Pitkän
linjan matematiikan opettaja Timo Salmi kertoo HS:n kirjoituksessa 25.5 https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006117803.html että uusien ohjeiden mukaan pitkän
matematiikan kirjoittamisesta saa tuplasi pisteitä yliopistoon pyrkimisessä.
Tästä seuraa tason lasku, koska heikotkin oppilaat on pakko päästää läpi. Salmelle
vastasi 26.5 vuoden matematiikan opettaja Marika Toivola US.fi:ssä (http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276564-pitka-matematiikka-ei-ole-vain-harvojen-ja-valittujen-saavutettavissa),
ettei taso laske ja että opettajien pitää erikoistua myös matematiikan sisällä
ja tätä kautta parantamaan asenteita matematiikka kohtaan.
Ole käynyt läpi kaikki vaikeuksien vaiheet matematiikan opiskelussa. Kansakoulussa kukaan ei ollut kiinnostunut osaamisestani. Keskikoulussa huomattiin, etten osaa edes murtolukuja. Sain ehdot aiheesta joka vuosi huolimatta maksullisista tukikursseista. Jäin lukion toiselle luokalle lukuaineiden keskiarvo ollessa alle kuuden, matematiikka tietysti nelonen.
Kerran lukion toisella luokilla aloin ihmetellä, miten en saanut yhtä helppoa fysiikan laskua oikein, vaikka kaava ja sijoitettavat luvut oli annettu. Ihmettelyni ei liittynyt mitenkään oppimiseen, vaan oli pelkää hämmästelyä. Häärin kuitenkin laskun ympärillä niin kauan, että sain oikean tuloksen. Tästä alkoi ei kiihkeä, mutta vähitellen kiihtyvä mielenkiintoni matematiikkaa kohtaan. Tilasin jopa eri vuosien yo-kirjoitusten matematiikan kokeiden kirjan, josta laskin suurimman osan sen laskuista. Onnistuinkin yo-kokeissa melko hyvin matematiikassa ja fysiikassa.
Yliopistossa kuitenkin nousi seinä eteen, koska luki-häiriön takia muistiin panojen tekemien oli mahdotonta. Luentomonisteita ei juuri ollut. Myös vieraiden kielten oppiminen ja käyttö oli hankalaa. Kaksi vuotta räpiköin turhaa.
Sitten onni potkaisi. Sain yhdeltä kaveriltani kaikki muistiinpanot matematiikan pää ja sivuaineista. Assistentti oli myös ystävällismielinen sallien minun suorittaa kotona antamansa laskuharjoitustyöt hänelle suoraan tarkistettavaksi.
Suoritin kaikki matematiikan laudaturiin kuuluvat tentit lukemalla töiden ohella kotona ja osallistumalla vain lopputentteihin. Matematiikan gradun onnistuin tekemään kolmessa kuukaudessa erilaisten avaruuksien ominaisuuksista. Tämä vaihe syvensi käsitystäni matematiikan olemusta kaikkien eniten.
Timo Salmi ja Marika Toivola ovat kumpikin oikeassa: matematiikka ei voi oppia ilman kiinnostusta ja matematiikan menestyksekäs opiskelu vain lisäpisteiden kartuttamiseksi on rakasta puuhaa. Oppimisessa keskeistä on itsekseen tehdyt harjoitukset ja pohdinnat. Harjoituksia pitää olla paljon.
Suurin matematiikan opetus on minulle ollut, että minkä tahansa ongelman ratkaisussa auttaa ongelma-alueen lainalaisuuksien ja käsittelysääntöjen hallinta ja jos näitä ei tunne, niiden opettelu (https://areena.yle.fi/1-3551595). Joku voi sanoa, että tähän kyllä terve järki riittää. Tietenkin, mutta matematiikka vahvistaa kaikilla henkilöillä tällaista analyyttista kykyä.
Ole käynyt läpi kaikki vaikeuksien vaiheet matematiikan opiskelussa. Kansakoulussa kukaan ei ollut kiinnostunut osaamisestani. Keskikoulussa huomattiin, etten osaa edes murtolukuja. Sain ehdot aiheesta joka vuosi huolimatta maksullisista tukikursseista. Jäin lukion toiselle luokalle lukuaineiden keskiarvo ollessa alle kuuden, matematiikka tietysti nelonen.
Kerran lukion toisella luokilla aloin ihmetellä, miten en saanut yhtä helppoa fysiikan laskua oikein, vaikka kaava ja sijoitettavat luvut oli annettu. Ihmettelyni ei liittynyt mitenkään oppimiseen, vaan oli pelkää hämmästelyä. Häärin kuitenkin laskun ympärillä niin kauan, että sain oikean tuloksen. Tästä alkoi ei kiihkeä, mutta vähitellen kiihtyvä mielenkiintoni matematiikkaa kohtaan. Tilasin jopa eri vuosien yo-kirjoitusten matematiikan kokeiden kirjan, josta laskin suurimman osan sen laskuista. Onnistuinkin yo-kokeissa melko hyvin matematiikassa ja fysiikassa.
Yliopistossa kuitenkin nousi seinä eteen, koska luki-häiriön takia muistiin panojen tekemien oli mahdotonta. Luentomonisteita ei juuri ollut. Myös vieraiden kielten oppiminen ja käyttö oli hankalaa. Kaksi vuotta räpiköin turhaa.
Sitten onni potkaisi. Sain yhdeltä kaveriltani kaikki muistiinpanot matematiikan pää ja sivuaineista. Assistentti oli myös ystävällismielinen sallien minun suorittaa kotona antamansa laskuharjoitustyöt hänelle suoraan tarkistettavaksi.
Suoritin kaikki matematiikan laudaturiin kuuluvat tentit lukemalla töiden ohella kotona ja osallistumalla vain lopputentteihin. Matematiikan gradun onnistuin tekemään kolmessa kuukaudessa erilaisten avaruuksien ominaisuuksista. Tämä vaihe syvensi käsitystäni matematiikan olemusta kaikkien eniten.
Timo Salmi ja Marika Toivola ovat kumpikin oikeassa: matematiikka ei voi oppia ilman kiinnostusta ja matematiikan menestyksekäs opiskelu vain lisäpisteiden kartuttamiseksi on rakasta puuhaa. Oppimisessa keskeistä on itsekseen tehdyt harjoitukset ja pohdinnat. Harjoituksia pitää olla paljon.
Suurin matematiikan opetus on minulle ollut, että minkä tahansa ongelman ratkaisussa auttaa ongelma-alueen lainalaisuuksien ja käsittelysääntöjen hallinta ja jos näitä ei tunne, niiden opettelu (https://areena.yle.fi/1-3551595). Joku voi sanoa, että tähän kyllä terve järki riittää. Tietenkin, mutta matematiikka vahvistaa kaikilla henkilöillä tällaista analyyttista kykyä.
Kommentit
Lähetä kommentti