Ollessani oikeusministeriön suunnittelupäällikkönä noin 30 vuota panin merkille, että jokainen oikeusministeri johtuessaan tekemisiin saamelaisryhmien edustajien kanssa palasi ministeriöön hyvin mietteliäänä antaen ymmärtää, että tämä ei sitten toistu. Syynä tähän oli, että ministeri tahtoipa tai oli joutunut ottamaan kantaa tapaamisessa johonkin saamelaisia hiertävään kysymykseen, jolloin hän saattoi loukata jonkin saamelaisryhmän mieltä tai ainakin puhua epäviisaasti saamalaiskysymyksestä. Niinpä kokeneet ministerit eivät juuri tapailleet saamelaisyhteisöjä tai lähettivät puolestaan jonkin ylitarkastajan asioimaan saamelaisten kanssa. Ainakin neljä viimeistä hallitusta on luvannut uudistaa saamelaislain. Se on vieläkin tekemättä. Nyt kun presidentti tapaa saamalaisedustajien, hänet pitää briiffata hyvin, mieluimmin kaksi kertaa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti