Aluksi muutama tietotulva ryöppy, vain kalpea haamu. Kaivataan kipeästi
peräänkuulutettua johtamista.
Anna-Liina Kauhasen jutussa (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005231455.html )“Merkelin mitta täysi…” hän kuvasi konkreettisesti, miten monisairas EU on. TTIP takkuaa, Merkelin luottamus EU- kumppaneihin ja Trumpiin horjuu. USA:n on sanoutuu irti Pariisin ympäristösopimuksesta, pakolaiskysymys on umpikujassa ja Brexit nakertaa EU:n asemaa suurtoimijana. Nato on käymisvaiheessa tilanteessa, jossa EU:n turvallisuusstrategialta on puuttuu selkeä päämäärää ja toimintatavat. Erdogan voi avata rajat Eurooppaan sopimuksestaan huolimatta ja Putin raottaa itärajalla verhoja Suomeen.
Mahtimaa Saksalla on pahoja sisäisiä ongelmia kuten energiatalouden tuet (mm. tuulivoimaloiden tuetut tariffit) ja köyhälistön kolmen työpaikan työvuorolistat jne.)
HS-analyysissä (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005232346.html) nostettiin esille Suomen neljä turvallisuuspilaria, joiden varassa Suomi operoi käytännössä koko ajan muuttuvien tilanteiden mukaan. Ne ovat oma puolustus, läntiset kumppanuudet, hyvät suhteet Venäjän ja yhteistyö YK:n kanssa. Näissä läpi käyvän ajatuksena on oikea-aikainen reagointi ja toiminta ympäristön kanssa. Realistisia pilareita. Tämän lisäksi Suomella on ei julkisia suunnitelmia, miten se toimii eri kriisitilanteissa.
Todettu osoittanee, kuinka turbulenssissa ympäristömme on.
Valtiojohdollamme täytyy nyt ollo malttia hahmottaa kokonaistilanne ja sen pohjalta perusteellisesti harkita, miten eri tavalla kriisissä olevien konfliktien tilanteet tai vahvuusalueiden vahvistaminen hoidetaan. Ei ole yhtä ajatusmallia ja sapluunaa, vaan satoja ei variaatioita.
Tilanne EU:ssa ja samalla Suomessa on riippuvainen niin monesta tekijästä, niiden latauksista ja syy- ja seuraussuhteiden labyrintistä, että suurikaan joukko ihmisaivoja yhdessä eikä erikseen ei kykene löytämään lähellekään osaoptimiratkaisuja kuhunkin kriisiin ja epäkohtaan puhumattakaan, että kokonaisuus olisi tyydyttävä.
Nyt tarvittaisiin tekoälyä samaan tapaan kuin terveydenhoidossa diagnoosin saamiseen suuresta datasta yksittäiseen tapaukseen tai tapausjoukkoon.
Professori Timo Honkela kuvasi toivoa herättävän ajatusrakennelman, miten tulevaisuudessa digitalisaatioon, avoimiin algoritmeihin j yleensäkin ict:en perustuvalla Rauhan Koneella voitaisiin estä ihmiskunnan konflikteja kaikilla tasoilla (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/29/itse-asiassa-kuultuna-timo-honkela). Rauhan Kone käsittää miljoonia erikoneista. Hän valmistelee aiheesta kirjaa. Vaikka Honkelan ajatukset voivat toteutua kahden - kolmen sukupolven päästä, maailman tämän hetken keskeisempien konfliktien datan analysointi yhdistettynä sen datan hallintaa, joka on olemassa eri puolilla maailmaa EU:n nykyongelmista ja Pariisiin ilmastosopimuksen käänteistä, voi osaltaan auttaa päättäjiä pääsemään umpukujaan joutumista selvemmille vesille.
Anna-Liina Kauhasen jutussa (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005231455.html )“Merkelin mitta täysi…” hän kuvasi konkreettisesti, miten monisairas EU on. TTIP takkuaa, Merkelin luottamus EU- kumppaneihin ja Trumpiin horjuu. USA:n on sanoutuu irti Pariisin ympäristösopimuksesta, pakolaiskysymys on umpikujassa ja Brexit nakertaa EU:n asemaa suurtoimijana. Nato on käymisvaiheessa tilanteessa, jossa EU:n turvallisuusstrategialta on puuttuu selkeä päämäärää ja toimintatavat. Erdogan voi avata rajat Eurooppaan sopimuksestaan huolimatta ja Putin raottaa itärajalla verhoja Suomeen.
Mahtimaa Saksalla on pahoja sisäisiä ongelmia kuten energiatalouden tuet (mm. tuulivoimaloiden tuetut tariffit) ja köyhälistön kolmen työpaikan työvuorolistat jne.)
HS-analyysissä (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005232346.html) nostettiin esille Suomen neljä turvallisuuspilaria, joiden varassa Suomi operoi käytännössä koko ajan muuttuvien tilanteiden mukaan. Ne ovat oma puolustus, läntiset kumppanuudet, hyvät suhteet Venäjän ja yhteistyö YK:n kanssa. Näissä läpi käyvän ajatuksena on oikea-aikainen reagointi ja toiminta ympäristön kanssa. Realistisia pilareita. Tämän lisäksi Suomella on ei julkisia suunnitelmia, miten se toimii eri kriisitilanteissa.
Todettu osoittanee, kuinka turbulenssissa ympäristömme on.
Valtiojohdollamme täytyy nyt ollo malttia hahmottaa kokonaistilanne ja sen pohjalta perusteellisesti harkita, miten eri tavalla kriisissä olevien konfliktien tilanteet tai vahvuusalueiden vahvistaminen hoidetaan. Ei ole yhtä ajatusmallia ja sapluunaa, vaan satoja ei variaatioita.
Tilanne EU:ssa ja samalla Suomessa on riippuvainen niin monesta tekijästä, niiden latauksista ja syy- ja seuraussuhteiden labyrintistä, että suurikaan joukko ihmisaivoja yhdessä eikä erikseen ei kykene löytämään lähellekään osaoptimiratkaisuja kuhunkin kriisiin ja epäkohtaan puhumattakaan, että kokonaisuus olisi tyydyttävä.
Nyt tarvittaisiin tekoälyä samaan tapaan kuin terveydenhoidossa diagnoosin saamiseen suuresta datasta yksittäiseen tapaukseen tai tapausjoukkoon.
Professori Timo Honkela kuvasi toivoa herättävän ajatusrakennelman, miten tulevaisuudessa digitalisaatioon, avoimiin algoritmeihin j yleensäkin ict:en perustuvalla Rauhan Koneella voitaisiin estä ihmiskunnan konflikteja kaikilla tasoilla (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/29/itse-asiassa-kuultuna-timo-honkela). Rauhan Kone käsittää miljoonia erikoneista. Hän valmistelee aiheesta kirjaa. Vaikka Honkelan ajatukset voivat toteutua kahden - kolmen sukupolven päästä, maailman tämän hetken keskeisempien konfliktien datan analysointi yhdistettynä sen datan hallintaa, joka on olemassa eri puolilla maailmaa EU:n nykyongelmista ja Pariisiin ilmastosopimuksen käänteistä, voi osaltaan auttaa päättäjiä pääsemään umpukujaan joutumista selvemmille vesille.
Kommentit
Lähetä kommentti