Euroopan kuohunnassa on hyvä kastoa taakse päin, vaikkei siitä muuta opikaan kuin sen, että vaikeita aikoja on ollut aiemminkin. Ensimmäinen maailman sota syntyi militaristisen Saksan keisari Wilhelm II:n ja Itävalta-Unkarin fasistisesta vihanpuuskasta. Hitlerin mielipuolinen hulluus elintilasta johti Euroopan toiseen maailmansotaan ja katastrofiin.
Kummankin sodan takana jylläsi nationalismi ja fasismi. Feodaaliset ja kruunuistuinten voimat purskahtivat ulos kuoristaan jättäen jälkeensä elinoloistaan kipuilevat valtiot, jolle luotiin rajat Jaltan konferenssissa 1945. Rautaesirippu pystytettiin ja Berliini jaettiin.
Eurooppa ei ole joutunut totaalisen sodan kurimukseen sen jälkeen, vaikka NL teki interventiot Unkariin ja Tsekkoslovakiaan ja piiritti panssareilla Berliinin yönä, jolloin sinne rakennettiin muuri 1961. Balkanin kuohunta 1990-luvulla pystyttiin pitämään paikallisena Naton kohdennetuilla pommituksilla. NL:n 1990-luvun sortuminen ei edustanut koko järjestelmän vararikkoa, vaan 1,5 miljoonan henkilön nomenklatuuran syntymistä ja vavistummista. Nomenklatuuran merkitys oli niin täydellinen, että valtio vain hajosi ilman vastavoimia. kuin keväinen jää.
Nykyinen Venäjän muodostaa ennen kaikkea vaaran itselleen, koska jossain vaiheessa, jopa ennen Ukrainan sodan jäätymistä paikalleen, osa nykyisetä nomenklatuura porukasta muodostaa valtavan dollarivarojensa turvin korkeasti palkatun palkka-armeijan, jolle taataan turvallinen elämä Venäjällä.
Karkeasti ilmaistuna Putin pelkää kaikkea, mikä vähäkin rapsahtaa kadulla tai portaikossa. Kun tähän lisätään yli maapallon ulottuvan nationalismin nousu, ei ole ihme, että putinistit kaivavat yhä jämerimpiä maa- ja vallan bunkkereita ja dollariparatiiseja. Mutta turhaan, koska Venäjä on myös suuri vaaraa itselleen ikkunasta putoamisineen ja auto räjähdyksineen. Ulkomaille muuttamien ei muuta tätä.
Kommentit
Lähetä kommentti