Hän oli jo pikkupojasta lähtein innokas naavan kerääjä, johon hän sai innostuksen isoisän tavasta kertoa sotajuttuja, joka päätyi aina naamioitumiseen mastoon naavan avulla. Päästyään kansakoulu kolmannelle luokalle hän innostui välitunneilla kiskomaan tyttöjä leteistä, mikä myöhemmällä iällä muutti maneeriksi kumartaa rikkaiden tyttöjen vanhemmille toivoissa saada joskus rikas vaimo. Tämä jos mikä osittaa hänen pitkäjänteisyyttään, koska hän pääsi naimisiin savotan emännän kanssa tavattuaan tämän poliisin etsimässä pontikka laitoksessa. Myöhemmin hänen pääsi setänsä jäteyritykseen tyhjäämään kirkonkylän huussien makkeja naapuri isännän lampeen, mikä toisaalta ositti erityistä luovuutta, mutta ennen kaikkea rohkeutta kohdata ison naapurin haulikko. Innovatiivisuus työelämässä toi hänelle tasaiseen tahtiin potkuja virstaan, muttei kuitenkaan viranhoitokieltoa. Tämä mahdollisti hänen toimimisensa kotona hoitamassa vikaansa niin, ettei se homehdu ja ettei sitä kukaan huomaa. Hän ei ollut mikään viraston kirjoilla, vaan ainoastaan viranhaltija vailla tehtäviä, mikä siihen aikaan oli hyvin yleistä. Tässä työssä hän suoritti mittamaaoman elämän työn, jota moneen kertaan yritettiin palkita arvonimellä, mutta hanke kariutui aina siihen, että viime hetkellä esittelijä sai aina ankaran yskän puuskan. Tästä syytä hän sai lisänimen Puuska Heikki, jota lestadiolaiset paheksuivat. Paheksuntaa yritettiin laannuttaa veisaamalla seuroissa suureen äänen avun pyyntöjä yläkerran herralta. Kolmannen mittavan uran hän suoritti toimisessaan urheiluseuran mittamittamiehenä, jolloin seuran heitto- ja hyppylajien ennätykset olivat maan kärkiluokkaa. Urheiluliitto ei katsonut tätä hyvällä, vaan määräsi hänet kuudennen kerran toimitsija kursseille, jossa viimeisimmässä hän sai kohtalokaan sydän infarktin.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti