Tulin terveyskeskuksesta 3. 11.2025. Saatuani reseptit kävelin Myyrmäen hallin lähin apteekkiin. Toiseksi alimmalla porrastas tasanteella toisen kengän kantapää takertui portaan terävän kulmaan surauksella, että kaaduin pitkin pituuttani vatsalleen asfaltti tasateelle. Putous oli noin 100 cm. Kotvan maattuani asfaltilla avuttomana, nuori hoikka nainen pysähtyi sanoen, että tsemppaa vaan ja yritä nousta palvillesi ja siitä ylös. -Kyllä sinä pääset. Olin vielä jonkinlaisessa sekavuuden tilassa, koska kämmeniä, ranteita, kyynärvarsia ja olkapäitä jomotti raskaasti. Yrittäessäni kangeta itseäni ensin polviasentoon, nainen jatkoi tsemppausta. Viimein pääsin puolikyykkyyn etuasentoon. Olin kaatumaisillani taas asfaltille päistikkaan. Silloin nainen yritti nostaa minua takapuolesta. Sanoin naiselle, että älä nosta, vaan vedä takapuolesta taakse päin, minkä hän teki ja se auttoi. Pääsin pystyyn
Minua jäi suuresti harmittamaan, kun en kysynyt naisen nimeä.
Menin Myyrmäen apteekkiin, jossa ystävällinen nainen puhdisti ja sitoi haavat. Kiitin häntä sydämellisesti. Nimeä en taaskaan älynnyt kysyä naisen nimeä.
Nyt on tapauksesta kulunut yli kuukauden ja vieläkin ranteet ja käsivarret ovat hellät enkä saa mehupuollon korkkia auki ilman apuvälinettä.
Toivottavasti saan auttajaani vielä yhteyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti