Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Tämä postaus perustuu arki psykologiaan ja on täysin subjektiivinen. Kyse on Aleksander Stubbin eräästä vain luulotellusta persoonallisesta ominaisuudesta ja sen sopivuudesta presidentin viran hoitamiseen. Tunnetusti Stubb on avoin, rehellinen, suorasanainen, tietävä, korrekti ja kaikin puolin sopiva ja miellyttävän tuntuinen henkilö presidentiksi. Kaikki siis hyvin. Nyt tulee se subjektiivinen osuus. Näyttää, siis vain näyttää, sivullisesti asiaa seuranneelle, että jossain vaiheessa presidenttinä hän saattaa lausua jotain vaikkapa sivulauseessa sellaista, joka on Suomen presidentille moitittavaa ja Suomen etujen vastaista. Tätä vaikutelmaa vahvistaa Stubbin TV- esiintymisessä esiin tuleva luontevan puheen soljumisen puuttuminen eli puheen rytmi on ikään kuin käsijarru päällä puhumista.

Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut viime viikkoina ymmärtää, että hän olisi kiinnostunut rauhanvälittäjän tehtävän kaltaisista globaaleista haasteista. Tunnettua on hänen harjoittama menestyksekäs ulkopolitiikka, jonka seurauksena maamme liittyi Natoon ja Venäjä politiikkaa päivitettiin Venäjän harjoittamaa aggressiivista ulkopolitiikka vastaavaksi. Nämä ovat suuria koko maailman turvallisuuspolitikkaa vahvistavia saavutuksia, ja olisi maaltamme haaskausta antaa Niinistön kokemus ja taidot valua hukkaan etenkin tilanteessa, jossa konflikti pesäkkeitä syntyy kiihtyvään tahtiin.  Valtiojohdon, ketä tai mitkä siihen kuuluvattakaan, tulisi harkita, miten Niinistön, laajaa kokemusta, vankkaa ammattitaitoa ja pelisilmä voitaisiin käyttää hyväksi maailmanlaajuisesti kärjistymässä olevissa ja jo kärjistyneissä poliittisissa ja taloudellis-hallinnollisissa kriiseissä. Miten Niinistön taitojen hyväksikäyttö organisoitaisiin? Helpoin tapa olisi sijoittaa hänet ulkominis...

Näiden presidentinvaalien sankari on Rehn, sillä hänen kampanjastaan tuli ällistyttävän progressiivinen Tässä progressiivisuus merkitsee kampanjan sisällöllistä moniäänistymistä ja runsastumista kattamaan jopa rempalleen läsähtäneen asutustilan vanhan isännän ja akan nousemisen Zetorin selkään pitkää metsätaivalta ajaman kansakoulun pihalle ja sieltä äänestyskoppiin. Äänet menevät, kuin tupaan päästetyt villit porsaat Rehnin laariin. Näitä zetorireissuja voi karttua päivän mittaan kymmeniä tuhansia eri puolissa peltotaipaleita, metsäteitä, mökkiteitä, piki- ja sorateitä. Kaikki kelpaa, kunhan matkaan päästään. Kaikki tämä johtuu, ei muiden epäonnistumisesta, vaan Rehnin viimeisissä tenteissä sisäisesti ilmeettömistä kasvoista paistavasta juuri ja juuri havaittavissa olevasta hymyn sekaisesta toivon ilmeestä. Se ei sisältänyt ylimielisyyttä, hämillään oloa, epäluuloa, aliarvostusta, kyvyttömyyttä, pelkoa, puhumattakaan rehvakkuutta. Hän oli vain levollinen ja viileä hahmo, jolla on kein...

SDP teki karhunpalveluksen itselleen ja kannattajilleen jättämällä valitsematta omaa presidenttiehdokastaan riittävän ajoissa tulevana pyhänä käytäviin vaaleihin. Jos Urpiaisen viivästymisen aiheutti hänen EU-komissaarin tehtävänsä, niin oli pitänyt valita toinen ehdokas. Jutta Urpilainen on hyvä ehdokas toiselta laidalta mansikkamaata, mutta puolue tarvitsee ehdokkaan, joka rävähtää kokopellon pellon leveydeltä niin, että maastossa kulkijat huomaavat eloisan ja puheliaan väriläiskän olevan tosissaan kalastelemassa köyhän rikkaan, maattoman ja opiskelijan ääniä. Nyt SDP mokasi olan takaa.  Mokaamisen tekee vielä monumentaalisemmaksesi se, että SDP on moninkertainen pääministeri ja presidentti puolue.     s

Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa, laiskan pulskeita jallia. Tähän suuntaan kirjoitti Aho Seitsemässä veljeksessä.  Nyt meillä on yhdeksän pyrkimässä presidentiksi, eikä jallia lainkaan vaan pätevän tuntuisia kansallisia. Mika Aaltola miekkailee tasavertaisesti ammattiehdokkaiden joukossa ilman jäsenkirjaa ja todennäköisesti ilman valituksi tulemistaan. Olisi mielenkiintoista päästä Mikan ihon alle tunnusteltaman, mitä hän aikoo tehdä vaalien jälkeen. Pätevänä keski-ikäisenä miehenä hänellä näyttää olevan maailma avoimena edessään. Ulkoministeriö olisi hänelle varmaankin houkutteleva paikka uutena ja haastavana työpaikkana, mutta hän itsekin tietää, ettei tämä ole mahdollista ilman uraa ministeriössä. Vanhan kaavan mukaan ulkoministeriöllä on oma koulutusohjelma lupaaville virkamiesaloittelijoille. Tällä testataan ensimmäiset askeleet sopivuudesta alalle. Toinen epävirallinen testi on, millaisen käsityksen ehdokas on herättänyt aikaisemmalla toiminnallaan ja esiintymisellään...

Presidentin vaaliehdokkaista vain kolme on suorittanut armeijan. Rehn on luutnantti, Harkimo vänrikki ja Stubb korpraali. Onnittelut. Suorittaneiden määrä on valitettavan pieni ei sen takia, että armeijassa saatu johtamiskokemus on jäänyt saamatta, vaan yhteisten yhteenkuuluvuutta lisääväien kokemusten vähyyden takia.  Armeijassa ei kysytä perhetaustaa, vaan saapumiserän tulokkaita kohdellaan samanlaisina monneina, alokkaina taustasta riippumatta. Siviilivaatteet olkoot hienot tai sarkaiset, ne luovutetaan koko intti ajaksi säilöön, josta ne sai vasta vapauduttuaan palveluksesta. Suurin ja vaikuttavin inttiajan vaikutus on, että kun eri maakunnista tulleet ja eri murretta puhuvat pojat pantiin samaan tupaan, oli pakko alkaa ymmärtää raumalaispojan säkätystä samalla kun etelän pojat pitivät pohjanmaan murretta naurettavana. Kuukausien ajan toimiminen samassa   joukkueessa hitsasi lisää yhteenkuuluvuutta ja auttoi ymmärtämään toisilta reunoilta Suomesta tulleita poikia. Enn...

Voi hyvät hyssykät, mikä haastattelu Olli Rehnin presidenttitenttaus oli. Se ei ollut todellakaan tentti, vaan lempeä kaverihaastattelu. Ylen tilaisuuden vetäjä jostain syytä asettautui sen sijaan, että olisi tykittänyt Rehniä aiempien tenttien mukaisesti kiperillä Rehnin aivonystyrät hetkeksi jumiin saattaneilla kysymyksillä, tenttaajaa antoi Rehnin selosta vakausmekanismia ja sen hallinnassa olevaa 80 miljardin kassaa. Saman Rehnin luentomaisen esitystavan vetäjä ani antoi jatkua koko tentin ajan.  Samaan sarjaa kuului tenttaajan Venäjä kysymys. Täyttä tyhjyyttä täynnä. Oli ollut kiintoisaa kuulla, miten ja missä vaiheessa Rehnin asenne Venäjää kohtaan muuttui vuoisen mittaan ja mitkä siinä olivat ratkaisevat tekijät. Tämä aihe valahti ohi huomaamattomasti unohdettujen asioiden laariin.  Hänen elinkeinoministeri kaudestaan Sipilän hallituksessa olisi saanut mielenkiintoisia kysymyksiä esimerkiksi elinkeinotukien jaosta erityisesti maatalous”yrittäjille”.  Samaan sarjaa ...

Jotenkin on alitajuntaan kaivertamaan jäänyt  Mika Aaltolan vaalitentissään lanseeraama suurstrategia. Strategia sanan kohdalla on syytä muistaa, että sen käyttäjää1970-luvulla katsottiin jotenkin pitkin nenänvartta ja näin puhuvan korostavan oma viisauttaan kuulujoille hienoilla termeillä, joihin ei kannattanut suhtautu vakavasti. Myöhemmin sen käyttö on vakiintunut johtamisen termistöön ja se on jakautunut mitä monimaisimpiin käyttötarkoituksiin. Mutta mennään Aaltolan tapaukseen. Kun mies puhui suurstrategiasta, hän teki saman virheen kuin 1980-luvun suunnittelija/kehittelijä. Sanan sanottuaan puhuja ei saa jättää sitä roikkumaan ilmaan, vaan on pikimmin ilmaistava sen merkitystä täydentäviä lisämääreitä. Jos näin ei tehdä, strategia jää kärvistelemään irrallisena kattoon pudoten kohta hylättynä lattialla. Näin kävi Aaltolalle. Välttääkseen tämä hänen olisi pitänyt kiireen viklassa alkaa puhumaan siitä, mitä suurstrategia edellyttää Euroopalta, sen uhkakuvien päivittämistä ja ...

Signaaleja Suomen Lähi-Idän politiikan tyytymättömyydestä on ollut kasvavassa määrin esillä. Kymmenet ulkoministeriön Lähi-idän parissa työskentelevät ovat jättäneet kirjelmän ministerille tyytymättömyydestään ulkoministeriön tähän politiikka-alueeseen. Valatonten luonnehti tätä niin happamasti kuin taisi ja henkilöstön oikeudeksi sanoa mielipiteensä. Valtosen habitus ja kasvojen ilmeet kyllä kertoivat, että sivulliset olkoot hiljaa ammattiasioista. Saman idän politiikan sarjaan ja samankaltaisilla sävyllä presidenttiehdokas Sari Essayah ei suostunut millään tuomitsemaan Israelin liian kovia otteita Gazassa, vaan aina lankesi samaan truismiin ”on valitettavaa, että ihmisiä kuolee”.   Niinpä. Kahden maan mallia hän ei hyväksynyt ohuella langalla ohjelmaan periaatteella ”kun se ei toimi, niin sitä ei tarvita”. Essayahin näkemystä Israelista, kuten oli odotettavissa, leimaa liiallinen silmät sulkeva näkemys Israelin kohtuuttomasta voimankäytöstä Gaxassa. Aina kun tätä häneltä kys...

Voi herranen aika, mitä pölvästejä. No ei kenestäkään pitäisi sanoa noin, mutta opetushallituksen itseohjautumisen opit matematiikassa, ovat arveluttavia. Kokemus sanoo, että pitää edetä juuri päin vastaisessa järjestyksessä, eli ensin opettaja opettaa, miten kyseisen alan laskuja ratkotaan ja sen jälkeen oppilaat alkavat itse kokeilla, miten ratkaisut onnistuvat, ja opettaja auttaa, jos tulee vaikeuksia. Opettajan rooli matematiikassa uuden neuvonnassa on olennaisen tärkeää matematiikan luonteeseen kuuluvan täsmällisyyden takia, koska sinne päin olevalla laskutoimituksella ei ole käyttöä. Päinvastoin virheet voivat johtaa väärin toimenpiteisiin. Jos oppilas pannaan uuden tehtävän äärelle ilman alkuopetusta, hän saattaa tuntea itsensä alisuorittajaksi tai turhautuu, ja kyllästyy koko aineeseen.