Kymmeniä keroja eri aikoina monia
lainoppineita ja eräitä poliitikkoja pohdituttanut seikka on taas noussut
esille. Nyt asialla on Unkarin pääministeri Orban. Hän mollaa meitä perustuslakituomioistuimen
puuttumisesta.
Kritiikkiin vastaaminen on ollut laimeaa toisin kuin Suomen Akatemian toimiminen opetusministerin ohjauksessa, mihin kansleri Raivio vastasi HS:ssa osuvasti, että akatemia terminä on Suomelta huonosti valittu, koska kyse valtion laitoksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan toimiminen perustuslakituomioistuimen roolissa on kiistämättä erikoista. Ulkopuolisin silmin se näyttää juuri siltä, mitä Orban kertoo (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006186593.html): kansaedustajat itse valvovat itseään lainsäädännön perustuslaillisuudessa.
Asia ei miksikään muutu, vaikka se mitä todennäköisemmin vastaa täysin peruslakituomioistuimen toimintaa luotettavuudessaan ja riippumattomuudessaan ja on sen lisäksi hallintoteknisesti tehokas. Olisikin väärin moittia perustuslakivaliokunnan työtä poliittisesti leimautuneeksi ja tehottomaksi.
Niin sanotun ulkopuolisen Orbanin näkemyksen lisäksi kannattaa kaivaa esille OM:n entisen kansliapäällikkö Tiina Astolan kommentti. Lähtöhaastattelussaan 15.1.2016 TV 1:n uutisissa EU:n komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtajaksi nimitetty Astola sanoi, että hallituksen juristiaisantuntemuksen puute näkyy huonona lain valmisteluna, ylikireinä aikatauluina, hätäilynä ja jopa ymmärtämättömyytenä. Jälkimmäisellä hän viittasi normien purkuun, jonka hän näki ennen kaikkea lainsäädännön valmisteluna eikä kirveen heiluttamisena.
Toisin sanoen sen lisäksi, että Orbanin kritiikki on ulkopuolisin silmin aiheellinen, myös lainsäädännön valmistelun kokonaisarkkitehtuuri on vinoutunut Astolan kommentoimalla tavalla. Yhtenä juonteena vinoutumisessa on, että hallitus käyttää nykyistä perustuslakivaliokuntaa tuomioistuin roolin lisäksi tarkastuselimenään. Toisaalta jos tuomioistuin perustetaan, eduskunta tarvinnee joka tapauksessa sisäisen elimen perustuslaillisuutensa valvojana. Voi olla, että tällöin eduskunnassa tilannee ei juuri muuttuisikaan, vaan saisimme vain uuden tuomioistuimen, jonka jäseninä toimisivat nyt perustuslakivaliokunnassa kuultavat asiantuntijat.
Lainsäädännön tason nostamiseksi ei ole yhtä temppua. Se kaipaa uudistuksia koko valtioneuvoston tasolla. Kurssit eivät auta.
Kritiikkiin vastaaminen on ollut laimeaa toisin kuin Suomen Akatemian toimiminen opetusministerin ohjauksessa, mihin kansleri Raivio vastasi HS:ssa osuvasti, että akatemia terminä on Suomelta huonosti valittu, koska kyse valtion laitoksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan toimiminen perustuslakituomioistuimen roolissa on kiistämättä erikoista. Ulkopuolisin silmin se näyttää juuri siltä, mitä Orban kertoo (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006186593.html): kansaedustajat itse valvovat itseään lainsäädännön perustuslaillisuudessa.
Asia ei miksikään muutu, vaikka se mitä todennäköisemmin vastaa täysin peruslakituomioistuimen toimintaa luotettavuudessaan ja riippumattomuudessaan ja on sen lisäksi hallintoteknisesti tehokas. Olisikin väärin moittia perustuslakivaliokunnan työtä poliittisesti leimautuneeksi ja tehottomaksi.
Niin sanotun ulkopuolisen Orbanin näkemyksen lisäksi kannattaa kaivaa esille OM:n entisen kansliapäällikkö Tiina Astolan kommentti. Lähtöhaastattelussaan 15.1.2016 TV 1:n uutisissa EU:n komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtajaksi nimitetty Astola sanoi, että hallituksen juristiaisantuntemuksen puute näkyy huonona lain valmisteluna, ylikireinä aikatauluina, hätäilynä ja jopa ymmärtämättömyytenä. Jälkimmäisellä hän viittasi normien purkuun, jonka hän näki ennen kaikkea lainsäädännön valmisteluna eikä kirveen heiluttamisena.
Toisin sanoen sen lisäksi, että Orbanin kritiikki on ulkopuolisin silmin aiheellinen, myös lainsäädännön valmistelun kokonaisarkkitehtuuri on vinoutunut Astolan kommentoimalla tavalla. Yhtenä juonteena vinoutumisessa on, että hallitus käyttää nykyistä perustuslakivaliokuntaa tuomioistuin roolin lisäksi tarkastuselimenään. Toisaalta jos tuomioistuin perustetaan, eduskunta tarvinnee joka tapauksessa sisäisen elimen perustuslaillisuutensa valvojana. Voi olla, että tällöin eduskunnassa tilannee ei juuri muuttuisikaan, vaan saisimme vain uuden tuomioistuimen, jonka jäseninä toimisivat nyt perustuslakivaliokunnassa kuultavat asiantuntijat.
Lainsäädännön tason nostamiseksi ei ole yhtä temppua. Se kaipaa uudistuksia koko valtioneuvoston tasolla. Kurssit eivät auta.
Kommentit
Lähetä kommentti