Nyt ei auta muu kuin arabian kielen opiskelun vaihtaminen esperanton tankkaamiseen. Näyttää siltä, että Aaltolan kannatus on jo ohittanut käännepisteenteen
alaspäin eli laulun sanoin ”vuoden ovat vierineet, hurmaus on haihtunut,
nuoruus jo mennyt on, jäljellä on ikävä”. Pastori Laajasalon lohdullisesti haastattelemana
Aaltola kertoi surumeilisen, mutta ulkokullatun tarinan ylimääreisestä käynnistään
roskiksessa hakemassa sieltä satunnaisesti tapaamansa ihmisen osoitteen. Hän
oli unohtanut kirjoittaa tälle, vaikka oli luvannut niin tehdä. Hän kertoi myös pastorille suhteestaan
kristinuskoon, jonka periaatteita sanoi pitävänsä hyvänä ohjeena jokapäiväiselle
elämiselle. Hänen selityksensä omasta hengellisyydestään oli kiusallista kuultavaa
hänen ulkokultaisuutensa jälleen loistaessa koko studion tilavuudelta. Pintapuolinen laupiaan Samarialaisen rooli
sopi hetkeksi kenelle tahansa, mutta jotta se olisi henkilön identiteettiin aidosti
kuuluva käyttäytymismalli, sen pitää kuulua ja näkyä arkipäiväisessä elämässä
niin, että sen kanssaihmiset huomaavat, ei satunnaisti silloin kuin itseä
hyödyttää. Kaiken kaikkeaan haastattelu oli sujuvaa ja harkittua. Mieleen
kuitenkin väistättää tuli, että Aaltolan sanominen muistutti keskiajan luostarimunkkien
jatkuvaa monotoonista, mutta äänekkäämpää sanavirtaa, joka tuli ja meni saman
tien jälkiään jättämättä muissa kuin Benedictus Nursialaisen (ei Petäjäetisen)
saarnoissa. Aaltolasta tekee siinä ja siinä kinthalla pätevänvirkaan, sillä
ymmärtääkö hän kansainvälisen korkeatasoisen poliittisen kokouksen sisäistä ryhmädynamiikka.
Vaarana on, että Aaltola osallistuessa tällaisiin kokouksiin jään pyörimään
vain kokouksen kolamannelle ulkokehälle heitellen sieltä vain truismeja ja mitään
lisäarvoa tuomattomia yleistyksiä, jotka sisäisesti hymyilyttävät muita
osallistujia.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti