Aluksi pitää korostaa, että Sipilän ”tehollinen” työaika
pääministerinä lienee kulnut tähän saakka pääasiassa budjettivajeeseen ja sen supistamisen
kannalta kohtalonomaisen tärkeisiin tuottavuusloikka- ja sote-reformeihin ”hankepäällikkönä”
ja ”reformaattorina”.
Huippujohtajan ”Sipilän” aktiivinen ja konkreettinen osallistuminen
tällaisiin hankkeisiin onkin uusimpien yritysoppien mukaisest ehdottaman tärkeää (Johtajuus,
Matti Alahuhta, 2015 s.18).
Pääministerin henkilökohtaista häärimistä tällä tavalla on
silti pidettävä poikkeuksellisen hämmentävänä, jopa suuren luokan virheenä. Pääministerin
nopeiden tulkintojen ja päätösten takia voi paljastua, että extempore joudutaan
mätkimään uusia takarajoja, niistä joudutaan peräytyään, jne. Silloin uskottavuuden
muurista ensimmäiset kivet alkavat tössähdellä nurmikolle.
Muurin rapistuminen alkoi jo tätä ennen Sipilän soveltaessa
jo hallitusohjelman laadinnassa fläppitauluilla shokeeraavia yritysoppejaan.
Alahuhta varoittaa menemästä tutulta näyttävälle ja ensinäkemältä
hallittavissa oleville ulkopuolisille toimialalle. Alahuhtaa mukaillen kannattaa
yleensä suhtautua äärettömän epäluuloisesti tällaisiin valtauksiin, sillä lähempi
tarkastelu voi osoittaa, että tutulta tuntuva toimialla voi paljastua kuolettavan
erilaiseksi, kuin aluksi kuviteltiin. Eli jo nyt keväällä oli oireita, etteivät julkisen sektorin johtamistapoja muistuttavat yritysopit välttämättä sovi hallitustyöhön.
Hallitusohjelma sai kyllä kiitosta sen modernin strategisuutensa
takia. Se näyttikin keskittyneeltä ja täsmälliseltä. Mutta toisaalta se jo keväällä
vaikutti kumman kuohkealta ja ilmavalta. Moni kuitenkin ajatteli silloin, että niin
strategisen suunnitelman pitää näyttääkin.
Tässä onkin suuri ero strategisen yritysjjohtamisen ja strategisen julkihallinnon johtamisen välillä. Jälkimmäisen pohjalla täytyy
olla yrityssuunnittelua huomattavasti enemmän laskelmia ja kypsiä vaihtoehtoja.
Tämä puute näkyi nyt selvästi viimeyönä sote- haparoinnissa, ehkä muulloinkin.
Pitkään jukishallinnossa toimineet tietävät, että asioiden
valmistelussa työskentelevät hyvin organisoidusti omat asiantuntijayksikkönsä. Ei
ole harvinaista, että asian voi valmistella yksi asiatuntija, laajuus ratkaisee.
Valmistelun taso voi tietenkin vaihdella siinä kuin, missä tahansa asiantuntijatyössä.
Mutta valmistelun yleinen taso ministeriöissä ja virastoissa on varsin hyvä.
Muiden muassa valtiovarainministeriössä se on eriomainen.
Voitaneen panna Sipilän kokemattomuuden tiliin hänen jollakin omituisella tavalla nuivahko suhtautuminen valmistelijoiden työhön. Tämä voi koskea kyllä myös koko
hallitusta. Ehkä Sipilän nuivuus on samaa
perua, kun hänen halunsa olla usein tilanteessa kuin tilanteessa hyökkäilemässä eturintamassa.
Eihän tällainen sovi pääministerille, ei ainakaan pidemmän päälle.
Kaiken kaikkeaan poliittisen johtamisen ytimessä
vallitsevat osin toisenlaiset lait kuin yritysjohtamisessa. Yhteistä on, mutta raskaan
tason päätöksien valmistelussa, suunnittelussa ja itse päätöksenteossa sekä toimenpanossa
on paljon ja tärkeitä vain julkishallinnolle ominaisia piirteitä, kuten tavoitteiden ristiritaisuus, ja mitattavuus, suuri kompromissihakisuuden tarve ja kyky päästä kompremisseihin, vaikutuksien epämääräisyys, jne. Jos nämä unohdetaan, saatetaan joutua ikäviin selkkauksiin.
Täytyy valitettavasti todeta, että se yritysjohtamistaso,
jolla Sipilä johtaa hallitusta ei sovi eikä riitä juuri mihinkään poliittisen
johdon huipulla. Aika on kuitenkin Sipilä puolella kokemuksen karttuessa koko ajan.
Kommentit
Lähetä kommentti