Englannin eliitti tajusi 1800-luvulla vihdoinkin, että siltä jää
hyödyntämättä suuri osa sen siirtomaavallan tuottamaa valtavaa pääomakertymää, koska
kotiympäristö oli tähän liian pieni pelikenttä ja siirtomaiden tyrehtyessä
passiivisuuteensa. Niinpä se alkoi lainamekanismilla rahoittaa Yhdysvalojen
rautateiden rakentamista.Tämän prosessin Yhdysvallat käänsi kuitenkin nopeasti
edukseen ennennäkemättömänä rakennusboomina ja sen tuomana vaurastumisena.Tästä alkoi fordismin kehitys, joka ilmeni
1940-luvulla Yhdysvaltojen sotateollisuuden tuottavuuden ja volyymin mittavina
kehitysloikkina. Parhaimmillaan USA rakensi 300 laivaa kuukaudessa. Lopputuloksena
oli Yhdysvaltojen hegemonian lujittuminen ja vähitellen koko läntiseen
maailmaan iskostuva fordismiin perustuva tuotantojärjestelmä. Myöhemmin
depolitisoitunut uusliberalismi pyrki tuottamaan fordismin jatkeeksi vielä
tehokkaampia menetelmiä kuten elementeillä, jotka osin yhdistäisivät pääoman ja
tekijöiden etua, kunnes ympäristöekologian rajat alkoivat hidastaa ja jopa
tyrehdyttää tätä ns. edistystä. Uhkapilvistä huolimatta Yhdysvallat jatkaa
jälkifordismiinsa perustuvalla suunnalla.
Finanssi kriisi oli avannut 2008 Kiinalle aluksi hyvin hennon reitin globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin, jossa lopulta 2010-luvulla yhdistyvät ekologisuusimago, uusiintuvan energian hyväksikäyttöintressi ja pienten valtioiden ja universaalien etujen hyväntekijärooli. Niinpä Kiina nyt esiintyy ja pyrkii näyttäytymään kehitys- ja myös vähä resurssille maille globaalina ja rauhanomaisena isähahmona, joka hellittää rahakukkaroaan näiden maiden hankkeille. Tässä globaaliin ympäristöönsä hyvin resonoivassa roolissa Kiina investoi ympäri maailmaa ja ottaa haltuunsa tärkeitä infrakohteita antaen ymmärtää, että kyse on universaaleista intresseistä ja hyveistä. Kiinan uudelle roolille Green New Dealin globaalina esitaistelijana antaa katetta maan valtavan yliopistoverkoston ja satojen tuhansien diplomi-insinöörien tietotaito jälkifossiilisen energian kehittämisessä. Yhdysvallat takertuu pelottavan lujasti fossiiliseen tuotantoon samalla, kun Kiina turvautuu universaalisti hyväksyttyihin postfossiilisiin energiaratkaisuihin.
Yhdysvaltain tilanne maailman hegemonina näyttää sivuuttaneen lakipisteensä Kiinan tähden loistaessa yhä kirkkaampana maailman taivalla oltakoon ideologoiasta mitä mieltä tahansa.
Finanssi kriisi oli avannut 2008 Kiinalle aluksi hyvin hennon reitin globaaliin hegemoniaan tähtäävään toimintamalliin, jossa lopulta 2010-luvulla yhdistyvät ekologisuusimago, uusiintuvan energian hyväksikäyttöintressi ja pienten valtioiden ja universaalien etujen hyväntekijärooli. Niinpä Kiina nyt esiintyy ja pyrkii näyttäytymään kehitys- ja myös vähä resurssille maille globaalina ja rauhanomaisena isähahmona, joka hellittää rahakukkaroaan näiden maiden hankkeille. Tässä globaaliin ympäristöönsä hyvin resonoivassa roolissa Kiina investoi ympäri maailmaa ja ottaa haltuunsa tärkeitä infrakohteita antaen ymmärtää, että kyse on universaaleista intresseistä ja hyveistä. Kiinan uudelle roolille Green New Dealin globaalina esitaistelijana antaa katetta maan valtavan yliopistoverkoston ja satojen tuhansien diplomi-insinöörien tietotaito jälkifossiilisen energian kehittämisessä. Yhdysvallat takertuu pelottavan lujasti fossiiliseen tuotantoon samalla, kun Kiina turvautuu universaalisti hyväksyttyihin postfossiilisiin energiaratkaisuihin.
Yhdysvaltain tilanne maailman hegemonina näyttää sivuuttaneen lakipisteensä Kiinan tähden loistaessa yhä kirkkaampana maailman taivalla oltakoon ideologoiasta mitä mieltä tahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti