunoistaan. Seminaari kesti aina kaksi päivää. Onnistuin hankkimaan Kortteen myöntämän sivutoimiluvan Vetovalmennus-nimisen kommandiittiyhtiön pyörittämiseen. Jouduin tietenkin hoitamaan yhtiön asioita virka-...

Työtehtäviini kuului päättää vankeja ja heidän vankitietojaan hyväksikäyttävien tutkimuslupien myöntämisestä. Tästä syytä pöydälleni ilmestyi Helsingin läänin vankilasta postilähetys, joka sisälsi vankilan sosiaalista elämää koskevan tutkimuksen käsikirjoituksen. Se oli tehty osallistuvalla tutkimusmenetelmällä, jossa tutkija itse oli ollut mukana vankilan arkielämässä ja tehnyt siitä havaintoja ja muistiinpanoja. Tekijä oli joku siviilipalvelusmies Lillrank. Tällaiset käsikirjoitukset harvoin herättivät mielenkiintoani, mutta nyt kiinnostuin aiheesta. Soittaessani Paul Lillrankille hän oli hämillään ja suostui siihen, että tutkimus julkaistaan Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisusarjassa. Sitä käytettiin vankeinhoidon koulutuksessa oppikirjana. Myöhemmin Lillrank toimi muiden muassa vierailevana professorina sekä Tokiossa että Pariisissa.

).

Kun kesä oli väkevimmillään ja avoimseta ikkunasta leijaili Sörkan kahvipaahtimoiden tuoksu, rauhaani häirittiin pääjohtajan komentaessa minut pitämään tarkastusta Riihimäen keskusvankilaan. Vankilaan ei ollut helppo päästä, sillä minulta puuttui vielä virallinen kulkulupa. Nimeni myös lisäsi portinvartijan epäluuloja. Mielialani kohosipian, kun pääsin pois vanhojen vaatteiden, tupakan ja öljyn hajujen sekoituksen täyttämästä porttikopista vankilan raikkaalle pihalle. Vankila näytii vailla sympatiaa olevalta suurelta kivikasalta, johon oli sinne tänne puhkottu reikiä. Arkkitehtooniset tukimukseni lopahtivat huomatessani pitkän vankilanjohtajan Bertil Saarikangaan hymyillen odottavan minua käsi ojossa pääsisäänkäynnin portilla. " Tarkastuksesta tulee kuuma päivä", aloitti Saarikangas katsoen muurin yli pilvettömälle taivaalle.

Täm ä jälkeen ihmettelin monta viikkoa kollegoitteni pöydillä lojuvia mustia kansioita, joiden etukannen valkoiselle tarralle oli kirjoitettu koristekirjaimin omistajan nimi. En uskaltanut kysyä, mitä nämä salaperäiset yönmustat kansiot olivat. Vähitellen sain selville, että niiden välissä lähetettiin papereita Koojiin allekirjoitettavaksi. Siksi pyysin nimitekstejä taituroinutta rakennusmestaria tekemään kansion myös itselleni, mutta tämä vastasi harmaata päätään pudistaen muiden kiireiden painavan päälle. Tekstasin itse oman nimeni kansioon, mutta siitä ei tullut mitään kartanpiirtäjän mestarinäytettä. Se sai aikaan ihmetystä ja epäilyjä, että esittelyni tyssäisivät harakanvarpaineen Koojiin pöydälle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan asiat luistivat Koojiin ja minun välillä hyvin.

Työni ministeriössä alkoi suurella Långin kokoonkutsumalla työsiirtoloiden rahoituskokouksella, jossa oli myös tielaitoksen ja museovirastojen edustajia. Hankkeita oli kymmeniä eri ympäri Suomea, ja Koojii hallitsi kaikki yksityiskohdat – muuten palaveri olikin sekava ja täynnä tupakansavua. Kokouksen jälkeen osaston johtoryhmä kokoontui päättämään uusista vankiasuista. Koojii oli elementissään. Hän käski minun pukea ylleni yhden ruskean kokoasun. Se muistutti pelottavasti armeija-aikaista kenttäasuani. Vain alikersantin olkapäillä olevat natsat puuttuivat. Minun piti kävellä pöydän ympäri. Tietämättä, kuinka tosissaan Koojii pyyntönsä esitti, vedin päälleni vain takin ja kiersin neuvottelupöydän ympäri kollegani ilmeiden vaihdellessa naurusta ammattimaiseen havainnointiin.  

Katajanokan kasinoluentoni jälkeen sain soiton vankeinhoito-osastolta ja kautta rantain esitetyn toivomuksen hakea siellä avoinna olevaa suunnittelupäällikön virkaa. Viran aiemmat haltijat Kaarina Suonio ja Pekka Myllyniemi olivat valittu kansanedustajiksi. Osasto oli juuri muuttanut tennispalatsin kupeesta Sörkkaan toimistotiloiksi kunnostettuun vanhaan tehdasrakennukseen. Haastattelussa olivat mukana Karl Lång, jota sanottiin vain Koojiiksi, Kaarina Suonio ja hallitusneuvos Esko Raunio. Se sujui leppoisasti Långin istuessa mukavassa tuolissaan välillä tupakastaan tuhkaa karistaen antiikkipöydällä olevaan vahvarakenteiseen tuhkakuppiin. Raunio antoi suuren merkityksen sille, että sotilaspassissani minut oli arvioitu sopivaksi komppanianpäällikön tehtäviin. Takertumatta sotilasuraani Suonio siirtyi kyselemään, miten aikoisin johtaa suunnitteluyksikön asiantuntijoita. Koska tästä aiheesta olin pitänyt jo muutaman luennon, minulle ei tuottanut vaikeuksia puhua vanha oppini osallistu...

Taikasauvaa ei löydy mistään. Suomi on pysyvästi hukassa. Ei auta vaikka hallitus kuinka leikkaa, tekee 600 miljoonan euron elvytyspaukun, sirottelee kehityspanoksia Finveraan ja Tekesiin, käy Stubbin johdolla pitkin maailmaa kauppatyrkyllä, aikoo pidentää työuria, työntää Vartiaisen opeilla työvoimaa turuille ja toreille sekä keventää yhteisöveroa. Muualla Euroopassa mennään eteen päin. Meillä näyttää olevan ikuisen taantuman rautakoura kaikkialla edessä. Kotimarkkinat vilkuttelevat hyvästiksi. Ei näin. Nyökyttely yritystoiminnan vilkastuttamiseksi on loputtava. On panostettava miljardikaupalla yritystoiminnan niihin kohtiin, jossa vipuvarsi on tehokkain. Ilmeisesti Sipilä tietää mihin kohtaan. Yritysjohdon, samoin kun muukin johdon, on katsottava peiliin. Onko siellä johtaja, vai johtajan heijastus.

Nimitykseni virkaan ei ollut kuitenkaan niin selvää kuin oli kuvitellut. Vappuaatto oli viimeinen hakemuksen jättöpäivä, ja huomasin tuolloin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanha harmaatukkainen, kyynärpäihinsä nojaava ja kumarassa istuva mies. Erehdyin pöydän takana pysyttelevästä punanenäisestä tyypistä pahoin: Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumoria antamalla minulle kolmen tunnin tenttaamisen jälkeen todistuksen, juuri ennen vappujuhlien alkamista. Hän peri kaksinkertaisen maksun käskien tulla viikon kuluttua uudestaan, koska en osannut mitään. Viimeisenä ministerin päivänään ennen Liinamaan virkamieshallituksen nimittämistä, Matti Louekoski olisi halunnut oman miehensä virkaan, mutta kaikki esittelijät olivat kaupungilla. Uusi oikeusministeri Inkeri Anttila avasi minulle portit oikeusministeriöön.

Suomalaisten ja virolaisten toteuttamassa biopankki-hankkeessa saatiin murhaavaa tietoa. Jos normaali verinäyte sisältää seuraavat aineenvaihdunnan tuotteet: albumiini, sitraatti, alfa-1 hapan glykoproteiini ja VLDL-partikkeli, liikutaan vaarallisilla vesillä. Näiden aineiden tunnistamisella saatiin takautuvasti tietoa, millä riskillä henkilö kuoli nopeasti. Ratkaisevaksi osoittautui aineiden määrä ja koko. Kuolin syytä ei voi ennustaa. Se voi olla syöpä, verisuonitauti, sydän vika tai jokin muu. Se juommeko kohtuullisesti viina tai vettä tai syömmekö lihaa vai kasviksia, ei näytä vaikuttavan tässä tapauksessa kuolleisuuuteen. Tämä synkän tarinan tiedot löytyvät Päivi Lehtisen   jutusta Helsingin Yliopiston tiedelehdessä 2014/3.

Suomen keskiluokka on vaihtunut kahteen miljoonaan varattomaan ja köyhään. Työttömiä on 350000, köyhiä opiskelijoita runsaat 150.000, Eu-mittaluokan muita köyhiä 830000, koulupudokkaita 30000 ja 1100000  eläkeläistä 1300 euron kuukausieläkkeellä. Loput ovat maatalousyrittäjiä ja hyväpalkkaisia toimihenkilöitä sekä perijöitä tai niiksi tulevia ja upporikkaita. Ei ole ihme hallitus täyttää budjettivajetta luokista piittaamatta mm. energia-, polttoaine- ja kiinteistöveron korottamisella sekä lapsiperheiden ja työttömien sekä opiskelijoiden etuuksien leikkauksilla sekä sälyttämällä arvonlisäveron ennätystasolla. Ollaan siis tilanteessa, jossa perinteistä arvonsa tuntevaa keskiluokkaa ei enää ole. Tulevissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan, miten kansakunnan uusjako heijastuu vaalituloksiin.

u...

a 

.

On tiedetty jo pitkään käsillä puuhastelun auttavan ajattelua vaativien pulmien ratkaisemista. Ratkaisu saattaa pulpahtaa pölyimurin vartta lykätessä pitkin lattiaa. Tämän on moni kokenut. Nyt viimeisimmillä tutkimuksilla asiaan on saatu lisävarmuutta. Kudin ja tai virkkaaminen voi auttaa vaativaa ymmärtämisurakkaa. Käsillä tehtävä rutiinityö vapauttaa tällöin aivoja rentoon tilaan niin, että pingotus purkautuu. Rentona aivot toimivat paremmin. Tämä tiedetään jo monissa urheilusuorituksista. Aivoissa rutiinilla kulkevia töitä ylläpitävä limbinen järjestelmä ja monimutkaisesta toiminnasta vastaava aivokuori voivat tällöin rullata kitkattomasti yhtä aikaa, jopa niin, että stressitön limbinen järjestelmä lisää viisaan aivokuoren tehoa.

Hallitus joutuu tänään kehysriihessään todennäköisesti luopumaan alemmista arvonlisäverokannoista ja jäädyttämään perusturvaetuuksien indeksit. Sosiaalituki saatetaan asettaa osin vastikkeelliseksi ja opintotukituen määrä vielä enempi kytketyksi opinnoissa edistymiseen. Nämä ovat vasemmistoliiton aiempien linjausten vastaisia heikennyksiä ja  lisäävät liiton kammoavaa eriarvoisuutta. Tänään päätyvässä kehysriihessä saatetaan sohaista muitakin vasemmistoliiton pyhiä kohtia. Vihreitä ja kristillisiä tulevat kehyspäätökset ei aivan vatsanpohjasta kirpaise. Vihreät saavat nostetuksi fossiilisten energioiden veroja ja kristilliset ehkä suvivirren takaisin kouluihin laulettaviksi. Niinpä ei ole ihme, jos kehysriihen päätyttyä vasemmistoliitto marssii ulos hallituksesta.

Hallituksen opposition tuella tekemää sote-ratkaisua on pidetty historiallisena. Sitä se varmaan onkin suurimpien puolueiden sitoutumisen takia. Järjestämisvastuun osoittaminen viidelle erva-alueelle poistaa kaksi periaattellista ongelmaa: perus- ja erikoistason integrointipulman ja pienet järjestäjät. Järjestäminen toteutettaisiin kuntayhtymillä. Uuteen mallin on tarkoitus päästä vuonna 2017. Ensimmäinen sudenkuoppa on, miten saada kuntayhtymämalli käytännössä toimimaan erva-alueiden suuruus huomioon ottaen. Saatetaan ajautua tilanteeseen, jossa ervan sisällä on monta kuntayhtymää. Silloin ervan johto johtaa kuntayhtymiä. Tämä monimutkainen malli on erittäin haastavaa aluiden yhtymäjohdoille ja yhtymien yhtymäjohdolle. Toinen vasemmistoa hämännyt sudenkuoppa on aikataulu. Todennäköisesti hankkeen käyttöön otto viivästyy vuosille 2018 -2020, lähes varmasti. Tänä aikana yksityisen sektorin saa niin vahvan jalansijan, että julkisen sektorin on erittäin vaikea vastata kilpailuun. Täl...

Päivän Helsingin Sanomissa oli hyvä juttu johtamisesta, eteenkin pomoista. Esimiestyön kritiikissä ei voi olla  painottamatta  narsismin aiheuttamaa tuhoavaa vaikutusta johtamiselle. Havaintojen mukaan tästä vaivasta kärsii pienemässä tai suuremassa määrin suuri osa johtajista.  Tätä kärsimystä kantavat eivät tietenkään tunne vaivasta mitään takkaa olallaan, päinvastoin. Pomon narsismi on suora tie pahoin voivaan työyhteisöön. Narsistien esimies on aina oikeassa, sanoo aina viimeisen sanan, ei siedä kritiikkiä ja näytä aitoja tunteita koskaan eikä tunne empatiaa. HS:ssa jutussa esitetyt pomon tunnusmerkit ovat suurelta osin seurausta narsismista. Toinen johtamisen  johtamisen kritiikkiä  nostattava tekijä on  se, että johtaja, pomo, joutuu aina ratkaisemaan ristiriitoja.  Hän oikeastaan sitä varten olemassa. Päätöksenteko ei ole vaikeaa, mutta ristiriitojen sovittelu ja oikein ratkaisujen tekeminen on. Huono pomo tekee päätöksiä solkenaan ja ...

Päivän lehtitietojen mukaan sote-päätöksenteko tiivistyy, todennäköisesti kehysriiheen. Asiantuntijat ovat selvitelleet puhki kaikki tosiasiat. Kyse on enää poliittisista näkemyseroista. Näissäkin faktojen tulisi ratkaista. Ensimmäinen fakta on, että valtakunnallisesti perusterveydenhoito ja –sosiaalitoimi pitää järjestää tavalla tai toisella nykyistä suuremmissa alueissa. Pienet yksiöt, kunnat, eivät tähän sovellu. Ei saa unohtaa myöskään, että leveämmät hartiat tarjoavat mahdollisuuden koota perustasolle erikoisosaamista. Tämä puolestaan osaltaan lähentää perustasoa erikoissairaanhoitoon ja -sosiaalitoimeen. Toinen fakta  on, että vaikka perustason ja erikoistason integrointi on tärkeää, sen edelle ajaa perustason organointi. Jos tässä epäonnistutaan, se ei ole asiantuntijoiden vaan poliitikkojen virhe, saman tason virhe kuin ict-hajauttaminen pitkin hallintoa.

Päivän Helsingin Sanomissa Sipilä liputti hallituksen koon pienentämisen ja hallitusohjelman tiivistämisen puolesta. Edelleen Sipilän mukaan lobbareiden asemaa hallitusohjelman kirjoittamissa ja poliittisten avustajien valtaa ministeriöissä tulisi typistää. Oikeita ajatuksia yritysjohtajalta. Lobbareiden häätäminen hallitusohjelman laadinnan kimpusta on uroteko. Laadinnan pitää heijastella kansan eikä lobbareiden tahtoa. Lipposen hallituksen aikana pyrittiin asettamaan hallitukselle strategisia tavoitteita. Mutta siitä ei tullut mitään kunkin ministerin halutessa listalle omat hankkeensa. Strategisista tavoitteista tulikin pitkä lista operatiivisia hankkeita, piti tulla salkku, tulikin reppu. Tällaisen listan laatimis- ja seurantaprosessi oli turhauttavaa. Kukin ministeri vastatkoon ”pikku hankkeistaan”. Hallituksen strategisia hankkeita tulisi olla muutama ja järeä, kuten sote-uudistus tai peruskoulu-uudistus. Kun hallitus on johtoryhmän kaltainen, sen luottamus jäseniinsä kas...

Temmes oli ollut valtionhallinnon ensimmäisessä, viikon kestävässä laskentatoimen seminaarissa ja piti välttämättömänä osallistumistani seuraavaan seminaariin. Siellä laskettiin ahkerasti avaruushallitusviraston suoritteita, tehtiin tulosbudjetteja ja suunniteltiin raportteja. Valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristön Raili Knuuttilan kunnianhimoisella operaatioanalyysillä taottiin oppilaiden päihin, miten tietokoneella voitiin laatia erilasia vaihtoehtolaskelmia. Käsitykseni laskentatoimesta poikkesivat valtaosaltaan muiden seminaarilaisten ajatuksista, minkä toin myös esille. Omatekoinen ajatuskulkuni perustui ilmeisesti tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin, mutta se herätti huomiota, ja väittelyni valtiovarainministeriön edustajan kanssa sai hilpeää hyväksyntää ja lisäsi kyseenalaista mainettani. Seminaarin jälkeen Temmes kutsui minut huoneeseensa tiedustellen ja hillitysti sisäänpäin hymyillen seminaarin antia ja sanoi lopuksi, että Toivasen ja minun piti lähteä koulut...

Ei tarvitse kuin katsoa karttaan huomatakseen, kuinka hankala EU:n energiatilanne on. Sillä ei ole sanottavasti omia kaasuvarantoja ja raakaöljylähteet ovat myös mitättömät. Saksa on sitonut itsensä samanlaiseen tukiviidakkoon kuin Suomi. Siellä tuetun tuulienergian pää on pölkyllä, mitta on täysi. Monien maiden läpi kulkevat kaasuputket ovat aina riskialttiita, eteenkin epävakaiden maiden alueilla. Ydinvoima on vastatuulessa. Liuskekivikaasu- ja öljy sisältävät vain suuria kysymysmerkkejä. Sen tosiasian tunnustaminen, että uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuuden lisääminen eivät takaa lähimainkaan EU:n energian omavaraisuutta lähivuosikymmeninä, on realismia. Ainut mikä näyttää jäävän käteen, on ydinvoiman lisääminen. Mutta tämä on turha kortti. Voimaloiden  rakentaminen kestää niin kauan, että silloin kun voimat valmistuvat,  maailman- ja energiapoliittista tilaa ei voi tietää kukaan. Rakentamisessa on liian suuri riski jo tästä syystä. Käteen ei mitään muuta...

Pohjanmaan alueuutisissa tuli taas räikeästi esille, mitä valtion poukkoileva ja arvaamaton energiatukipolitiikka saa aikaan. Se on tiedetty pitkään, että tämä politiikka ole ollut missään suhteessa energian tarpeet ja eri tuotantomuodot kokonaisvaltaisesti huomion ottavaa. Mutta  että se ajaa näin rajusti alas hakkeen käyttöä, on lähes tyrmistyttävää. Hakeyrittäjä kertoi, että Suomessa nyt joudutaan lopettamaan monia hakeyrityksiä kivihiilen halpuuden takia. Ministeri Niinistö valitteli vain turpeen ja hakkeen outoa hinnoittelun kytkentää. Viimeistään kesän budjettiriihessä kuulemma  tapahtuu. On hyvä, että jotain positiivista tapahtuu. Herää kuitenkin vahva epäilys, että taas kerran kiireessä rukataan tukiviidakon jotain osaa. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa vain viidakon alkuperäinen asukas osaa siellä kulkea. Järkevillä linjauksilla tavalla tai toisella kokonaisuus huomioon ottaen hakkeen käyttö on saatava kannattavaksi. Tämä asian todistamiseen ei kannata tuhla...

a. 

Kaakkois-Suomen alueuutisten mukaan 17.3 Kouvolan kehitysyhtiö Kinno Oy on käyttänyt viidessä vuodessa 20 miljoonaa euroa kaupungin elinkeinoelämän edistämiseen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Larikka peräsi, mitä on saatu aikaan, ei juuri mitään. Kinnon toimitusjohtaja Asko Pasanen erosi. Vt. toimitusjohtaja Pasi Miettisen mielestä on saatu 500 uutta työpaikkaa. Kaupungin projektipäällikköä selitteli lisää, että työpaikat ovat syntyneet monimutkaisten syy- ja seurausyhteyksien kautta. ”Kyllä niitä on syntynyt”. Konsultti selvittää asiaa. Valtio käyttää yritystukiin noin 4-6 miljardia euroa vuodessa mukaan lukien energiatuet. Kehysriihessä hallituksen pitäisi kovalla kädellä leikata tehottomia yritystukia, kuten Kouvolan kaupunki tekee.