Joka liikkuu paljon, näkee läheltä. Tämä fraasi koski valtionhallintoa,
mutta myös muita hallintoja kunnallisista yksityisiin. Seminaariruljanssin
kulta-aikana 1970-luvulla tämä saavutti huippunsa. Kyse oli eri sukupuolten
välisistä seksuaalisväritteisistä käyttäytymisrooleista aina intimpiin
suhteisiin saakka.
Seminaarin vetäjän oli suhteellisen helppo havaita, miten parit alkoivat hahmottua tavallisin parin muodostuskeinoin katsein, hymyin, istuinpaikkaa vaihtamalla jne, Saattoi olla niinkin, että seminaarin lähtö oli parin yhteinen päätös.
Seminaarin vetäjän oli suhteellisen helppo havaita, miten parit alkoivat hahmottua tavallisin parin muodostuskeinoin katsein, hymyin, istuinpaikkaa vaihtamalla jne, Saattoi olla niinkin, että seminaarin lähtö oli parin yhteinen päätös.
Jos tuli kumppanilta torjunta, istumapaikka siirtyi kauemmaksi ja hymy sameammaksi.
Kun pari istuskeli baarissa ilta myöhään ja alkoi olla yhteisiä poissaolo
aamuja, vetäjä korosti kaikilla olevan samanlainen velvollisuus olla aamulla
paikalla, vaikka oltiinkin metsäseudulla.
Totuuden nimissä on sanottava, ettei parileikki kovin yleistä ollut, mutta kuitenkin
niin tavallista, että kerran kahdessa kuukaudessa jokaisessa viikon metsäseminaarissa
oli ainakin yksi tapaus. Kerran vuodessa oli niin huomiota herättävä osin
viinan huuruilla viritetty kohtalon pari, heidät piti lähettää pois. Ikuiseksi
arvoitukseksi jäi, mihin he poistuivat. Erään insinöörin kerran kommentoitua kaljoissaan apukustannuspaikkaa apukouluksi,
sai lähteä selvemmille vesille.
Kommentit
Lähetä kommentti