On meppejä, jotka perehtyvät asioihin, on meppejä, jotka mennä jolkottavat joukon mukana, on meppejä jotka ovat hissin kissun näkymättömissä ja kuulumattomissa, on meppejä, jotka haluavat vaikuttaa Euroopan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, ja on aaltoloita, joiden päämääränään nostaa omaa profiiliaan kohauttamalla lausunnoillaan enemmän tai vähemmän jännittynyttä ilmapiriä sekä hämärtää tilannekuvaa oman viisautensa esiintuomiseksi. Arkielämän kokemus sanoo, että jälkimmäiseen luokaan kuuluva meppi on lievimmillään varojen tuhlausta ja pahimmillaan hämmennystä aiheuttavaa manipuloija jarruttaa Suomen pyrkimyksiä edistää maamme hyvinvointia ja turvallisuuttaa globaalissa Euroopassa ja koko maailmassa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti