Muutamat kirjat ovat jättäneet ajatusmaailmaani lähtömättämiä mielleyhtymiä, jotka puhahtelevat esiin sattumanvaraisesti tai sopivan ulkopuolisen tapahtuman virikkeestä minä maailmassani. Se alkoi siitä, kun Kalle renki luki minulle Dofoen Robison Cruseota. Mielikuvitukseni ei tahtonut pysyä talvituuleen riivaamassa tuvassa Kallen tupakan käheyttämän äänen selostaessa minulle saaren monivaiheisia tapahtumia. Mieleni kyti palavasti päästä käsiksi siihen, miten yksinäinen kaveri selviää yksin autiolla saarella. Mika Valtarin Sinuhe egyptiläinen oli nuorelle pojalle jymy kokemus. Se muodostui jo muutaman kymmen sivun jälkeen Valtarin sanoin katkeran suloiseksi seikkailu-, sota ja historia retkeksi, jota paikka paikoin väritti Valtarin termein iloitseminen naisen kanssa. Se piti lukea käsiin saatuani heti kannesta kanteen. Venäläiset klassikot kiitävät tänä päivänäkin armottomina tarinoina ja juonen maisemien muutoksina pitkin aroa majataloista ja sodista toiseen. Tolstoin Sota ja rauha kirja jätti pysyvän mielikuvan venäläisestä yhteiskunnasta 1800-luvulla ja sen aateliston elämäntavoista. Siitä tulee väkisinkin mieleen nykyisen venäläisen eliitin elämätyyli verrattuna 200 vuotta aikaisempaan. Matkatessa Venäjän rautateillä pitkin tasamaita ja entisiä aroja mieleeni nousee kyyditykset Siperiaan. John Steinbeckin vihan hedelmät leikkasi Yhdysvaltin maaseudun elämää kehystettynä koston, rakkauden ja itsekkyyden ja anteeksiannon ilmapiirillä. Vielä on pakko mainita Linnan Tuntematon sotilas, joka 1950-luvuan alussa ravisteli teini-ikäisen pojan mieltä. Pohjanmaan lestadiolaispiireissä kirjaa piti lukea salassa sen hävyttömän kielienkäytön takia. Saarnamiehet sitä kyllä lukivat kammareissaan, mutta rahvas pysyköön erossa siitä.
On vaikeaa kuvitella, millainen ihminen minusta olisi tullut, ellen olisi lukenut satoihin kappaleisin noussutta romaani määrää. Ilmeisesti runsas lukemien liittyy muistin ja mielikuvituksen kehitykseen, Voidaan myös ajatella, että lukemien lataa mielikuvia ja ajatuksia pään sisäiselle alustelle ja muisti työstä sieltä näkemyksiä. Kaikan tämän mahdollistaa lukeminen. Itse kullakin on kokemuksia, miten jonkin kirjan tapahtumat ja kuvaukset ovat säilyneet vuosi kausia mielessä ja muokanneet pysyviä käsityksiä tapahtumien virroista ja niihin liittyvistä tunnetiloista ja erilaisista maailman katsomuksista.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti