Siirry pääsisältöön

3807. Arktinen alue on yliarvostettu

Ylen Aamu TV:ssä Petteri Vuorimäen ja Liisa Kauppilan pohdinta herätti ihmetystä. Se osoitti, kuinka keskustelu Arktisesta alueesta näyttää kiihtyvän samassa tahdissa, kun jäät sieltä sulavat ja jääkarhut mölisevät. Keskustelussa sinänsä ei ollut ongelmaa, mutta sen sisällössä oli, sillä  raadin mukaan siellä on menossa jonkinlainen uuden aikakauden ja uusrenessanssin alku. Ensimmäinen renessanssihan oli silloin, kun norjalainen Robert Peary vuonna 1909 lähti sinne  koirineen 1909. Nyt alueesta kuitenkin keskusteltiin kasvavalla innolla  ilman  konkreettista tarttumapintaa. Puheissa  toistuvat samat debatin särmät, kuin missä tahansa  median pintaan jumittuneissa ähkyinformaatioissa. Tosiasia on, että pohjoisilla napa-alueilla ei tapahdu mitään erikoista ja konkreettista muuta kuin, että jää sulaa ja että vakiintuneen tavan mukaan tanskalaiset haluavat yhä kiivaammin pitää alueen korvista kiinni niin, että päätä huimaa. Alueella on kuulemma arvokkaita mineraaleja, mutta kukaan ei tiedä, mitä ja minkä lohkareen alla ne ovat. Ja mikä tärkeintä, alue on kuulemma strategisesti tärkeä. Ikuisen jään ja pakkasen maa on siis tulevaisuuden tärkeä taistelukenttä, jossa ratkaistaan pohjoisen ja ehkä koko maapallon kohtalo. Nyt pitäisi sotatieteiden  asiantuntijoiden lyödä faktaa pöytään ja kertoa, mikä tekee alueesta niin mahtavan. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä ottaen huomioon siellä sotakaluston jäätymisen ja ihmiskehon ja mielen murtumisen vihmovan kovassa jäälumeen armottomuudessa. Eipä silti. Kun pohjoisesta alueesta puhutaan strategisena kysymyksenä, on tämän kysymyksen lisäksi tuhansia  muita strategisiksi kysymyksiksi nimettyjä kohteita, jotka loppujen lopuksi ovat  aivan tavallisia näkökulmia ja pahimmissa tapauksissa vain toteutumattomia harhakuvia.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *