Suomessa julkaisaan vuosittain lähes kymmenkunta uutta
johtamista käsittelevää kirjaa. Jos halutaan listata viimeisen 15 vuoden aikana
esitetyt uudet johtamisopit, yksi a-nelonen ei riitä. Tarjontaa on, mutta onko
ajatuksia. ”Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta miten oli ajatusten laita” (Lauri
Viita).
Jossain määrin on ymmärrettävää uusien johtamiskirjojen
syntyminen, jopa uusien oppien: kukin sukupolvi haluaa (on pakko) esittää näkemyksensä
omilla termeillään ja omiin työskentely malleihinsa
sovellettuina. Suurelta osin on kuitenkin kyse vanhojen oppien tarjoamisesta
ehostetuissa paketeissa. Tällaisesta julkaisutominnasta ei juuri kukaan hyödy,
ei julkaisija, ei kirjailija, ei lukija.
Miksi ylipäätän vanhoja oppeja julkaistaan uusissa kuoseissa.
Usein kyse on jonkun konsulttiyrityksen profiilin nostoponnistuksesta tai
kirjoittajan vilpittömästä uskosta oman ajatuksen etevyyteen ja menestymiseen
markkinoilla.
Perimmäinen syy kuitenkin on johtamisoppien kuuluminen käyttäytymistieteisiin,
joissa tiukan tieteen vaatimukset usein korvataan kliinisillä suppeilla menetemillä
ja muutamilla käytännön havainnoilla lisättynä joidenkin henkilöiden kokemuksen kauttaa
saadulla ”tosi” varmuudella.
On valitettavaa, että kaksi yhteiskunnan kehityksen kannalta
keskeistä alaa: johtaminen ja kansantaloustiede, ovat tieteellisiltä
perusteltaan hatarahkoja. Niiden pohja perustuu pikemminkin nyrkkisääntöihin
kuin useisiin puolueettomissa olosuhteissa tehtyin toistoihin. Tämä on sitäkin
valitettavampaa, kun maamme nyt kaipaisi lujaa pohjaa jalkojensa alle sekä talous-
että johtamisratkaisuissa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti