Siirry pääsisältöön


3807. Arktinen alue on yliarvostettu

Ylen Aamu TV:ssä Petteri Vuorimäen ja Liisa Kauppilan pohdinta herätti ihmetystä. Se osoitti, kuinka keskustelu Arktisesta alueesta näyttää kiihtyvän samassa tahdissa, kun jäät sieltä sulavat ja jääkarhut mölisevät. Keskustelussa sinänsä ei ollut ongelmaa, mutta sen sisällössä oli, sillä  raadin mukaan siellä on menossa jonkinlainen uuden aikakauden ja uusrenessanssin alku. Ensimmäinen renessanssihan oli silloin, kun norjalainen Robert Peary vuonna 1909 lähti sinne  koirineen 1909. Nyt alueesta kuitenkin keskusteltiin kasvavalla innolla  ilman  konkreettista tarttumapintaa. Puheissa  toistuvat samat debatin särmät, kuin missä tahansa  median pintaan jumittuneissa ähkyinformaatioissa. Tosiasia on, että pohjoisilla napa-alueilla ei tapahdu mitään erikoista ja konkreettista muuta kuin, että jää sulaa ja että vakiintuneen tavan mukaan tanskalaiset haluavat yhä kiivaammin pitää alueen korvista kiinni niin, että päätä huimaa. Alueella on kuulemma arvokkaita mineraaleja, mutta kukaan ei tiedä, mitä ja minkä lohkareen alla ne ovat. Ja mikä tärkeintä, alue on kuulemma strategisesti tärkeä. Ikuisen jään ja pakkasen maa on siis tulevaisuuden tärkeä taistelukenttä, jossa ratkaistaan pohjoisen ja ehkä koko maapallon kohtalo. Nyt pitäisi sotatieteiden  asiantuntijoiden lyödä faktaa pöytään ja kertoa, mikä tekee alueesta niin mahtavan. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä ottaen huomioon siellä sotakaluston jäätymisen ja ihmiskehon ja mielen murtumisen vihmovan kovassa jäälumeen armottomuudessa. Eipä silti. Kun pohjoisesta alueesta puhutaan strategisena kysymyksenä, on tämän kysymyksen lisäksi tuhansia  muita strategisiksi kysymyksiksi nimettyjä kohteita, jotka loppujen lopuksi ovat  aivan tavallisia näkökulmia ja pahimmissa tapauksissa vain toteutumattomia harhakuvia.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä...

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkej...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *