Siirry pääsisältöön

2357. Espanjan demokratiaa kahlitsee sen historian armoton varjo

      Monen maan menneisyyttä leimaavat vuosisataiset väkivaltaisuudet ja mitä raaimmat eri väestön  osiin kohdistuvat julmuudet ja terrori. Espanjalla on kuitenkin näiden lisäksi paholaisen porteille ulottuvat eliitin kunniamerkeillä koristellut portaat.
     Kaikki lähti siitä. kun Yhdysvallat hääti Espanjan laivaston Kuuban meriltä, minkä seurauksen Espanja menetti laivastonsa ja siirtomaavalta-asemansa ja näin koki tulleensa katkerasti nöyryytetyksi. Maata silloin hallinneet laivastoupseeristo ja maa-aatelisto etsivät kuumeisesti keinoja nostaa merisodassa lyttyyn lyötyä ylevyyttään ja arvoaan toistensa silmissä ja myös kansan keskuudessa. Tähän tarjosi kirjaimellisesti maaperää silloinen Espanjan alusmaa Marokko. Erityisen innokkaana mukaan lähti perheensä hylkimä ja juopon isänsä hylkäämä Franco.
     Hän kunnostautui Marokon heimosodissa osittamalla erityistä raakuutta. Kun erä sotilas heitti ruokapakkinsa maahan huonoon ruokaan kyllästyneenä, Franco ampui hänet ohi mennessään. Kiistämättä hän sai jossain määrin etevän päällikön maineen, mikä perustui julmuuteen ja osoitettuun uhkarohkeuteen. Hänestä tuli vähitellen keskeinen Marokko-joukkojen päällikkö. Tästä asemasta hän ponnisteli vehkeilyn, propagandan, lahjonnan, kilpailijoiden surmaamisen ja kansalaisten pelossa pitämisen ja murhaamisen avulla diktaattoriksi. Sisällissodan unohtumaton kansalaisten teurastuspaikka oli Quernican pommitus.
     Kuollessaan 1976 hän oli ollut 40 vuotta diktaattorina ja surmannut satoja tuhansia kansalaisiaan. Hän jäljiltään löytyi 2000 joukkohautaa. Tänä päivänäkin ihmiset etsivät läheistensä jäännöksiä oletetuista haudoista.  Ei ole ihme, että viime vuonna hänen valtava hautamonumenttinsa siirrettiin maaseudulle. Francon jäljiltä Espanja on edelleen jakautunut poliittisesti ja sosiaalisti sekä alueellisten kansalaisryhmien mukaan. Nationalismi nostaa päätään.

        

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *