Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Valtaan eliitti tarvitsee vaaleissa ääniä.  Miten nämä on mahdollista saavuttaa, kun yrityksillä ei ole ääniä ja Suomessa eliittiin kuuluu noin 10000 ihmistä?   Yksi keino on ajaa sen alemaan yläluokan asemaa, joka kuvittelee kuuluvansa yläluokkaan. Näitä ovat mm opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet, keskijohto ja alempi johto sekä poliislt. Näiden ryhmien arvomaalima on vielä kiinni 20-30 luvun perinteissä. Kataisen ”Sari sairaanhoitaja ja Orpon ”meidän rakkaat ja pätevät opettajat” eliitin alalaudoilta ponnistavat vaalihuudot aiheuttavat  kivuliasta ylpeyttä eliittiin pyrkivien joukoissa joukoissa lupausten paljastuessa ontoiksi. Mutta ääniä tulee eliitille. Tätä eliittiin kuulumatonta, mutta siitä itse tietämätön  oman elämänsä läpimurtoa odottavaa äänestäjäryhmää, manipuloidaankin monin keinoin kokoomuksen taakse: puoluefestarit ja –risteilyt, paikallisosastojen informaatiokokoukset, erikoislehdet ja nuorisotoiminta, ammattiliitot jne. Näin heitä houkutellaan us...

Yritysjohtaja ihmettelee kirjakaupan hämyssä, mikä on vialla, kun kirjojen nimet vaihtelevat ”Kirkastuksen johtamisesta”  Kilpailijoiden johtamiseen”. Hän suuttuu, kun silmiin osuu kirja ”Mielikuvituksen johtaminen”. Teosta jaetusta johtamisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoitettu teos ”Iloinen johtaminen” saa hänet heittämään oven kiinni. Kadulla hän kyllä muistaa, että jotkut arvostetut asiantuntijat soveltavat johtamisessaan tieteen keinoja. He puhuvat jopa tieteellisestä liikkeenjohtamisesta, mutta kun yksinkertaisuutta varjellaan kuin kultaista taljaa, hän suuttuu enempi kuin pitäisi.  Foorumin kohdalla jo hyräilee autossaan Lauri Viitaa. - Puhuttiin kieltä viittä kuutta, mutta miten oli asianlaita?

Ei ole maallemme ja maamme johtamiselle hyväksi, kun kansainvälisen ulkopolitiikan markkinoilla presidentin ja pääministerin osaamiserot kasvat liilan suuriksi. Näin on käymässä presidentti Stubbin ja pääministeri Orpon välillä. Se aiheuttaa ulkopolitiikassamme uskottavuuteen loven Stubbin hoidellessa samaan aikaan briljantisti ja vieläpä  rutkasti  yli  oman tarpeen maan monen suuntaisia ja moniulotteisia ulkopoliittisia kysymyksiä Orpon jäädessä jankuttamaan Turun rataa. Tämä vielä sinänsä ei olisi maamme keskeisten ”ystävyysvaltioidemme” näkökulmasta meille huolestuttavaa, mutta kun tausalle näkyy Grönlantiin asti, ettei pääministerimme ole ylipäätään kielitaidosta lähtien   vahvimmillaan ulkopolitiikassa. Gazan kysymyksessä hän vain toistelee mantraa, että sodan on loputtava ja Gazan kysymyksessä, että sille on annettava kaikki riittävä apu. Nämä eivät ole kovin dynaamisia kannanottoja.   Kehitysavussa ja sen kohteen maissa on nälän hätä ja tauti epidemioi...

Nuorena olin innokas yleisurheilussa melkein lajissa kuin lajissakin, mutta erityisen tärkeä minulle aikoikaan oli mokuakin heitto. Isovanhempien maatila tarjosi lääniä heittä pelloilla, talvisin jäällä, melkein missä tahansa aukeilla paikoilla. Heti koulusta tultuani otin moukarin käteen ja lähdin heittohommiin joko urheilukentälle, isovanhempieni laajalle pihalle tai raviradan keskiössä olevalle pellonnokareelle. Oli väistämätöntä, että syntyi eripuraa pesäpallomiesten kanssa moukarin loksahdellessa kentän pintaan saaden aikaa kymmeniä kahden nyrkin kokoisia monttuja. Kerran moukarin varsi katkesi kriittisellä hetkellä moukarin singotessa maata pitkin alas jokitörmää uimareiden sekaan. Uimassa ollut kaverini kertoi, että moukari molskahti niin nätisti, ettei sitä juuri huomannutkaan. Joka tapauksessa sille reissulle moukari jäi. Yhtenä kesäpäivänä heittoni lähti aitan yli arvokkaan ayrshire lehmän vatsan alle. Onneksi ei osunut lehmän sen jatkaessa syömistään touhuistani välittämät...