Terveyden ja hyvinvointilaitoksen pääjohtaja virassa korostuu johtamistaito eikä tutkimustaito. THL:n pääjohtajan ei tarvitse olla tohtori, vaikka pätevyysvaatimuksia höllentämisen kriitikot toisin väittävät. Kriitikkojen argumentti on, että kansanvälisissä konferensseissa ja kokouksissa ilman tohtorin tutkintoa pääjohtaja ei pysy riittävän asiantuntevasti keskustelemaan THL aihepiiriin kuuluvista asioista ja hankkeista. Kärjistäen voidaan todeta, että tohtori tasoisella pääjohtajalla puuttuva johtamistaito korvautuu yksittäisiin projekteihin puuttumisella ja niiden ohjaamisella tohtori tason yleistiedoilla, jotka eivät useinkaan ole relevantteja siinä tutkimuksessa, vaan päin vasoin saattavat turhaan hämmentää kyseisen projektin vetäjän päätä ja ajatuksen kulkua. Jos tohtori pääjohtaja näin jatkuvasti puuttuu hankkeiden etenemiseen, siitä tulee yhtä sekamelskaa ja viisaimmat projektipäälliköt lyövät laitoksen oven kiinni. Pääjohtajan tulee olla kokonaisuuden johtajan, jonka johtoryhmänsä kanssa huolehtii siitä, että THL vastaa ympäristönsä haasteisiin ja tätä kautta käynnistä tarpeellisia projektia ja vie ne maaliin asti. Toinen tärkeä tehtävä hänellä on ihmisten johtaminen niin, että työtekijöillä on turvallinen olo ja mielekkäät tehtävät. Kun pääjohtaja esiintyy ulkomaisissa konferensseissa, hänellä on esikunnastaan joku mukana pitämässä spesifistä rajattua esitelmää ja itse hän keskittyy yleiskatsauksiin ja alan haasteisiin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti