Päivän HS:n pääkirjoitussivulla on Sami Moision ajatuksia
herättävä artikkeli alueellisesta itsehallinnosta. Tätä hän perustelee
OECD-maiden ja Ruotsin esimerkeillä ja Suomessa viime vuosina tapahtuneella
keskushallinnon otteen vahvistumisella.
Hän ei esitä mitään konkreettista mallia eikä minkään jo
olemassa olevien alueorganisaatioiden lakkauttamista. Hän ei pidä uusia
sote-alueita riittävän alueellisina eikä demokraattisina itsehallinnollisina yksikköinä.
Maassamme on jo nyt 18 maakuntien liittoa, joiden vastuulla
on aluekehitys, kaavoitus ja kansainvälinen toiminta. Henkilömäärä on noin
1500.
Keskusjohtoisuus on kasvamassa. Ollaan muodostamassa vahvaa
pääministerin kansliassa toimivaa ja vaikuttavaa hyvin resursoitua asiantuntijayksikköä.
Tätä on aina perään kuulutettu. Tulevat sote-alueet ovat viime kädessä valtion
ohjauksessa. Kunnilta viedään valtaa. Ministeriöt ohjaavat suoraan elyjä
(vanhoja piirihallintoyksiköitä). Lääninhallituksia ei enää ole.
Paineita alueellisten edustuksellisien alueyksiköiden
perustamiseen siis. Vaasan seudulle kaavaillaan seudullisen aluehallinnon
perustamista, jota ohjaisi vaaleilla valittu elin. Sillä olisi oma budjettinsa.
Tehtävinä olisivat aluekehitys, yhteisöllisyyden lisääminen ja monipuolistaminen
ja jonkin asteinen palvelutuotanto.
Moision näkemykset liikkuvat yleisellä tasolla. Hyvä näin,
sillä ei ole tarpeen lukkiutua mihinkään konkreettiseen malliin. Yliopistoihmisiä
on usein moitittu siitä, etteivät he osallistu ja tuo näkemyksiään yhteiskunnalliseen
keskusteluun. Moision kirjoitus on siksikin ajan kohtainen. Ajan kohtaisuutta
lisää myös se, että maakunnissa on patoutuneita paineita murtaa demokraattisin
keinoin keskusjohtoisuuden eri haaroja. Lähestyvät vaalit vain kiihdyttävät
teemasta keskustelua.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti