2306. Hallituksen 100 poliittista avustajaa johtaa sekamelskaan ministeriöissä

     Virkanaiset ja -miehet ovat tekemisessään ja sanomisessaan itsenäisiä omaa tehtäväkuvaansa koskevan normiston rajoissa. Tämä tarkoittaa suurempaa itsenäisyyttä, kuin yleensä tiedetään. Esimerkiksi esittelijänä hallitukselle hän voi jättää eriävän mielipiteensä tai jos virkamieheltä pyydetään tv-haastattelua, hän voi periaatteessa suostua aina ja puhua harkintansa mukaan. Jälkimmäisessä on suuria eroja virkamiesten välillä. Esimerkiksi edesmennyt vankeinhoito-osaston monipuolisesti vaikuttava ylijohtaja K. J. Lång oli usein esillä TV:ssä puhuen mm pohjoismaisen kriminaalipolitiikan puolesta. Usein sai vaikutelman, että Lång oli esiintymässä ministerin puolesta, varsinkin ikävissä asioissa. Samoihin aikoihin vaikuttaneet poliisiylijohtajat tyytyivät paljon matalampaan profiiliin.
     On selvää, että lainvalmistelussa ministeri on aktiivisesti mukana ohjeita antamassa. Etenkin jos aihe liittyy ministerin osaamiseen kyseisellä yhteiskuntapolitiikan sektorilla, hän on vahvasti ohjaamassa lainvalmistelua. Sama pätee ministerin puolueen ajaessa ko. lakia. On sattunut niinkin, että minisetri on henkilökohtaisista syistä yrittänyt vaikuttaa prosessin etenemiseen.
     Joskus kansaedustajat ottavat suoraan yhteyttä lain valmistelun parissa työskentelevään. Tässä tapauksessa virkamies on tiedonantovelvollinen, mutta hänen tulee ymmärtää lojaalisuus ministeriään kohtaan.

     Rinteen tapaus on kummallinen. Hän toteaa HS:ssä, että ministeriöissä poliittinen päätöksenteko ei ole viime kädessä ohjannut viranomaisten toimintaa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006198685.html). Saa käsityksen, että hän yleisellä tasolla varoittaa virkamiehiä pysymään poliittisen ohjauksen alaisuudessa. Tämän luulisi entiselle valtiovarainministerille olevan itsestään selvä. Rinteen purkaus saattaa liittyä siihen, että hänen hallituksensa on ottanut avukseen lähes 100 erityisavustajaa ja vieläpä entisiä pudonneita kansanedustajia tai muutoin poliittisesti ansioituneita sotureita. Kokemus sanoo, että tämä herättää runsaasti sisäistä kiukkua kokeneessa virkanais- ja mieskaartissa.

     Hallituksen menettely johtaa pienimuotoiseen sekamelskaan ministeriön sisäisessä toiminnassa. Kokenut virkamiesasiantuntija huomaa vähitellen joutuneensa tietopimentoon ja vaille totuttuja tehtäviään poliittisten satraappien vallatessa näyttämön. Tällainen epäselvä sivuroolissa toimiminen turhauttaa etenkin sen tähden, että virkamies ei oikein enää tiedä, mikä hänen roolinsa on vai onko roolia lainkaan. Oman sävynsä työskentelyyn tuo edellisessä hallituksessa väärän poliittisen värinsä takia sivussa olleiden heräämin aktiiviseen toimintaan uuden ministerin ansioista.