Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Muutamat kirjat ovat jättäneet ajatusmaailmaani lähtömättämiä mielleyhtymiä, jotka puhahtelevat esiin sattumanvaraisesti tai sopivan ulkopuolisen tapahtuman virikkeestä minä maailmassani. Se alkoi siitä, kun Kalle renki luki minulle Dofoen Robison Cruseota. Mielikuvitukseni ei tahtonut pysyä talvituuleen riivaamassa tuvassa Kallen tupakan käheyttämän äänen selostaessa minulle saaren monivaiheisia tapahtumia. Mieleni kyti palavasti päästä käsiksi siihen, miten yksinäinen kaveri selviää yksin autiolla saarella. Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen oli nuorelle pojalle jymy kokemus. Se muodostui jo muutaman kymmen sivun jälkeen Valtarin sanoin katkeran suloiseksi seikkailu-, sota ja historia retkeksi, jota paikka paikoin väritti Valtarin termein iloitseminen naisen kanssa. Se piti lukea käsiin saatuani heti kannesta kanteen. Venäläiset klassikot kiitävät tänä päivänäkin armottomina tarinoina ja juonen maisemien muutoksina pitkin aroa majataloista ja sodista toiseen. Tolstoin Sota ja rauha ki...

Tämän päivän HS:n haastattelema professori Joathan Yorkin kertoi osuvasti lasten kännyköiden käytön haittapuolista. Hän vertaa kiihtyvästi lisääntyvää kännyköiden käyttöä savuun, joka on pikkuhiljaa myrkyttämässä lasten kasvuympäristöä. Professoria vapaasti tulkiten lapset eivät enää leiki eivätkä melskaa naapuri lasten kanssa, vaan käpertyvät omiin kännykkä kupliinsa, jolloin heidän kokemusmaailmansa kieroutuu vieraaksi todellisuudelta. Kerron esimerkin sota-ajan leikistä, jossa todellisuus oli leikin keskeinen elementti. Heti sotien jälkeen koko talon ja lähitalon 10-15 vuoden ikäiset pojat ja miksei tytötkin saattoivat kokoontua talon pihamaalle ja muodostaa siellä kaksi yhtä suurta joukkuetta. Tarkoituksena oli kummallakin joukkueella mennä piiloon niin, ettei toinen joukkue nähnyt toisen jäseniä. Piilopaikkoina olivat navetat, tallit ja niiden yliset, heinäsuovat, riihet, pensat, saunan takaiset, jne. Joka näki toisen joukkueen jäsenen, sanoi ”pum, pum, olet kuollut”.   Näin...