Ylen Jälkihiki oli yhden trimmatun miehen esitelmää omasta tietämyksestään ja hiihtoliiton ja hiihtäjien ongelmista. Hän otti tähtäimeen ilmeen, että jokainen sana, jonka hän sanoo painaa myös Arabiemiraateissa, vaikka tuhat kamelia tulisi vastaan täyttä kamlilaukkaa. Miehen mukaan hiihtoliiton rahan ovat huvenneet rahapeleihin niin, että Metsäliito jakaa sille rahaa nuotion pitoon suksein voitelun edistämiseksi. TEPS:n budjettia korjaan liigakuntoon keräämällä Turuntien motellissa tietullia kaikilta vahan Popedan omistajilta. Yksityiskohdista päättää Jutilan rahasto, josta epäillään valuvan dollareita Iin yrityksen kassaan. Rantalainen katseli välillä kattoon, jolloin se välillä loisti punaisena ja jolloin se olisi voinut miellyttääkin ja välillä sinisenä, jolloin se ärsytti. Naisvieras käsi Rantalaista valitseman puolensa, koska Kanervakin on valinnut pyhäpukunsa viimeisen päälle. Ilmapiiri oli sellainen, että Rantalaisen oli pakko vähän väliä vaihtaa ilman suuntaa mihin katoa, mutta kaikkialla näytti leijailevan tunnelma, että seuraava sana lopettaisi koko istunnon. Niinpä Rantalainen alkoi viheltää Joensuun Elliä ja päästyään siihen kohtaan, jossa Elli petti tillaukset, juontaja puuttui tilanteeseen. -Elli oli hyvä ihminen ja Esa Paakarisen kaveri, jättäkää nainen rauhaan. Rantalainen ei jättänyt Elliä rauhaan, vaan esitti, että Ellistä on saatava kuva Tahdon seinälle. Sieltä se voi inspiroida naisjudokoita ja Puumalaista uusin urotekoihin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti