Julmien soten raivottua ja raivotessa ympäri maapalloa iät ja ajat mieleen nousee kysymys, eikä ihmisolento ole omannut Darwinin hahmottelemaa revolutionaarista kykyä paremmaksi ihmiskesi. Tässä yhteydessä kanatta palauttaa mieleen Maslowin tarvehierarkian kaksi ylintä tarvetta: arvostetuksi tuntemisen tarve ja suuremman näkymättömän voiman olemassaolon kaipuu, joka tavalla tai toisella ohja ihmisen toimintaa tai puuttuu hänen elämäänsä. Maslowin näkemyksiä ei ole voitu tieteellisesti vahvistaa, mutta siitä huolimatta ne siirtyvät seminaareista toiseen.
Maslowin ajatuksia pällistellessä ihmetyttää, eikö ihminen ole kymmentuhat vuoisessa historiassaan jalostunut aivan kuin villihevonen hyötyhevoskeksi. Miksei ole tapahtunut geenimutaatiota paremmaksi versioksi ihmisestä, joka olisi myöhemmin sivuuttanut edeltäjänsä. Tiedelehti 6/24 mukaan ihmisaivot on kuitenkin kasvaneet 1930-1970 6,6 prosenttia. Tämä voi olla hyvä uutinen, jos kapasiteetti käytetään hyvien asioiden saavuttamiseen. Onko kuitenkin niin, että maslowilaiset tarpeet ovat olleet niin syvällä ja perustavaa laatua, että ne ovat elimellinen osa ihmisen perimää, mikä on myös taannut ihmisen menestymisen? On vaikeaa tulla muuhun tulokseen, että ihminen tunnetussa luomakunnassa on ainut laatuinen ja sen pahin kilpailija on hän itse. Tämä on helppo liittää mukaan realistinen ajatus koreamman voiman olemassaolosta. Elämän jatkumista kuoleman jälkeen voidaan perustella sillä, että vaikka ihminen katoaa näkymättömiin, hänen jääteensä ovat synnyttäneet värähtelyä, joka ei katoa, vaan jatkaa olemassaoloaan jossain toisessa olotilassa.
Kommentit
Lähetä kommentti