Sivut

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

1780. Edunvalvojat ja dementikot

      Edunvalvojasta päättää käräjäoikeus tai maistraatti. Valvojana voi toimia myös lähisukulainen tai jos tarvittava edunvaloja puuttuu, sen voi valtion oikeusaputoimisto antaa yhdistyksen tai yrityksen tehtäväksi. Edunvalvojan ei tarvitse kertoa toimistaan muulle kuin maistraatille.

     Tässä piilee väärinkäytöksien mahdollisuus ja  todistettavasti näin on myös tapahtunut.

     Erityisesti dementikot ovat vaaravyöhykkeessä. Esimerkki valaiskoon tilannetta.

     Eräässä nimeltä mainitsemattomassa pääkaupunkilaisessa dementikkojen hoitokodissa asukkailta oli houkuteltu valtakirja hoitokodin käyttää heidän tilejään. Eräs potilas oli ollut ennen hoitokotiin joutumista lähes lääkkeetön, mutta hoitokodissa kuukausittainen lääkelasku nousi lähes tuhanteen euroon. Kävi ilmi, että edunvalvojan toimi hoitokodin lähipiiriin kuuluva henkilö. Hoitokodilla oli oma kotilääkäri, joka hyvän palvelun turvaamiseksi kävi säännöllisesti hoitokodissa antamassa potilaille terveyspalveluja. Eräs potilas sai diagnoosin epilepsiasta, jota hän ei ollut aiemmin sairastanut. Suuri lääkelasku johtui tästä.

     On huomautettava, että eritäin suuri valta osa edunvalvojista ja dementiakodeista toimii erittäin vastuuntuntoisesti, korkealla moraalilla ja asiantuntijuudella, mutta laki mahdollistaa moraalittoman toiminnan, etenkin jos omaisvalvonta puuttuu. Omaisvalvontakin voi olla voimaton, jos laillinen edunvalvoja pitäytyy hänelle suotuun vaitioloon.

     Dementikkojen määrän noustessa lähivuosina satoihin tuhansiin oikeusministeriön olisi syytä ripeästi käynnistää alan lainsäädännön uudistaminen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti