Sivut

torstai 31. joulukuuta 2015

1787. Nimittävän ministerin pelisilmä petti Tullin Hartikaisen nimityksessä

      Vastuuminiterin pelisilmä petti Tullin Hartikaisen nimityksessä

      On hyvin erikoista, että tuleva pääjohtaja Hartikainen piti ennen virkaan astumistaan tärkeänä tehtävänään turva vaimonsa pääseminen Tullin virkaan. Kun näin ei näyttänyt heti tapahtuvan, rajaeversti Hartikainen kirjoitti istuvalle pääjohtajalle Erlingille kirjeen, että hän epäilee Eteläisen tullipiirin rekrytoinnin oikeudenmukaisuutta.

     Tullin keskushallinnon virkamiehet eivät nielleet Hartikaisen kritiikkiä. Lähdettyään virkavapaalle 23.3.2013 Hartikainen otti sähköpostilla yhteyttä vt. pääjohtaja Nissiseen edistääkseen vaimonsa virkauraa.

     Hartikainen oli kirjeissään virkamiehille ja alaisilleen maininnut olevansa vittumainen mies.

     Tällainen mies ei saa olla edes rajaeversti puhumattakaan tullilaitoksen ylimmästä henkilöjohtajasta ja mutkikkaita kansainvälisiä tullisopimuksia neuvottelevasta kulttuurellisesta virkamiehestä. Jo aikoinaan kuuluisia Jerevanin kirje sai aikaan vahvan epäilyn, onko hän oikea mies johtamaan tullilaitosta.

     Tullin johtamiselta vaaditaan ennen kaikkea moniosaamista. Erityisesti siinä korostuvat tullialan ja finanssisektorin hyvä tuntemus, hyvät esimiestaidot, johtoryhmätyön hallinta ja verkottuminen muiden EU-maiden johtaviin tulliviranomaisiin.

     On vaikeaa kuvitella, että Ministeri Räsäsen Tullin pääjohtaja Hartikaiselle keväällä 2015 antama vakava huomautus ja tämän päälle Räsäsen poliittisen avustajan Hartikaisen kovistelu olisivat saaneet aikaan muutoksia Hartikaisen johtamisessa.

     Konsultit ovat pyrkineet saamaan aikaan sovintoa virastossa koko kesän ja syksyn. Kokemuksesta voidaan sanoa, että kun on perustavalaatuinen temperamenttiero, mitä Tullin johdolta vaaditaan ja mitä on tarjolla, hyvään ratkaisuun on vaikeaa päästä.

     Toivottavasti ainakin valtiovarainministerillä on tiedossa, että Tullin sisäinen tilanne ei ole rauhoittunut, vaan niin kuin tyyppilistä tällaisessa tapauksessa on, riidat jatkuvat ja välillä leimahtelevat kärhämöiksi laajan organisaation eri puolilla missä milloinkin niin kauan kuin, ongelman perussyyssä on saatu aikaan sovinto tai ongelma on poistettu.

     Oikeuskanslerin ja Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoton kirjaamojen mukaan Hartikaista vastaan keväällä 2015 tehdyistä kanteluista päätökset tulevat keväällä 2016. Myöhemmin tehdyt kantelut eivät ole tulleet vireille.

     Jokaisessa virastossa joudutaan tekemään silloin tällöin päätöksiä, joissa puheenjohtaja joutuu jääväämään itsensä. Tällöin puheenjohtaja hyvänhallinotavan mukaan poistuu kokoushuoneesta. Hartikaisella on tässä vielä oppimista johtoryhmänsä kokouksissa. Hän jääväsi vaimonsa asiassa  itsensä, mutta jäi kokoushuoneeseen. 

     Tulli on Suomen valtion tärkeimpiä virastoja. Se kuuluu niin sanottuun kovaan hallintoytimeen. Se valvoo kaupallisen tavaraliikenteen sisältöä ja tuonnin fiskaalisia perusteita, kerää veroja, valvoo luvatonta tuontia ja tuontielintarvikkeiden laatua.Siinä ei paljon paina viinaralliryhmän rekrytoinnit.

     Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella on vaikeaa sanoa, miten Hartikainen täyttää nämä ehdot. Ilmesisesti virkaan nimittäjä on aikoinaan kutenkin näin arvellut

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

1786. Ministeri Bernerin asema käy yhä tukalammaksi

      Helsingin Sanomien verkkolehden mukaan tänään klo 20.30 Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta antoi 15.12 Finavian tilintarkastusyhtiön Deloite & Touche  tilintarkastajille harvinaisen kovat moitteet yhtiön 34 miljardin euron tappion tuottaneista johdannaiskaupoista.

     Kuitenkin jo alkukuusta Finavia Bernerin johdolla teki salaisen sopimuksen korvauksista tilintarkastajien kanssa.

     Ministeri Berner perusteli jouluaaton blogissaan kanteen nostamatta jättämistä Keskuskauppakamarin lausunnolla. Tämä oli ilmeisesti tietoisen virheellinen perustelu.

     Yleensä tämän kaltaisista viheistä joutuu poliittiseen vastuuseen.

1785. Mitä Borgin raportin ajatuksille kuuluu nyt vuoden vaihtuessa

      Aluksi julkisuuteen ei tullut Borgista muuta tietoa kuin, että hän seurustelee jokin missin kanssa. Tämä tietenkin riitti useimmille suomalaisille, muttei katkerille taloustieteilijöille. Oli selvää alusta alkaen, ettei Borg halunnut alkaa hallita heti näyttämöä, mutta hallinnon yleisen julkisuusperiaatteen mukaisesti jossain vaiheessa siitä olisi pitänyt tulla julkisuuteen enempi kuin on tullut, ei mitään.

     Yleensä konsultti ei tee esityksiä arvottavissa kysymyksissä, mutta Borg on joutunut näin tekemään. Borgin konsultointia on helpottanut se, että arvottamisesta on voitu sopia jo etukäteen työn edellyttäessä arvovalintoja.

     Periaatteessa tiedon lisääminen on aina hyväksi, mutta nyt Stubbin teoissa ja sanoissa ei ole näkynyt merkkiäkään Borgin kannanotoista. Sipilä puhdisti lopullisesti pöydän bårgimaisilta ajatuksilta alkaessaan määräillä ay-kenttää ja torjuessaan diskuteeraamisen.

     Hallitukselle voisi voi tehdä hyvää lukea Borgin raportti läpi, vaikka se olisikin sille ensimmäinen kerta.     

     Hallinnollinen konsultointi on aivan eri asia kuin poliittinen konsultointi. Yhtäkkiä ei tule mieleen tilannetta, jossa näin olisi menetelty viime vuosina. Tahdottiinpa tai ei tällaiseen konsultintiin liittyy lähes aina ulkopoliittisia sävyjä.


tiistai 29. joulukuuta 2015

1784. Kriisijohtaminen

      Johtamisen konsultoinnissa kuulee usein kehuttavan esimiehen kriisijohtamiskykyä. Tämä on jossain märin ristiriitainen tilanne. Pätevä johtaja pyrkii johtamaan yksikköään niin, ettei se joudu kriiseihin, mutta toisaalta kokemuksen mukaa jokinen yksikkö joutuu jossain elinkaarenvaiheessaan kriisin. Päähuomio tietenkin pitäisi olla, ettei yksikkö joudu kriisiin. Palkkaaminen johtaja sen perusteella, että hän on hyvä kriisijohtaja, on liian korostunutta varautumista siihen, mitä ei pitäisi tapahtua.   

     Ristiriidat ovat kuitenkin välttämättömiä. Ehkä kaikkien osuvimmin tämän ilmaisi Bertolt Brecht sanomalla, että mikä on, ei pysy. Eli muutos on kehityksen edellytys. Jos muutos loppuu, loppu myös elämä.

     Ristiriidan vaikeusaste vaihtelee. Se voi esiintyä lievänä harmina, pahimmillaan räjähdykseen johtavan törmäyksenä.

     Työpaikalla tämä merkitsee jokaisella tasolla erimielisyyksien sietämistä. Jos työyksikkö on jatkuvien riitojen temmellyskettä, on syytä selvittää riitojen aiheuttajat ja erottaa normaalit ristiriidat epänormaaleista. Tässä esimies on avainasemassa. Kärjistäen ilmaistuna esimies on sitä varten, että hän ratkaisee ristiriitoja.

    Saattaa olla, että jollakin henkilöllä on tavallista suurempi kyky säilyttää harkinta ja ajatusten kirkkaus paineen alla. Tällöin ei vielä kuitenkaan voida puhua kriisijohtajasta. Vain silloin kun yksikkö joutuu äkilliseen ja odottamattomaan kriisiin ja päällikkö työtekijöineen selviää siitä, voidaan puhua johtajasta, joka selvitti kriisin. Hän ei siis ole kriisijohtaja. Hän kyllä voi olla kylmiä katseita tuotantolinjoille heittelevä saneraja, joka läskiä leikattuaan siirtyy seuraan kohteeseen.

     Monet päälliköt aiheuttavat itse kriisinsä ja selviävät tai eivät niistä. Toiset aiheuttavat tahallaan kriisin tullakseen huomatuksi tai narsistisen luonteensa takia.

     Muutosjohtaja pyrkii tietoisen muutoksen kautta tulokseen ristiriitoja sovitellen. 

     Innovaatioihin perustuvassa yrityksessä ristiriitojen ratkaisu on keskeinen osa bisnestä. Näissä yrityksissä on menetelmät, esimerkiksi testausmenetelmät, joiden avulla ristiriitoja käsitellään, muokataan ja niistä johdetaan tuotteita, mm. lääkkeitä.


1783. Jumala armahtaa, kuntosali ei

      Kontrollifriikki juoksee vaipuakseen muilta pääsemättömään ja suljettuun transsiin, josta vapautuminen tuo euforisen tilan. Hän ei ajattele kehoaan vaan pakoa itsestä.

     Sen sijaan kuntosalifriikille sali on temppeli, jossa ei palvella jumalia vaan palvotaan itseä. Siellä vaiennetaan häpeän ja huono omanarvontunne.
      Kuntosalin ja jumalanpalveluksen välillä on monia yhtäläisyyksiä: on ohjaaja, säännöt, rituaalit, kannustukset, musiikki, seurakunta, kipu ja toipuminen. Molemmista haetan lohtua ja parannusta (Yle, Lasso 23.12.).

     Jumalanpalveluksessa jumala asettaa vaatimukset.  Salilla ne asetetaan itse. Todennäköisesti jumalan vaatimukset rasittavat vähemmän kun salin, koska jumala armahtaa, sali ei.
       Edellä kuvattu endorfiinihakuisella harrastuksella on kuitenkin enemmän hyvä kuin huonoja puolia. Mieli virkistyy ja keho pysyy kunnossa. Tämä on miljardien luokan juttu kansanterveyden säilymisen ja kohoamisen kannalta. Toivottavasti sali- ja fitnessyrittämisessä liikevaihto ja voitot jäävät myös kasvattamaan kotimaista kysyntää.

      Salihuuman päällä on kuitenkin syvällisempi koko yhteiskuntarakenteita pimittävä varjo. Se on lisäämässä somen kaltaisten sovellutusiin liittyvää itsekeskeisyyttä ja esille nostamista silloinkin, kun esillä ole aihetta. Rajanveto milloin esillä olo on tervettä milloin ja milloin epätervettä on yhtä vaikeaa kuin ero hyödyllisen ja epäterveellisen saliharjoittelun välillä. Suurin uhka itsekeskisyyden kasvamisesta lankeaa työelämälle. Siinä vaaditaan yhtä enemmän ja yhä parempia yhteistyö,- kunnioittamis- ja kommunikaatiotaitoja. Tätä vaatimusta ei tue periscopen kaltaiset itsekeskeiset sovellutukset, vaan päinvastoin ne ovat esteenä organisaatiolta vaadittavaan hyvään tuloksen tekokykyyn.

 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

1781. Tunteellinen esimies

      Ampujahiihtäjä pyrkii penkalla eliminoimaan kaikki ajatuksensa nollaan ja keskittymään vain seuraavaan laukaukseen. Vasta maalissa näytetään, miltä tuntuu.

     Näin se on suurin piirtein myös työelämässä.

     Esimies on jossain määrin eri asemassa tunteidensa näyttämisessä kuin muut työyhteisön jäsenet. Tämä koskee esimiehen hänelle luontaista ja siihen kokemuksensa ja oppimisensa avulla kehittynyttä johtamistyyliä. Johtamistyylin ja siihen sisältyvän tunnekomponentin ei tulisi kovin paljon vaihdella päivittäin.

     Jos näin tapahtuu, niin alaiset ovat varuillaan. Tilanne voi jopa kehittyä niin pitkälle, että aamulla sihteeri kertoo, kannattaako tänä päivänä mennä olenkaan päällikön puheille. Voi olla huono päivä.  

     Esimiehen tulisi pystyä säilyttämään suhteellisen tasaisena johtamistyylinsä riippumatta päivästä ja tilanteesta. Toki tällöinkin tila jää tunteiden näyttämiselle.

     Työyksikössä tunteet vaikuttavat samojen lainalisuuksien mukaan kuin urheilussa. Kärjistäen ilmaistuna: mitä rennompi suoritus, sen parempi tulos.

     Toiset ovat introvertteja, toiset ekstroverttejä, toiset pitävät muutosta mahdollisuutena, toiset katastrofina, toiset ovat antaa-mennä-tyyppejä, toiset aina huolestuneita, jne.

     Kun kirjo on näin laaja, pitää kulkea keskitietä. Joka tapauksessa ihmisten huolia pitää käsitellä ja ymmärtää. Niitä ei voida kuitenkaan useinkaan ratkaista.  Suurissa muutoksissa kuten yt-neuvotteluissa on järjestettävä tilaisuuksia, joissa yhteisiä kokemuksia voidaan käsitellä ja purkkaa.

1780. Edunvalvojat ja dementikot

      Edunvalvojasta päättää käräjäoikeus tai maistraatti. Valvojana voi toimia myös lähisukulainen tai jos tarvittava edunvaloja puuttuu, sen voi valtion oikeusaputoimisto antaa yhdistyksen tai yrityksen tehtäväksi. Edunvalvojan ei tarvitse kertoa toimistaan muulle kuin maistraatille.

     Tässä piilee väärinkäytöksien mahdollisuus ja  todistettavasti näin on myös tapahtunut.

     Erityisesti dementikot ovat vaaravyöhykkeessä. Esimerkki valaiskoon tilannetta.

     Eräässä nimeltä mainitsemattomassa pääkaupunkilaisessa dementikkojen hoitokodissa asukkailta oli houkuteltu valtakirja hoitokodin käyttää heidän tilejään. Eräs potilas oli ollut ennen hoitokotiin joutumista lähes lääkkeetön, mutta hoitokodissa kuukausittainen lääkelasku nousi lähes tuhanteen euroon. Kävi ilmi, että edunvalvojan toimi hoitokodin lähipiiriin kuuluva henkilö. Hoitokodilla oli oma kotilääkäri, joka hyvän palvelun turvaamiseksi kävi säännöllisesti hoitokodissa antamassa potilaille terveyspalveluja. Eräs potilas sai diagnoosin epilepsiasta, jota hän ei ollut aiemmin sairastanut. Suuri lääkelasku johtui tästä.

     On huomautettava, että eritäin suuri valta osa edunvalvojista ja dementiakodeista toimii erittäin vastuuntuntoisesti, korkealla moraalilla ja asiantuntijuudella, mutta laki mahdollistaa moraalittoman toiminnan, etenkin jos omaisvalvonta puuttuu. Omaisvalvontakin voi olla voimaton, jos laillinen edunvalvoja pitäytyy hänelle suotuun vaitioloon.

     Dementikkojen määrän noustessa lähivuosina satoihin tuhansiin oikeusministeriön olisi syytä ripeästi käynnistää alan lainsäädännön uudistaminen.


lauantai 26. joulukuuta 2015

1779. Halaus, onko se miehekästä

      Nyt ei enää tiedä, miten pitäisi tervehtiä. Asia tuntui alkavan menevän sekavaksi siihen aikaan, kun Paul Anka kävi villitsemässä Suomen nuorisoa Linnanmäellä 1960-luvun alussa. Pohjanmaan poika joutui huonosti kasvatettujen teininen joukkoon, kun ei ymmärtänyt vastata pääkaupunkilaisten moi moi huudahduksiin. Nyt meillä koko kansa on yhtä moikkakansaa.

     Ei ole kulunut kuin puoli vuosisataa, kun koulun opettajaa tervehdittiin oikea jalkaa sivulle nostamalla ja kopsauttamalla kantapäät yhteen. Tämä tapa loppui lyhyeen poikien odottaessa koulun pihalla oikea jalka sivulla valmiina kopautukseen opettajan kulkiessa ohi.

     Tyttöjen niiaukset ovat säilyneet tähän päivään saakka. Tosin näitä alamaisuuden osoiteuksia ei nähdä kuin silloin tällöin presidentin vastaanottojuhlissa itsenäisyysjuhlissa.

     Halaamisien kanssa vaeltelemme kuin laivat sumussa. Siinä on tehtävä jyrkkä ero miesten ja naisten väliällä.

     Naisille halaus on luonteva jatko joko luottamukselliselle keskustelulle tai sinetti sen päättymiselle.

     Miesten halauksia on kolmenlaisia.
      Rautakankihalaus tehdään pakon sanelemana jokinlaisen ystävyyden tai sukulaisuuden osoituksena sukupiirin seuratessa ympärillä, miten toimitus etenee. Siinä ei tulee mieleenkään poskikoskettelu puhumattakaan poskien puristelu vastakkain.

     Toverillisessa halauksessa salittaan poskikontakti, mutta se vaatii samalla voimakkaat nyrkiniskut vasta puolten selkiin. Muutoin halauksesta katoaa jyty ja se muuttuu epäilyttäväksi.
      Kolmas halausmuoto on käsivarsihalaus. Siinä osapuolet nostavat oikeat kätensä toistensa olkapäille katsoen toistensa silmiin lausuen joko maallisen tai uskonnollisen tervehdyksen.

     Poskisuudelmaa ei suomalainen mies osaa antaa. Tämä ei ole miehen vika, vaan aivan liian innokkaan ja nopeaan innovaation maahan tuonnin syytä. Poskisuudelman säännöt ovat kerta kaikkiaan niin monimutkikkaat ja ongelmalliset, että on kysymys vain siitä, kuinka vähän niissä epäonnistuu.
      Käsisuudelmaa tässä ei ole enää mahdollisuus käsitellä.

 

perjantai 25. joulukuuta 2015

1778. Israelin väkivaltaisuus

     EU ja Ruotsi ovat tunnustaneet 2014 palestiinalaisvaltion 135 muun maan joukossa eli 68 prosenttia maailman maista on tunnustanut Palestiinan valtion. Tämä tarkoittaa kahden maan mallia, jossa Israelin kansalisilla ja palestiinalaisilla olisi omat valtionsa. Israel on demokraattinen ideologialtaan juutalainen valtio, mutta samalla monikansallinen.
     Oslon neuvottelujen 1993 seurauksena Israel ja PLO sitoutuvat kahden maan ratkaisuun, joka myöhemmin ei ole johtanut muuhun kuin puuskittaisiin väkivallan kierteisiin, viimeksi Israelin rajut iskut 500-lapsiuhreineen Gazan kaistalle.
      De facto Israelin valtio syntysanat lausuttiin 1940 Churchillin pyytäessä Rooseveltilta Yhdysvaltain apua Hitlerin Lontoon pommituksia vastan. Avun ehtona oli, että Churchill suostuu Israelin valtion perustamiseen. Ja näin myös kävi.
     Viime viikkoina palestiinalaiset ovat surmanneet puukkoiskuilla 20 israelilaista, mihin Israel vastaisi 200:n henkilöuhrin kostoiskulla ja hävittämällä puukottajien perheiden talot. Tämän kaltaiset silmittömät väkivallan kierteet ovat jatkuneet vuosi kymmeniä. Kuvaavaa on, että Israel kostaa 10-kertaisella tuholla palestiinalaisten tekemät iskut.
      Israel on rakentanut laittoman muurin Jerusalemin ympärille, jonka piti olla neljän uskontokunnan uskonnon vapaan harjoittamisen kaupunki.

      Suurin ongelma kuitenkin on Israelin laiton laajeneminen palestiinalaisten alueille Länsirannalle. Maat otetaan israelilaisten haltuun ja rakennuksia hävitetään. Vallattuja taloja on nähty vartioimassa palkkasotureita arabikevään maista.

     Puolustelematta palestiinalaisia, kaiken kaikkiaan Israelin toimet palestiinalaisia kohtaan eivät täytä minkään oikeuden periaatteita. Ne ovat kohtuuttoman kovia, raakoja ja massiivisia. Väkisikin tulee mieleen kolmannen valtakunnan toimenpiteet.

torstai 24. joulukuuta 2015

1777. Yritysjohtajan Joulu

      Rauhallista Joulua ja menestyksellistä vuotta 2016 kaikille

     Moni voi saada kirjan lahjaksi. Onnittelut siitä. Kirja avaa lukijansa mielikuvitusta uuteen maailmaan. Se rikastuttaa elämä. Ja muistetaan vielä se, että kunnon romani voi olla tarkempaa kuin fakta. Tämä käy selväksi lukemalla esimerkiksi Sergei Dovlatovin Matkalaukku.

      Ei kannata lannistua, vaikka käyn kuin muualle yritysjohtajaksi opiskelevalle.

     Muuan yritysjohtaja ihmetteli kirjakaupan hämyssä, mikä oli vialla, kun kirjojen nimet vaihtelivat Kirkastuksen johtamisesta Kilpailijoiden johtamiseen. Hän suuttui, kun silmiin osui kirja Mielikuvituksen johtaminen. Teosta Jaetusta johtamisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoitettu teos Iloinen johtaminen saa hänet heittämään oven kiinni.

     Kadulla hän kyllä muistaa, että jotkut arvostetut asiantuntijat soveltavat johtamisessaan tieteen keinoja. He puhuvat jopa tieteellisestä liikkeenjohtamisesta mutta, kun johtamisessa yksinkertaisuutta varjellaan kuin kultaista taljaa, hän suuttuu empii, kuin pitäisi.

     Foorumin kohdalla jo hyräilee autossaan Lauri Viitaa. - Puhuttiin kieltä viittä, kuutta. Miten oli asianlaita?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

1776. Häpeä

      Yksinkertainen selitys häpeälle, että se on seurausta omasta huonosta teosta ja käyttäytymisetä, joita olisi syytä jatkossa välttää. Tämä on pätevä selitys normaali henkilölle lähtemällä siitä, jokaisella on joitain kupruja elämässään,kun Gaussin käyrän enemmistön puolella pysytään.

     Suomalaisen arkihäpeän tunteet pyrkivät pintaan julkisissa esiintymistilanteissa. Näyttelijäthän silloin suorastaan kieriskelisivät häpeässä. Voidaan hävetä myös silloin, kun pitäisi kertoa omista saavutuksistaan. Toisissa kulttuureissa omien huippuhetkien kertomista pidetään itsestään selvyytenä ja oudoksutaan niiden pimittämistä.
     
     Ei kannata hävetä, jos small talk ei suju solkenaan, vaan tällöin voi pitäytyä vain oman luonteensa ja temperamenttinsa määrittämäsä roolissa. Jos omasta mielestä luonteva esiintyminen seurassa ei onnistu, syy voi omassa väärässä käsityksessä itsestä. Kannattaa myös huomata, että cocktailtilaisuudet voi myös kuitata hyvin vähäeleisellä näyttäytymisellä. Ei missään nimessä kannata korvata ujoushäpeää karakoeillan huuruisella mölinällä mikrofoniin.
     
     Vakavimmilla vesillä liikutan silloin, kun häpeä kumpuaa lapsuuden tarumoista. Tällöin pahimmassa tapauksessa lapsi oppivana olentona muuttaa käyttäytymistään niin, että hän vain selviytyy tilanteista tosiin ehtimättä pohtia tai muutoin tajumatta, miten oikein tai väärin se on. Lievimmissä tapauksissa lapsi käytöksellään etsii hyväksyntää ja koettaa torjua hylätyksi tulemisen.

     Aikuisiällä nämä kokemukset voivat aiheuttaa häpeän tunnetta, jotka tosiasiallisesti eivät perustu häpeällisiin tekokoihin vaan ikäviin muistoihin. Tämä tyyppinen häpeää poikkeaa nurkkaan joutumisen häpeästä, jossa syylisyys on selvä. Lapsuuden tarumoista johtuvassa häpeässä syyllisyys ja häpeä kietoutuvat möykyksi, josta pahimmassa tapauksessa pääse ulos vain ammattiauttajan avulla.

1775. Hallitus ei voi perua päätöksiään

      Valtion omistajaohjauksen muutos olisi loistava tutkimuskohde psykologeille, mutta Shakespeare ehti ensin. Niin yhtäkkisiltä ja omituisilta muutoksen ympärillä tapahtuvat operaatiot ja kannonotot näyttävät. Finaviassa rytisee.

     Kannattaa huomata, että Sipilä otti vastuulleen omistajaohjauksen. Kuten päivän esimerkit Finaviasta osoittavat sektoriministereiden ja omistajaohjausministerin työjako on epäselvä tai ainakin sellainen, että ao. ministeri voi saada oman ohjauksensa solmuun pääohjaajan puuttumatta asioiden kulkuun. Tilanne voi olla myös sellainen, että pääohjaaja ei tietoisesti haluakaan sekaantua ikäviin suhmurointeihin.   
      Periaatteessa on hyvä, että valtion omistamiseen liittyvä strategia ja ohjaus myllätään nykyistä tuloksellisemmaksi ja tehokkaammaksi niin, että vanhasta ei jäljellä kuin yölliset muistot.

     Vahassa systeemissä valtion omistajuus oli ryhmitelty intressin mukaan sijoitus-, monopoli- ja strategiseen omistamiseen. Hallituksen kaikin puolista kilpailua lisäävästä linjauksesta seuraa, että erityisenä muutoskohteena ovat vanhan ryhmittelyn strategiset omistajuudet, kuten Posti, VR ja Finnair. On totta, että aiemmin tämän kaltaisten yhtiöiden valtion toiminnan jatkuvuuteen ja turvallisuuteen liittyviä näkökotia ei enää juuri ole. Yksityinen omistaja voi hoitaa näitä tehtäviä.
      Sen sijaan on täysin poliittinen kysymys, haluavatko eduskunta ja hallitus säilyttää Alkon ja tulevan uhkapeiliyhtiön monopoliasemat. Alkossa ainakin monopoli on aiheuttanut kehnoa tuosta.

     Nyt meneillään olevassa valtion omistajuuden muokkauksessa on kyse kansalaisten omaisuuden myynnistä ja ao. yhtiöiden nopeatempoiseen toimintaan mahdollistavista uudelleen järjestelyistä. Hallituksen onkiin syytä olla tarkkana, se noudattaa tässä hyvän hallinnon periaatteita ja tekee keralla pitävät päätökset, sillä omistamisjärjestelyin liittyviä päätöksiä ei voi perua, kuten hallitus on tehnyt monessa muussa päätöksessään. Markkinatkaan eivät tykkää soutamisesta ja huopaamisesta.

tiistai 22. joulukuuta 2015

1774. Sipilä käytti ensimmäisenä sanaa pakkolaki - turha syyttää muita

     Mielikuvilla on vangitseva voima. Tämä on saanut kokea sekä Suomen että Ruotsin pääministerit. Molemmat aloittivat työnsä hallituksen johtajina viattomina kansanmiehinä, mutta joutuvat palaamaan totuutensa kanssa kansan pariin töksähtelevinä kiukuttelijoina.

     Sipilän imagon laskua tuskin olisi estänyt hänen kuinka surumielinen tv-pohdintansa tahansa työnsä vaikeudesta, sillä niin tylyä hallituksen kurilinja on ollut pieneläjiä kohtaan.
      Elisen HS:n ja Sipilän käsityksen mukaan media on tehnyt selvää jälkeä hänen kansakunnan hyvää tarkoittavista loikistaan. Ei ole kuulema ollut puhettakaan oikeamielisyydestä median runnoessa pakkolakitermiä ihmisten mieliin Sipilän suureksi harmiksi.

     SSS-kolmikko kyllä ymmärtää suomalaisen media olevan siinä määrin kunniallinen, ettei se kenestäkään ja mistään luo tahallaan hävyttömiä hahmoja. On tunnustettava, että Suomen talouden raiteille punnertamisessa joudutaan tekemään menoleikkauksia ja myös verojen kiristämistä, jotka eivät hevin suosiota lisää.      
      SSS-kolmikon olisi kuitenkin odottanut toimivan nähtyä taitavammin mediassa valitun linjan vaikutelman pehmentämiseksi. He ovat silti jatkuvasti esittäneet mediassa samansuuntaisia ylimielisiä normipoliitikon tasolta nopeasti valtaan päässeiden vaikuttajien maneereita. Yksittäiset maneerit eivät vielä muokkaa julkisuuskuvaa, mutta niiden toistuessa viikosta viikkoon, niiden rapauttava vaikutus on selvä.

     Ulos päin näyttää siltä, että Sipilän uhkaukset yhdistettynä aikataulujen jatkuvaan vesittymiseen, Stubbin pintapuolisuus yhdistettynä harkitun vaihtelevaan puherytmiin ja Soinin tekopäättäväisyys ärsyttävät kansaa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että hallituksen pitäisi pystyä luomaan kuva kaikkein mukana olosta kansatalouden parantamistoimenpiteissä.
      Sipilän lausunto, että hän antaa perheen kakkosasunnon pakolaisten käyttöön ja ensimmäisenä pakkolakitermin käyttäjänä, eivät auttaneet hallitustyötä.

     Nyt olisi aika hallituksen imagokonsulttien astua esiin luomaan kuvaa, ettei pelkkä kivulias ylpeys pidä hallitusta pystyssä.

1773. Ministerinä ei pärjää pelkällä lastensairaalan investointirahan kerääjänä

      Ennen ministeriksi tuloaan ministeri Berner kunnostautui hankkimalla keräyksellä lastensairaan investointiin runsaat 30 miljoona euroa. Tämä on sinänsä hieno saavutus. Mutta jo jatkokaavailut, miten hanketta jatketaan eteenpäin, ihmetyttävät. Ulkoa päin tarkasteluna ei selviä, mikä on HUS:n, valtion ja lastensairaala säätiön roolit uuden sairaalan toiminnassa. Näyttää siltä, että omistajuus jää säätiölle valtion suuresta roolista huolimatta säätiön vuokratessa sairaalaa haluamilleen instansseille.(http://www.hs.fi/politiikka/a1422673760208).

     Kannattaa huomata, että entisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin junaileman uuden säätiölain mukaan, säätiö voi antaa tukea lähipiirille samoilla edellytyksillä kuin muille apurahahakijoille (http://www.asianajajaliitto.fi/files/2726/Jyrki_Jauhiainen_Uusi_saatiolaki_-_mika_muuttuu_11.11.2015.pdf)
      Joka tapauksessa lastensairaalakonsepti ei missään nimessä sovi malliksi muille vastaaville investoineille.

     Ministeri Berner näyttää olevan lyhyestä kokemuksestaan huolimatta piin kova kilpailun asiantuntija, VR maaseutulinjoja karsitaan rajusti. Eduskunta-aitoissa lokakuussa ministeri vakuutti, että hän purkaa Siuntioon syntyvän julkisen liikenteen motin. Ei purkanut, vaan se jää kunnan tehtäväksi.
      Suomen rekkaliikenteen hän joutui EU-tuomioistuimen tuomion pelossa avaamaan kilpailulle. Mutta kompensaatiotuet kotimaisille firmoille olivat kömpelöitä, rekkojen kunnon ja kuskien valvonta, jne.

     Finavia on aivan oma lukunsa ministerin pätevyydessä. Sotku sotkun jälkeen: yhtiön hallituksen epäkelpoon tilaan saattaminen, epäilyjä oman piirin suojelusta, epäilyä vaihtokauppasta kanteiden nostamatta jättämisestä (HS 22.12.2015). Tarkastusvirasto tekeekin laillisuuden valvontaiskun virastoon, mutta liian myöhään, mahdolliset syytteet vanhenevat vuoden alussa.

     On mahdollista, että ministeri Berner joutuu vielä vastaamaan kiperiin kysymyksiin mediassa. Silloin ei enää auta nykyinen mediaesiintymistaito.

   

maanantai 21. joulukuuta 2015

1772. Apteekkien monopoli on perusteeton

      Apteekkien monipoli on ollut perusteeton aina, 1970-luvuta lähtien hyvin perusteeton liikenneyhteyksien parannuttua koko maassa ja nyt erittäin perusteeton hallituksen vannoessa kilpailun nimiin.

     Tämä hallituksen vannominen on tullut erityisesti esiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen laajamittaisessa siirtämisessä jättireformilla yksityissektorille. Ruotsin mallia on kehuttu kilvan ja todistettu, että terveyspalvelujen yksityistämisellä on Ruotisissa estetty hintojen nousu.
Viimeksi vakavimmin apteekkimonopolia yritettiin purkka Ahon hallituksen aikana osana hallittua rakenneuudistusta. Silloin ylipääsemättömäksi esteeksi nousi apteekkariliiton lobbaus ja vastustus. Perustelut olivat samoja kuin nytkin: lääketurvallisuus ja –saatavuus.   

     Nyt edelleenkin valtio määrää lääkkeiden nimihinnat kannattavan apteekkitoiminnan turvaamiseksi syrjäseuduilla. Tämän lisäksi Fimea määrä, missä ja kuinka monta apteekki tarvitaan, ei siis kilpailua. Apteekkariliitto ja alaa lähellä olevat puolueet ovat tässä yhteydessä hiljaa Ruotsin ja Norjan hyvistä kokemuksista kilpailun vapauttamisesta.

     Apteekkien monopolin perusteluja voi verrata siihen, että palvelun saatavuuden ja turvallisuuden takaamiseksi lääkärikeskukset olisivat luvan varaisia tai ruokakauppalupaa pitäisi anoa.
      Mitä monimutkaisemmin jotain ala on säädelty ja tuettu, sitä monimutkaisempia ongelmia alalle syntyy.  Kilpailun tyrehtymisen ja korkeiden hintojen lisäksi tämä näkyy apteekkialalla muiden kuin reseptilääkkeiden myyntinä. Tällöin apteekin on mahdollista ujuttaa veroetujen saamiseksi halpahenkilökuntaa farmaseuttien töihin. Verottaja on tähän puuttunutkin.

     Päivän HS:n mukaan kilpailu- ja kuluttajavirasto toteaa, että lääkkeiden hinnat saadaan kilpailulla kuriin. Tämä olisi myös oiva veto Sipilältä kompensoida kansalaisten lääkekorvausten omavastuun alentamista.
      Aika on ajanut apteekkimonipolin ohi perustellusti ja Sipilän aikaan ehdottomasti.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

1771. Suomeen syntyy 10000-päinen maata kiertelevä pakolaisjoukko

      Rajusti kasvavalla pakolaisvirralla on kahdet kasvot: a) se on mahdollisuus maamme elinvoimaisuuden lisäämiseksi ja b) karkotettavista ja palautettavista syntyy maata kiertävä täysiä oikeuksia vailla oleva moni tuhat päinen ihmisjoukko.

     Kohta a ei tienkään ole ongelma pitkällä tähtäimellä, jos kotouttamien hoidetaan alusta alkaen määrätietoisesti suomen kielen taitoa ja työhön pääsyä painottaen.

     Kohdasta b tulee vääjäämättä suuri ongelma.

     Tänä vuonna Suomeen on saapunut noin 29000 maahan tulijaa, jotka tulevat anomaan maassa asumiseen oikeuttavaa lupaa. Noin 18000 ei saa lupaa. Heistä noin 10000 ei suostu poistumaan maasta vapaaehtoisesti. Heistä oin 1000 voidaan palauttaa asianomaisten maiden palauttamissopimuksiin perusten, jolloin jäljelle jää noin 9000 ihmistä käsittävä vaikeasti hallittava ihmisjoukko, jonka kohtelussa on noudattava oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia.
      Nyt tälle ryhmälle hallitus kaavailee palauskeskuksia ja sosiaaliturvan rajua alentamista.

     Palautuskeskuksien perustaminen niin, että niistä ei olisi vapaa pääsy mihin tahansa Suomen kolkkaan on mahdotonta.
      Poistumista niistä voidaan rajoittaa luvilla ja ilmoittautumisvelvollisuudella, jolloin ollaan liukumassa kohti ehdonalaisvalvontaa. Tämä valvonta on mahdollista, mutta sen laillisuus on kyseenalaista. Varmaa on, että valvonta maksaa rutkasti eikä seulaa voida rakentaa niin tiukaksi, ettei se vuoda. Onkin varamaa, että puoli suljettujen palautuskeskusten toiminnan varmistamiseksi on rakennettava oma kontrollihallinto virkamiehineen.

     Toinen vaihtoehto sallia tämä ryhmän vapaa liikkuvuus maassa on säädösten mukainen, mutta erittäin ongelmallinen. Tällöin maahan syntysi lähes kymmen tuhat päinen ihmisryhmä, jossa on rikolliseen toimintaan alttiita ja kykeneviä ihmisiä ilman normaalia perussosilaaliturvaa. Tässä on aineksia ruutitynnyrille.
      Ainut ulos pääsy on, että EU luo mallit ja neuvottelee sopimukset, miten koko EU-tasolla toimintaan. Siitäkään ei pitäisi sulkea pois, että EU:lla olisi yhteisiä karkotuskeskuksia ja että jokin maa ottaisi jatkuvasti valvottuihin olosuhteisin maksusta karkotettuja.

   

lauantai 19. joulukuuta 2015

1770. Laivalla 150 somalipakolaista

       Lähi-idän sodan liekehtiessä valtoimenaan odottelin aulassa tunnin kansliapäällikölle puheille pääsyä ja tarkoituksena oli keskustella kansainvälisen yksikön perustamisideasta. Odotussohvalla ajattelin, että oli aivan yhdentekevää, onko kansainvälistä yksikköä vai ei, koska nämä asiat joka tapauksessa hoidettiin tavalla tai toisella. Tarkoitus oli tavata myös ministeri, mutta hän oli joutunut lähtemään presidentin luokse, sillä maahan oli yhtäkkiä tullut Georg Otsilla 150 somalipakolaista.

     Kansliapäällikön silmissä minusta oli tullut jonkinlainen uskottumies maaherrojen ja hänen välillään. Ymmärsin kyllä, etten ollut ainut ja tärkein uskottu päällikön ringeissä, vaan hänen verkostonsa ulottui Kainuun perukoista valtakunnan huipulle.

     Ruska-aikana kansliapäällikkö lähetti minut Rovaniemelle tutkailemaan, mitä maaherra ajatteli lääninhallituksiin kohdistuvasta tulosohjauksesta. Hän oli sitä mieltä, että lääninhallitukset olivat oman lainsäädäntönsä perusteella hyvin itsenäisiä eivätkä ne ottaneet käskyjä sisäministeriöstä eivätkä muistakaan ministeriöistä. Tämä kanta ei lieventynyt, vaikka kuinka illallispöydässä keskustelimme tulosneuvottelujen merkityksestä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi. Hän vain hymyillen kertoi lähtevänsä aamulla maakuntakierrokselle kuuntelemaan kuntalaisten tuntemuksia, tulosneuvottelujen hengessä.





 
  

 

 
 


 

 

1769. Poliittiseen johtajaan luottaminen

     Vaimo vieressä kuin sivuun pistetty eväskassi.  Näin solvaavasti on sanottu impressionisti Claude Monetista. Sama metafora tulee mieleen huonon johtaja avaamattomasta hyvän johtamisen käsikirjasta työpöydällään. Tällaiseen johtajaan ei voi luottaa.
      Organisaation ongelmiin kuuluu, että ei ole olemassa oikeaa ratkaisua eikä parasta voi useinkaan toteuttaa, koska sen toimeenpano johtaa ongelmiin organisaation muissa toiminoissa ja osissa. Kyse onkin siitä, että löydetään mahdollisimman toimiva ja laadukas ratkaisu vallitsevissa olosuhteissa.
Johtamisprosessille on ominaista:
*ongelman epäselvyys, vaikka se kuinka hyvin rajataan ja täsmennetään,
*epäselvyys metodeissa, vaikka se kuinka hyvin kerrotaan etukäteen,
*tiedon erilainen tulkinta, vaikka soveltamiskohde tunnetaan,
*ristiriitaiset käsitykset, mihin pyritään ja mitä pitää tehdä,
*osallis- ja intressitahojen käsitysten muuttumien eri tahdissa prosessin edetessä, mistä seuraa, että prosessi on eri mielipiteiden sekoitus (Onnistuneen konsulttihankeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003).
      Aika-ajoin johtamisprosessi voi olla jopa kaaosmainen, mutta siitä huolimatta pitämällä tavoitteet, rajaukset sekä työ- ja se ongelman ratkaisuvaihe esillä, joka on juuri meneillään, prosessi johtaa tuloksiin.
      Johdon tehtävänä on tuoda prosessiin panos, joka vallalla olevista erilaisista käsityksistä, päähänpinttymistä ja monimutkaisuuksista huolimatta saa osallistujat luottamaan prosessiin ja sen tuomaan hyvään lopputulokseen.
      Myös poliittiseen johtamiseen pätee yllä esitetyt näkökohdat toimintaympäristön ja intressitahojen odotuksien kutenkin ollessa toiminnallista organisaatiota monimutkaisempia ja monitahoisempia.
  
 

perjantai 18. joulukuuta 2015

1768. Finavian johtaminen sekaisin

      Ei tietenkään voi odottaa, että monopoliyhtiö Finavian johtaminen olisi mikään kutsumusvetoinen tehtävä, mutta tietyn tason ammattimaisuutta kansalaiset voivat vaatia tärkeän liikenneinfran johtamiselta.  Nyt he eivät sitä saa, vaan päivän HS:n mukaan sotku vain syvenee hallituksen jäsenten erotessa vuoron perään. Yhtenä ikävänä lisäpointtina hallituksen puheenjohtaja Soili Suonoja jouti eromaan 2014 epäiltynä lähipiirin suosimisesta rekrytoinnissa.

     On kummallista, että mitä monopoolisemmassa asemassa valtion yhtiö on, sitä ikävämpiä uutisia media kertoo näiden yhtiöiden johtamisen tilasta. Alko on toinen esimerkki tästä. Kansalainen alkaa epäillä, että näiden yhtiöiden johtajanimitykset ovat puoluesotureiden palkkionimityksiä.
     
     Finavia kiistää jyrkästi, ettei kilpailua olisi. Se luettelee heti Tukholman, Oslon, Kööpenhaminan jne kentät kilpailijoikseen. Tähän voidaan sanoa, että Helsinki-Vantaa lentokentän sijainti on luonnon antama kilpailuetu. Tämä on puolestaan johtuu lähes röyhkeästä päätöksestä säilyttää kenttä 10 kilometrin päässä maan pääkaupungista. Kiistämättä Helsinki-Vantaa kentälle investoidaan, mutta se tapahtuu valtion rahoilla ja muun kuin Finavian johtamana.

     Finavian strategisen haasteen tulisi kohdistua kenttäverkoston elinvoimaisena pysymiseen maakuntien etuja parhaalla mahdollisella taloudellisella tavalla lisäten. Nyt energia menee sisäisiin kähinöinteihin.       
     Näyttää ulos päin siltä, että kaksi viimeistä omistajaohjaajaministeriä Risikko ja Berner  eivät ole onnistuneet tehtävissään vaikuttaa yhtiökokouksessa yhtiön toimintaan ja valita kunnon hallitus Finavialle.

     On vaikeaa sanoa, miksi omistaja on päästänyt hallituksen alennustilaan, kun edessä on 40000000 euron johdannaiskaupan oikeuden käynti- ja Deloite & Touchen 34000000 euron korvausvaatimusasiat. Se voidaan ainakin sanoa, että Berner ei ole ollut ajan tasalla. Vai onko ollut liiankin ajan tasalla oikeuden käynnin uhatessa vanheta.

 

torstai 17. joulukuuta 2015

1766. Hyvätuloiset vihreät asuvat verovaroin tuetuissa asunnoissa

      Eilen nähtiin konkreettisesti Ylen Aamu-tv:ssä, miten puhuu poliittisin perustein valittu virkamies puolueensa eduksi. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki puolusti julkisin varoin tuettujen ARA- ja vastaavien asuntojen sekä julkisten vuokra-asuntojen asukkaiden etua sälyttää osumisoikeus, vaikka he myöhemmin ylittävät sallitut tulorajat. On näyttöä siitä, että näitä asukkaita on runsaasti vihreissä ja vasemmistopoliitikoissa. Arhinmäki käy hyvänä esimerkkinä.

     Sinnemäen perustelut olivat naivia hänen sanoessa, että kun asukkaan tulorajat ylittyvät, hän ymmärtää kyllä itse muuttaa pois julkisin varoin tuetusta asunnostaan. Tällaista ymmärrystä valitettavasti ei ole, vaan jos poismuuttamista tapahtuu, se perustuu muihin seikkoihin. Tarkempi tutkimustieto tästä olisi paikallaan.
      Samassa lähetyksessä Vuokraturvan johtaja korosti sitä päivän selvää tosiasiaa, että pienten asuntojen rakentamista tulisi lisätä, mitä Sinnemäki vastusti tätä korostamalla kaikenlaisten asuntojen rakentamisen tarvetta. Sinnemäen virkamieheltä vaadittava priorisointikyky tässä kysymyksessä peittyi poliittisen hurskasteluun ja haihahteluun.

     Jotta Sinnemäen ”väärä” poliittinen linjaus tulee oikeisiin mittasuhteisin, kannattaa lukea päivän HS:n juttu ”Hyvätuloisille säästöä 40 miljoona euroa”. Tämä etu johtuu nimenomaan siitä, hyvätuloiset asuvat julkisen varoin, alun perin vähätuloisille tarkoitetuissa asunnoissa. Todistusvoimainen yksityiskohta jutussa oli maininta, että viidennes Helsingin kaupungin antamasta vuokrahyödystä menee suurituloisimmille kotitalouksille.
      On kohtuuden nimissä tuotava esiin, että 40 miljoonan perusteeton etu hyväosaisille ei ole yksinomaan Sinnemäen syy. Mutta päätösvaltaisena virkamiehenä virhelinjan oikaisemisessa, hänellä olisi ollut valtuudet puuttua epäkohtaan. Hokema siitä, että poliittisuus ei saa olla virkaan nimittämisen este, nousee tässä kyseenalaiseen valoon. Sinnemäen nimitys https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=8981740247875851416#editor/target=post;postID=7762223855951328050;onPublishedMenu=posts;onClosedMenu=posts;postNum=7;src=postname

 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

1765. AKT asettaa vastapihdit hallituksen pakkolaille

     Ns. yhteiskuntasopimus oli jo keväällä keskustan vaaliohjelma-agendalla. Ensimmäisissä kokemattomuuden sävyttämissä vaatimuksissaan Sipilä toi vahvasti esille 100 tunnin vuosittaisen työajan lyhentämisen AKT:n jo silloin suhtautuessa yhteiskuntasopimukseen hyvin varauksellisesti.

     Nyt tilanne on kärjistynyt siihen, että EK toisti työehtoneuvottelujen kriittisessä vaiheessa TUPO:n hylkäämisensä 2017 alusta AKT: n tämän jälkeen sanoutuessa entistä jyrkemmin irti pakkolaista ja koko järjestökenttää koskevasta työehtoratkaisusta.
      Tänään Ylen aamu-tv:ssä Piirainen toisti AKT:n tähtäävän liitokohtaiseen sopimukseen 2017. Hän kertoi myös liitojen luottamusmiesten kokoontuvan 23.2. Silloin on muiden muassa agendalla järjestövoiman käyttö sovintoon pääsemiseksi.

     Tilanteen näin kehittyessä se muodostuu vaaralliseksi koko yhteiskunnalle. On vaikeaa sanoa, missä määrin AKT käyttäytymisellä on työntekijöiden pääjärjestöjen tuki tai toimiiko AKT peräti hiljaisena vastapihtinä Sipilän kiristysruuville.
      Joka tapauksessa ajautumissuunta osoittaa, että jos lähdetään Sipilän kiristyslinjalle ja Ahon mahdolliselle revanssitielle, edessä ovat arvaamattomat vedet. Ei olisi tarvittu, kuin vähän hellittää prosessikaavioiden väkäsistä, niin neuvotteluilmapiiri olisi ollut paljon parempi.

     Hallitus on kärsimässä tappion tiedotussodassa pakkolakien puolesta. Ensiksi yhä yleisempi käsitys on, että hallitus toimii vain EK:n etujen ajajana. Toiseksi yhä laajemmin tiedetään ja ymmärretään lukuisein asiantuntijoiden kanta fiskaalisen deflaation paremmuudesta pakkolakien sijasta.

     Tässä yhteydessä kannattaa muistaa myös pieni yksityiskohta: Sipilä käytti ensimmäisenä heti tuloksettoman neuvotteluhuoneen ovien avauduttua sanaa pakkolaki. Myöhemmin on väitetty aivan muuta.

1764. Ministeri Berner ja Finavia

      Finavia ei olisi tarvinnut yhtään enempää kielteistä julkisuutta, kuin sillä on ollut ja on. Kehäradan tunnelitöissä paljastunut 50000000 euron vahingon aiheuttanut glykoliskandaali, 40000000 euron johdannaistappiot ja lentomelun sievistelemiset asiaomaisten omakotitaloyhdistysten omalaatuisin kestityksineen, ovat aivan tarpeeksi.

     Nyt kuitenkin ministeri Berner puuttui Finavian hallituksen toimintaan hallituksen päätettyä nostaa siviilikanteen johdannaistappiota aiheuttaneiden päätöksiä tehnyttä entistä johtoa vastaan. Ministeri käski odottaa ministeriön selvitystä asiassa, koska hallitus ei ollut yksimielinen päätöksessään. Sama puuttumien toistui oikeuden käynnin jatkamisessa Deloite & Touchen 34000000 euron korvausvaatimuksessa. Hallitus ei ollut hyväksynyt sen mielestä liian pientä sovintokorvaussummaa.
      Ministeri Bernerin kannattasi keskittyä muiden muassa siihen, miten maakuntien tappiolliset lentokentät voisivat jatkaa toimintaansa.

     Johdannaiskauppoihin puuttumistaan ministeri Berner puolusteli sillä, että hallitus ei ollut ollut yksimielinen kanteen nostamisessaan.
      Ministerin perustelu ovat kestämättömiä, minkä hän kokeneena yritysjohtajan tietää. Yrityksen yhtiökokous, hallitus ja toimitusjohtaja ovat instituutioita, joiden suhteista määritellään tarkasti muiden muassa osakeyhtiölaissa. Yhtiökokousta edustavalla ministeri Bernerillä ei ole oikeutta puuttua hallituksen toiminaan, etenkin yksittäisessä operatiivisessa tapauksessa muutoin kuin yhtiökokouksen kautta riippumatta siitä, onko hallituksen päätös yksimielinen vai ei. Tämä tuli käytännössä viimeksi selväksi ministeri Hautalan tapauksessa 2013 Finnairissa.

     Kun otetaan huomioon, että tässä tapauksessa siviilikanne vanhenee vuoden lopussa, niin syntyy vahvoja epäilyjä Bernerin pyrkimyksistä päästä epäillyt pälkähästä ilman oikeuden käyntiä. Tämä on linjassa hallituksen hallintarekisterin ja tehokkaan katumisen ujuttamisen sekä harmaantalouden tutkijoiden resurssien vähentämisen kanssa.

 

tiistai 15. joulukuuta 2015

1763. Välikysymys Stubbin asemasta

     Valtiovarainministerin aloituspuheenvuoro oli odotetun ärhäkkä, puolustukseen sopivan perusteellinen ja harkitun ilmaisuvoimainen. Siitä kuului ja näki heti, että Stubb ei enää keskustelussa asiaa palaa paitsi loppupuheenvuorossaan, jossa hän esiintyi nöyränä.
     Keskustelun pääsisältö oli kuitenkin lain valmistelun heikko taso. Tässä tuli esiin, kuinka sukupolvet vierivät etten päin ja samat asiat täytyy keksiä aina uudestaan. Sääliksi käy kansliapäällikkö Tiina Astolaa, joka on jo 1970-lvuvlta lähtien ollut mukana kymmenissä lainsäädännön tason nostamishakkeissa. Milloin lisättiin lainvalmistelijoiden koulutusta, milloin laadittiin uusia oppaita ja milloin pohdittiin vaikutuksien selvittämistä. Ei saa olla kyyninen, mutta kannustavassa mielessä on todettava, että kymmenistä vaikuttavuuden selvittämistoimenpiteistä huolimatta vaikuttavuuskysymys on jäänyt kylmenneeksi ongelmaksi. Täytyy vain uskoa, että uudet vereksiset voimat tuovat puhtia ongelman ratkaisemiseen.
      Eduskunnan pohdinta lainsäädännön tasosta on eteenkin nyt oikea ongelma, mutta se on ainakin osin hurskastelua, koska syys nykytilaan on hallituspuolueiden. Suuressa salissakin todettu hallituksen itse aiheuttama kiireriippuvuus on keskeinen syy heikkoon tasoon. Toinen syy kiistämättä on hallituksen noudattama tarkoituksenhakuinen salaamislinja ja luulo, että se voi ohittaa prosessikaavion nimissä huolellisen valmistelun.

     On varmaa, että jos hallituksen kaavailemat lakiesitykset olisivat menneet normaalin virkamiesvalmistelun ja asianosaisten kuulemisen kautta, esitykset olisivat olleet ilman kiirettä nähtyjä tasokkaimpia.
      Onneksi Sipilä näytti ottavan onkeensa vanhan komiteatyöskentelyn uudelleen käyttöön ottamisesta.

 

1762. Hallitus on kahliutunut omaan liekaansa

      Hallitusohjelmassaan hallitus päätti olla korottamatta veroastetta ja myöhemmin ryhtyi aikeisiin saada aikaan yhteiskuntasopimus kohentamaan kilpailukykyä.

     Suomessa yhteiskuntasopimuksen juuret johtavat nuoren pääministerin Esko Ahon vähän osin naiviin oivallukseen 1991 Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla yhteiskuntasopimuksesta. Päivän HS:ssä Raimo Sailas osoittaa, kuinka huteralla pohjalla tämä idea oli ja on nytkin ja kuinka se oli vain 1800-luvun aatevirtausten yksi utopia. Missään muissa maissa kuin läpi kommunistisissa maissa vastaavaa ei ole saatu aikaan ja niissäkin pakkovaltaan puettuna.
      1990-luvun laman keskeiset ministerit esiintyvät nyt niin, kuin he yksin olisivat nujertaneet laman, Sailaksen ja kumppaneiden kuitenkin tosiasiassa hoidellessa sen, mitä piti silloin tehdä. Mielenkiinnolla odotellaan heidän muistelmiaan.

     On osoittautuessa yhä selvemmin, että hallituksen leikkauslinja kurjistaa köyhimpiä kansaosia ja vähentää rutkasti ostovoimaa. Sekin tulee asiaintuntijoiden lausunnoista selville, että hallituksen puuttuminen yhteiskuntasopimuksen nimissä työmarkkinaneuvotteluihin ja hylkäämällä työntekijäosapuolen 0-tarjous oli virhe. Nämä ovat sitä suuremmalla syillä virheitä, koska hallitus ei voi korjata tässä kohdin virheitään ollessaan ripustettuna verotusasteen kohottamatta jättämispäätökseensä. Näistä virheitä seurasi vielä kohtalokkaampi virhe: fiskaalisen deflaation toteuttamatta jättäminen 0-palkkaratkaisulla ja arvonlisäveroa kohottamalla.
      Yhteiskuntasopimuksen änkeämisen ja sen kiristysotteen takana on luultavasti myös Esko Aho. Hän myönsi keskustelevansa viime lauantai Ylen ykkösaamuohjelmassa säännöllisesti Sipilän kanssa, mutta kielsi olevansa Sipilän neuvonantaja. Miksi keskustalainen 1990-luvan laman pääministeri ei olisi keskustalaisen 2010-luvun laman keskustalaisen pääministerin neuvonantaja?

 

1761. Kokeeko suomalainen koulutus Nokia kohtalon

     Suomalainen koulutus on menestynyt hyvin PISA-tutkimuksissa. Myös koulutuksen viennistä on tullut kansainvälisesti, muiden muassa arabimaihin, kasvava hittituote.  Koulutuksen maailmankuulu laatu on perua peruskoulujärjestelmän luomisesta 1970-luvun alussa ja opettajien hyvästä ammattitaidosta, joka pohjautuu laadukkaaseen opettajakoulutukseen.

     Hallituksen kohdistaessa koulutukseen nyt useiden satojen miljoonien eurojen budjettileikkaukset, se patistaa kouluja tästä huolimatta vain parempaan laatuun. Tämä on puolestaan kansalaisiin kohdistuvaa poliittista sumutusta. Näillä toimillaan hallitus voi hyydyttää koulutuksemme Nokia kohtaloon.
      Onneksi Ylen aamu-tv:ssä esiintynyt Saku Tuomisen esittelemä Scool hanke (http://www.goodnewsfinland.fi/feature/scool-auttaa-kouluja-pysymaan-mukana-muutoksessa/) idealistisuudestaan huolimatta antaa pilkahduksen toivosta, että vielä on mahdollisuuksia koota voimia ylläpitämään suomalaista koulutuslaatua. Tuomisen mukaan hanketta tukee muiden muassa opetushallitus ja OAJ.

     Mielenkiintoisinta hankkeessa on 100 maailman kärkiluokan koulutusasiantuntijan haastattelut ja tässä yhteydessä kirjatut parhaat käytännön maailmanlaajuisesti. Haastateltavien joukkoon kuuluu noin 25 suomalaista. Viimekädessä hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda koulutuksen ja miksei myös opettajien työkalupakki.
      Hanketta on helppo aliarvioida sen vetäjien vaatimattoman kulutuksen asiantuntemuksen puutteen takia ja kokonaisnäkemyksen heikkouden vuoksi. Tähän voidaan heti kuitata, että meillä on sekä koulutuksen teorian että käytännön asianasiantuntijoita rekrytoitavana tarpeen mukaa lisää hankkeeseen, Tuomisen porukka takuulla kehittyy matkan mukana ja  jo nyt hankeen tuloksena on Ylessä mobiilisovellutus opettajille tuorein uutisten käyttämiseksi opetuksessa.

     Olkoon hankkeella kätköissään, kuinka voittoaja tavoittelevat intressit tahansa, se on loistava esimerkki, kuinka luovasti alhaalta ylöspäin lähtevä innovaatio voi suhteellisen pienillä panoksilla tuoda Nokian herruusvuosien mittaluokan hyödyt koko yhteiskunnalle .

maanantai 14. joulukuuta 2015

1760. Näkökulmien mestarit

      Näkökulman valinta vaikuttaa maagisesti kaiken informaation vastaanottamiseen. Näkökulma ei ole mielipide, sillä se syntyy usein jonkun vakaamuksen tai omaksutun käsityksen pohjalta näkökulman ollessa tietoinen valinta muiden vaihtoehtojen joukossa.

     Näkökulmien mestari Hotakainen esitti auto-onnettomuutensa seurauksissa eri näkökulmia Luonnon laki teoksessaan. Hotakainen osoitti, että näkökulmat ilman, että ne puetaan lukijoihin vetoavaan ja omassa kontekstissaan hyvin perusteluun sisältöön ja muotoon eivät ole purevia ja ilmaisuvoimaisia.
     Toinen suuri näkökulmien mestari Aki Kaurismäki kuvaa elokuvassaan Mies vailla menneisyyttä omalaatuisella intensiivisyydellään ja vähäpuheliaisuudellaan suomalaista hilpeää synkkyyttä. Vaihtoehto Kaurismäen näkökulmalle olisi ollut esimerkiksi kuvata menneisyytön mies räyhäävänä juoppona ja ralleja rallattelevana hulttiona.   

     Puhuminen on loppujen lopuksi päätösien tekemistä siitä, mitä sanoja käytetään. Siinä siirrytään nopeasti näkökulmista toisiin. Muutoin puhe on virallista pakinaan ilman sen kummempaa vastavuoroisuuden odotustakaan. Toki silloinkin järkevät perustelut auttavat sanoman läpiviemisessä.
      On hämmästyttävää, kuinka pienestä puhumisessa ja kirjoittamisessa on kiinni, kokeeko ympäristö viestin vastemielisenä, tylsistyttävänä, merkitystä vailla olevana, haastavana tai vetovoimaisena.  Kyse on siitä, että Hotakaisen kaltaiset osaavat poimia sen hetkisestä heitä kiinnostavasta ympäristöstä oikeat elementit ja muotoilla niistä ilmaisuvoimaiset tekstit.

     Toiset osaavat tehdä nopea rytmisessä puhumisessa jatkuvan näkökulman valintansa niin, että sanat menevät perille. Ne jotka pystyvät hetkessä muuttaman näkökulmaansa, jos huomaavat perille meno-ongelmia, ovat tietenkin vahvoilla, mutta samalla vaarassa pudota manipuloijien ja agitaattoreiden joukkoon.

     Tutkijoille näkökulmien vaihto on eräs avain ongelman analyysin ja ratkaisun löytämiseen.   
     
      Meneillään olevissa työvoimakustannus- ja tuottavuusloikissa on nähty hallituksen ja EK:n taholta vankkumattomia imperatiivisia kiristysluonteisia päätöksiä ilman, että niiden tueksi olisi esitetty pehmentäviä näkökulmia. Nyt juuri käytävissä budjettikeskusteluissa on jo kyllä nähtävissä näkökulmia fiskaalisen deflaation puolesta kurilinjaa vastaan.

1759. Johtoryhmän työ ei ole ad-hoc-johtamista

      EM-Groupin omistajiin kuuluva ja Evan valtuuskunnan jäsen Marjo Miettinen antoi 11.12 2015 Talouselämä-lehdessä kielteisen lausunnon henkilöstön edustajan kuulumisesta johtoryhmään. ”Karsastan sitä, asioita voi hoitaa spontaanisesti vaikka käytävällä.” Sanomista voidaan pitää hyvin outona.

     Johtoryhmä on kolmella tavalla keskeinen johtamisen työväline, koska sen avulla johto: johtaa organisaatiota kokonaisuudessaan, yhteen sovittaa kokonaisuuden ja tulosyksiköiden edut ja vaatimukset sekä toteuttaa merkittävän osan organisaation kehittämisestä.

     Johtoryhmä poikkeaa olennaisesti johtajasta (johtamisesta) siinä, että johtaja toimii organisaatoissa jatkuvasti, mutta johtoryhmä on olemassa vain kokoontuessaan. Tämä on tärkeää havaita, koska johtoryhmä työn hetkellisyys, vaikuttaa ratkaisevasti sen tehtäviin ja työskentelytapaan sekä sen institutionaaliseen luonteeseen. Se ei ole ad-hoc-johtamista, kuten päivittäinen esimiestyö voi olla. Se luo vakautta ja pitkäjänteisyyttä, jolloin henkilöstö oman vaikuttamisen lisäksi tietää, mihin suuntaan ollaan menossa. Tähän ei Miettisen mainostama käytävillä puhuminen riitä.

     Johtoryhmä päättää kaikki organisaation kannalta kaikki tärkeät asiat ja toimenpiteet, käsittelee miten niiden toimeenpano organisoidaan ja miten päätöksien toteutumista valvotaan.

     Johtoryhmän työn keskeisen metodin ollessa vuorovaikutteinen keskustelu organisaation merkityksellisistä asioista henkilöstön luottamus johtoon kasvaa ilman, että sitä yritetään kasvattaa toisarvoisilla juttelulla kahvin keittimen sijainnista.

     Henkilöstön edustaja johtoryhmissä luo edellytyksiä luottamukselle ja paikalliselle sopimiselle.  

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

1758. Löytyykö ongelmaa

      Joskus ongelmaa ja sen syitä on vaikeaa hahmottaa, vaikka se haittavaikutukset olisivat suuria, selkeästi ja laajalti havaittavissa ja se vaatisi nopeita korjaustoimenpiteitä. On vain iso ongelmavyyhti. Ongelman avaamiseksi esiselvitys saattaa olla liian hidas toimenpide tai se voi johtaa laajaan kehittämistyöhön, johon ei aika ja/tai varaa.

     Tällöin ongelman ratkaisustrategiaksi voidaan ottaa osaongelmiin keskittyvä menetelmä, jos osaongelmat ovat selkeitä ja niiden tiedetään poistamaan osaongelmia (Onnistuneen konsulttihankeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003).

     Parhaimmillaan menettely johtaa pieniin parannuksiin ja vähä vähältä laajenevaan kokonaisuuden ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

     Tällaista strategiaa voidaan kutsua pienten askelten strategiaksi. Ongelman ratkaisustrategiassa on joskus tyydyttävä lupaavimmilta näyttävien uudistusten politiikkaan.

     Hallitus on noudattanut juuri tällaista strategiaa, mutta unohtanut, että se toimii poliittisessa demokraattisessa ympäristössä ja reunaehdoissa eikä yrityslogiikassa.

1757. Ylimpien virkamiesten taso on laskenut

      Tätä ei voida panna hokeman tiliin, että ennen oli kaikki paremmin. Mutta missä ovat nyt uudet Raino Sailakset, Leuka Virtaset, Buntta Wahlroosit ja monet muut? He ovat joka olemassa tai poliittinen ohjaus on pannut heidät kuriin. Lähemmin ajateltuna heitä ei juuri ole olemassa, koska kunnon virkamiestä poliittinen suitsinta ei saa aisoihin lakien tasapuolisessa ja oikeudenmukaisessa valmistelussa.

     Sipilän hallitus on ollut Vanhasen ja Kataisen hallituksia aggressiivisimpi uudistuksiensa ja ns. reformiensa läpiviemisessä. Pelkkä hyökkääminen ei tietkään auta, jos ei ole kunnon taisteluun valmistelua. Tämä hallituksen lähes umpimähkäinen kiireellinen sohiminen sinne tänne ei kaipaa paljon todistelua, kun muistetaan kätilöjuttu ja lomarahahuopaaminen.

     Viimeinen ositus törmäilystä on päivän Helsingin Sanomissa, jossa ekonomistit tuomitsevat pakkolait. Parempi vaihtoehto olisi ollut työsivukustannuksia leikkaava ja arvonlisäveroa korottava fiskaalinen devalvaatio. Tämä selväpiirteisyydessään käy tavallisen kansalaisenkin järjenjuoksuun.
      Jos muiden muassa pakkolakien kysymyksessä valtiovarinministeriön virkamiehet olisivat olleet ajan tasalla ja rohkeita, he olisivat jankuttaneet hallitukselle niin kauan parhaita ratkaisuja, että ne olisivat nyt lain valmistelussa epäkelpoisten sijasta.

     On vaikeaa sanoa syytä ylimmän virkamieskunnan näkymättömyyteen ja saamattomuuteen aktiivisina neuvonantajina. Yksi syy voi olla ajan henkeen kuuluva kiivas pyrkiminen uralla eteenpäin. Siinä joutuu astumaan herrojen varpaille ja nykyherrat sietävät tätä heikosti. Eri tarvitse katsoa, kuin kolmea SSS-ministeriä. Toinen syy voi olla virkamieskunnan yli politisoituminen. Kolmas syys saattaa olla kokemuksen puute, joka yhdistettynä vahvan virkamieskulttuurin katoamiseen johtaa löperiin neuvoihin ja lainvalmisteluun.

lauantai 12. joulukuuta 2015

1756. Paavolan valinta eduskunnan pääsihteeriksi

      Ei valinta mennyt niin siististi kuin päältä päin vaikuttaa. Poliittista peliä käytiin loppuun asti etenkin keskustan perussuomalaisten kandidaattien vaihdellessa loppuun asti.

     Prosessin suurin kummajainen oli supon johtaja Pelttarin suuri äänimäärä loppuäänestyksessä. Hän sai peräti 46 kannattajaa suuressa salissa.
     Ei voi olla kysymättä, miksi kokoomus ja RKP olivat ajamassa jo toista kertaa kovan luokan kontrolliorganisaation johtajaa tähän virkaan. Emme sentään enää elä 30- ja 40-luvun luvun lopun yövartijavaltion aikaa, jossa vasemmisto ja oikeisto vuoron perään keräsivät tieoja ja valokuvia vähäkin poikkeavista kansalaisista. Vasta nyt nämä arkistot ovat aktiivisen tutkimuksen kohteena nuoren polven historia tutkijoiden kiinnostuksen herätessä näiden arkistojen salaisuuksiin. Teemu Vähäsarja on tässä tehnyt urauurtavaa työtä.

     Toisaalta eikö meille riittänyt yksi Tiitisen lista. Nyt tätä vaara ei ole, sillä Paavola edustaa uudenlaista hallintokulttuuria avoimuudellaan ja pitäytymisellään vain virkansa hoitamiseen ja luomalla edellytyksiä eduskunnan tehokkaalle työskentelylle.

      Vaikka Paavolan valinta ei osoita viisauden voittokulkua suuressa salissa, vaan kompromissin välttämättömyyttä, se hyvä päätös. Tämä oli myös näpäytys soveltuvuustestejä vastaan, jossa Paavola sijoittui vasta neljänneksi, sillä normaalikäytännön mukaan konsulttihaastattelu tipauttaa kolmen kärjen ulkopuolelle jäänet pois valintalistalta.
    
     Oli myös merkittävää, että Paavola puuhkasi kuuluisan lasikaton.

 

perjantai 11. joulukuuta 2015

1755. Viraston uumenissa

      Kävellessäni ruokatunnilla ilmoitustaulun ohi aloin käsittää toimiston outoa oloa. Siinä oli pitkä lista viraston avoimia virkoja, jotka olivat toimiston lakkautettuja virkoja, mutta julkistettu avoimiksi keskushallituksessa. Näin tilanne oli muodostunut sellaiseksi, että kaikki epäilivät toisiaan toistensa virkojen hakemisesta.

     Tämä ei häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun aiheen ruokalassa. Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että antaa olla.

     Tunsin olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.

     Eräänä sateisena päivänä ratkoessani raamattuni tehtäviä sisään tuli kevyellä askeleella konekirjoittaja, joka kertoi pilke silmäkulmassaan, että keskushallituksessa oli auki laskennan suunnittelijan virka. Olin kuulemma alan miehiä laskettuani monta kesää jokien virtaamia ja jopa Päijänne-tunnelin massoja.

     Minua ei innostanut hänen uraani kohdistuva mielenkiinto, vaan jatkoin tutkimuksiani topologiassa. Konekirjoittajan heittämä ajatus nousi viikkoja myöhemmin uudelleen esille pääinsinöörin kehottaessa hakemaan virkaa, koska hän oli saanut talousosastolta sellaisia viestejä. Olin tällä välin ottanut selvää, mitä laskentatoimen suunnittelija teki, ja tullut tulokseen, että koulutuksellani ja työkokemuksellani ei ollut mitään tekemistä sen alan kanssa.

1754. Aivot kuntoon musiikilla

      Musiikin voima perustuu siihen, että musiikki antaa kokonaisvaltaisien ruiskeen aivojen limbisille tunnealueille, koko aivojärjestelmälle. Se toimii valtavana virittäjänä eri aivokeskuksille. Uusimalla aivokuvantamisella tämä on voi osoittaa monissa tutkimuksissa.

     Tutkimuksien mukaan musiikki auttaa aivohalvauksista ja aivovammoista toipumisissa. Se vaikuttaa mielentilaan ja mielialaan ja lieventää kivuista kärsivien oloa. Se helpottaa depressiossa.

     Musiikin ihmeellisen parantavasta voimasta oli tänään juttu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä, jossa yhdysvaltalaine Melody Gardotin kertoi toipuneensa kitaran soittamisen ja opiskelun avulla liikenneonnettomuudessa saamastaan aivovammastaan. Hänen tapauksessaan yhdistyvät opiskelun aivoja virkistävästi rasittava ja liikkeelle paneva ponnistelu sekä itse musiikin kuulemisen aiheuttama mielihyvä.

     Gardotin tapaus on esimerkki siitä, että musisointi sen lisäksi, että se tuottaa aivoja virkistävää mielihyvä, se jumppa niitä aivolohkoja, joissa on tajuttava, miten nuotit saadaan instrumentista soimaan kauniisti ja miellyttäväsi. Itse instrumentilla soitettu musiikki myös opettaa aivoja, miten kädet ja sormet mototorisesti parhaiten toimivat soittimen näppäimillä. Tämän oppiminen on mielihyvän tunnetta vahvistavaa.

     Soittaminen ja sen opiskelu on oikea superruiske aivoille. Se panee kauttaaltaan aivot hyrräämään motoriikassa ja tunteissa    

     Lapsille, jotka nuorena kuulevat ja kuuntelevat musiikkia (esimerkiksi Bach, Mozart), se auttaa matematiikassa.  Rytminen musiikki edistää motoristen käskyjen vastaan ottamista. Kaiken kaikkiaan runsas musiikki elvyttää opiskelua.

     Musiikilla on suora yhteys tunteisiin. Se onkin kuin huumetta Se vaikuttaa aivoja virkistävien dopamiinin tuotantoon. Kuunneltu musiikki voi olla räpistä Motzartiin, kunhan se tuntuu miellyttävältä. Soittimella itse soitettu musiikki antaa suurimaan hyödyn aivoille.

     Tutkimusten mukaan musiikkia voidaan käyttää myös työuupumuksen ja kipujen hoitoon. Aiemmin sitä on käytetty muiden muassa ADHD:n, skitsofrenian riippuvuuksien, Parkinsonin ja Alzheimerin tautien hoitoon.

     Musikaalisuuden karkeat piirteet periytyvät. Mutta ne voivat hypätä sukupolven yli jälkiä jättämättä yliloikattuun. Musiikkigeenit saaneelle geenit voivat olla myös piilossa koko iän. Tästä syystä jokaisen tulisi kokeilla, kuinka musikaalien itse on.

     Pitääkö olla musikaalinen saadakseen musiikista apua aivoille ja toipumiselle. Ei tarvitse olla, sanovat tutkijat. Lapsuudesta tuttujen kappaleiden kuunteleminen nostaa miellyttäviä tunteita pintaa  

     Lähteet: Yle TV1, Aamu-tv, fysiatri Juha Pekka Kouri; HS, Jean Sibeliuksen juhlavuosi 2015; Helsingin Yliopisto-lehti, 8/2014; HS, Nyt liite, 12.12.2015

 

torstai 10. joulukuuta 2015

1753. Pojat eivät ole vain poikia

      Usein ajatellaan, että olla poika, poikuuteen kuuluu käyttäytyä tietyllä tavalla. Yhteiskunnan kehityksen mukana poikuuskäsite on monipuolistunut. Ennen sekä agraari-, että kaupunkiasuminen määrittelivät, miten pojan tuli käyttäytyä. Tämä tulee konkreettisesti ilmi katsellessa vanhoja kotimaisia elokuvia. Pojat kulkivat isän perässä maalaispihoilla seuraamassa, mitä nämä puuhailivat ja tienenkin matkivat leikeissään näkemäänsä. Kaupungeissa talonmiesten ja poikien suhde on jo legendarinen tapa näyttää, miten pojat viettivät aikaansa korttelien asfalteilla.

     Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä poikuuden kuvan moninaistui poikien harrastaessa nyt joogaa, tanssia, taitoluistelua, jne.  Poikuuden on kuva monipuolistunut. Tämä ei saa tarkoittaa sitä, että poikuuteen liittyviä ongelmia ei pitäisi ottaa vakavasti ja lakaista niitä maton alle puhumattakaan, että ongelmat kuitataan tokaisulla ”pojat ovat poika.  Eivät pojat ole sellaisia, vaan he ovat yksilöitä (Yle, Fem, Lassao 9.12.).
      Poikuuteen liittyviä ongelmat on otettavaa vakavasti. Eteenkin niissä tilanteissa, jossa poika kokee isättömyyden  tai sen riittämättömyyden. Tämä ongelma on ratkaistavissa aikuisella ja luotettavalla mieshahmolla. Usein ei ymmärretä, kuinka moninaisissa tilanteissa isän puutuminen merkitsee pojalle osattomuutta, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.    

     X- ja Y-kromosomit erottavat tyttöjen ja poikien perimät toisistaan ja määräävät heidän tehtävät suvun jatkamisessa. Sekä tyttöyden ja poikuuden yhtenä tärkeänä tehtävänä on valmentaa heitä vanhemmuuteen. Tämä ei voi olla irrallaan yhteiskuntamme arvomaailmasta. Arvomaailma ei voi kuitenkaan sivuttaa sitä, että persoonallisuuden huomioon ottaminen on perusfundamentti sekä tyttöjen että poikien kasvamisessa ja kehittymisessä.

1752. Impressionistit eivät elvytä

      Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kirjoitti Talouselämän Tebatissa, ettemme saa missään tapauksessa nyt elvyttää (http://www.talouselama.fi/uutiset/nordean-paaekonomisti-missaan-tapauksessa-emme-saa-alkaa-elvyttaa-6235968.

     Pääekonomistin kannanotto muistuttaa impressionistin taulua. Mitä lähemmäksi sitä menee, sitä voimakkaammin siitä näkee fanaattisuuden hengen. Tämän suunnan edustajat maalasivat leveällä pensselillä peittäen nopeasti ikävät yksityiskohdat alleen. Näin tekee Kangasharjukin runsaalla tekstillään.

     Ensiksi on kyseenalisten, ovatko työvoimakustannukset kilpailijoita siinä määrin korkeampia, että sillä olisi mitään tekemistä vientimme osuuden laskemiseen 47 prosentista 35 prosenttiin BKT:stä. Havaintoa tukee myös vientimme rakenne, jossa muutaman suuren pääomavaltaisen yrityksen osuus viennistämme on noin 80 prosenttia.

     85 prosenttia pkt-yrityksistä ei edes halua kansainvälistyä. Kukaan ei ole selvittänyt, onko kv-yritystemme toimintaympäristö ja johtamiskulttuuri muuttunut niin, että emme ole pysyneet tässä kehityksessä mukana. Ovatko tuotteittemme ja palvelujemme laatu ja osuvuus kilpailukykyisiä?

     Toiseksi hallitus näyttää saavansa osin kyseenalaisilla toimenpiteillään haluamansa 15 prosentin kilpailukykyloikan. Hallituksen ja sitä tukevien ekonomistien mukaan tämän pitäisi parantaa huomattavasti viennin volyymia ja sen tulovirtojen kasvattamista Suomeen.

     Kolmanneksi nyt siis pitäisi olla tilanne, jossa elvytys on perusteltua.  Hallitushan varmistanut tulossa olevilla ”uudistuksilla” kilpailukykyloikan ja toisaalta meillä on tosi tarpeellisia ja ajankohtaisia julkisen sektorin investointikohteita. Öljyn hinta on nyt niin alhaalla, että teiden kahden puolen miljardin euron korjausvelka voitaisiin hoitaa ennätysedullisesti. Sama koskee homekouluja.

     Neljänneksi koko kurilinja työehtojen huonontamisineen on monen huippuasiantuntijan mukaan (mm. Stiglitz) väärää politiikkaa. Etenkin puuttumalla työehtoihin ollaan kahdesta syystä joron jäljillä: kotimainen kysytä heikkenee ja työehtoalentamislääke on menettänyt tehonsa, koska sille ovat tulleet immuuniksi kaikki kilpailijamme.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

1750. Kelpaako Finnair hyvänä käytäntönä koko maalle laman voittamisesta

      Finnair koki syvän ja pitkän tappiokierteen aina 2015 puoliväliin asti, kunnes tämän vuoden kolmas kvartaali oli voitollinen ja osakkeen kurssi kääntyi selvään nousuun. Nyt yhtiö on käynnistänyt suuren rekrytointikampanjan: 100 lentäjää, 300 matkustamohenkilöä ja 50 asiakaspalveluhenkilöä (http://areena.yle.fi/1-2398731).

     Vielä 2010-luvun alussa käytiin kovia neuvotteluja henkilökunnan vähentämisestä, työehtojen heikentämisestä ja palkkojen alentamisesta. Henkilöstöjärjestöjen joutuessa taipumaan yhtiön työvoimakustannuksissa päästiin aluksi jokin verran laskevalle ja myöhemmin loivemmin nousevalle uralle. Joka tapauksessa tämä toi kilpailijoihin nähden kilpailuetua.

     Tämä ei yksin selitä yhtiön nykyistä melko hyvää tuloskuntoa.

     Saneerauksen aikana öljyn hinta on laskenut 100 dollarista barrelilta 45 dollarin. Tämä on merkittävä etu yhtiölle polttoainekustannusten muodostaessa 30 prosenttia kokonaiskustannuksista, jolloin jo se toi noin 15 prosentin säästön kokonaiskustannuksiin. Suhteellista kilpailuetua tämä ei kuitenkaan tuonut, koska kilpailijat saivat saman edun.

     Viimeisen kymmenen vuoden aikana kilpailun vapauduttua halpalentoyhtiöt valtasivat myös Finavian perinteisiä reittejä Euroopassa ja kotimaassa. Halpayhtiötä oli tukemassa lähimarkkinavaltauksessa netissä avautunut lippujen huutokauppa. Tämä lisäsivät entisestään yhtiön alamäkeä.

     Henkilöstökulujen leikkaus ja öljyn halpeneminen kiristyvässä kilpailutilanteessa eivät selitä yhtiön tilan merkittävää kohentumista, vaan kyseessä on kuuluisat dynaamiset kokonaisvaikutukset.

     Saneerauksillaan yhtiö pääsi kasvun aallon sille puolelle, joka vetää ylös ja eteenpäin, ei siis etupuolelle eikä laskevalle puolelle. Tämä puolestaan perustui Helsinki-Vantaa lentokentän hyvään sijaintiin, 15 vuotta aiemmin valittuun Aasia-strategiaan ja 15 aiemmin päätettyihin investointeihin. Nämä yhteensä loivat yhtiölle kasvua ja kokonaisvaltaista elinvoimaisuutta.

     Nyt siitä toivottavasti pääsee nauttimaan myös henkilökunta ja aikoinaan työttömiksi yhtiöstä jääneet.

Kelpaako yhtiö esimerkiksi valtion taloudelle? Kyllä kelpaa, mutta hallitus syö Finnairin Helsinki-Vantaa lentokenttä- ja Aasia Strategioiden kaltaisia omia strategioitaan leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimuksesta sekä kurjistamalla entisestään vähätuloisten asemaa.