Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Nyt Orpon hallitusohjelma näyttää todellisen luonteensa köyhien ihmisten kahden vuoden röykytyksen jälkeen. Silmät avautuvat niillekin, jotka oikeisto Orpoon vielä vähän luottivat miehen sanoessa, että kaikista pidetään huolta. Tuntemani työtön yksinhuoltajaäiti ei tule toimeen, jollei äidin äiti kävisi joka aamu laittamassa kaksi kouluikäistä aamulla kouluun äidin mentyä jo kuudeksi siivoamaan lähikaupan lattiaa ja panemassa hyllystöä järjestykseen. Aviomiehen työttömyyspäiväraha on muuttunut pelkäksi köyhäinavuksi.   Kymmenvuotiaan pojan pyörön rengas on hajalla (harjoitettu, runko väännetty) ja ei ole varaa ostaa uutta. Pääruoka on kuluruoka. Ilalla syödään voileipää ja maitoa. Näin tapahtuu Orpon Suomessa kaikista huolehtimisesta samalla kun toiset istuvat kultaisissa tuoleissaan odottelemassa, milloin listaamattomien yritysten osingon kilahtavat kultaisiin lippaisiin.

Kenenkään mieleen ei tullut ajatus, että minun pitäisi koulussa oppia jotakin, vaikka kyllä opettaja antoi minulle läksyjä kuten muillekin oppilaille. Lueskelin rispaantuneita kirjojani vuoteeni päällä kynttilän valossa vaihtelevalla innolla, etenkin maantietoa.    Ja yhtäkkiä havaittiin, etenkin yläluokan opettaja, että voisin pyrkiä yhteiskouluun. Se oli täyin hullu ajatus, sillä en osannut kunnolla kirjoitta enkä sujuvasti lukea. Äitini sairastuttua keuhkotautiin minut siirrettiin yhdeksänvuotiaana asumaan hänen kotitaloonsa, jota asuttivat kolme enoani. Enot olivat jostain syystä aina vihaisia ja   jatkuvissa riidoissa keskenään. Jouluksi enot teurastivat lampaan, jota kypsyteltiin pitkään uunissa. Heidän ollessa hyvällä tuulella sain käydä katomassa uunin luukusta paistuvan lampaan potkaa.  Jouluaattona kun pääsin syömään samaan pöytään, vanhin eno kehui lampaan lihan maittavuutta, mutta minulle sitä ei tarjottu, koska oli vain poika. Kouluruokaa söin aina niin ...

Voi Ruokavirasto minkä sopan olet keittänyt. Virastossa on noin 20 luottamusmiestä ja uusi Migristä lemput saanut johtaja johtaa nyt virastoa. Viraston noin 1000 henkilö odottaa kärsimättömästi, että saadaan asiat reilaan ja homma pelaamaan.  Jos HS:ssa kuvattuun tilanteeseen päädytään, jossa kaikki  epäilevät toisiaan ja vahtivat toistensa virkoja ollaan vaarallisella tiellä. Kyse on niin sanotusta organisaation  kuolleen kulman syndroomasta. Siinä kaikki henkilöt tajuavat, että virastoa vaivaa jokin suuri vikaa, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä, mikä sen on puhumattakaan, miten sitä voitaisiin alkaa korjata. Neuvo korjaamiseen on yksikertainen.  Otetaan suurin yksittäinen ongelma, jonka katsotaan eniten jarruttavat  päivittäistä toimintaa. Oletetaan, että työt jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti ja eri tavalla kuormittavasti  eri henkilöryhmien tai jopa henkilöiden välillä. Jos on mahdollista niin tutkitaan tarkkaan, onko mahdollisti siirtyä tiimityöhön. Tä...

On siitä kokemusta, kun kun viha ja raivo voi nousta sekunnissa jokin riipaisevan yksittäisen tapahtuman seurauksena ensin päähän ja sitten koko kehoon. Tällainen tilanne minulle sattui kymmenvuotiaana, kun vähemmistöheimoon kuuluva poika teki minulle törkeän tempun. Se sattui joen  peilikirkkaalla joen jäällä, jonka yöpakkaset olvit jäädyttäneet viisisenttiseksi pielikirkkaaksi luistelujääksi. Tällainen tilanne joella sattui hyvin harvoin, koska yleensä jää peittyi  muutamassa päivässä lumen peittoon luistelukelvottomaksi. Minä olin saanut hyvältä naapurilta nurmekset (luistimet) jalkaani, joilla opettelin ensimmäistä kertaa luistelun alkeita. Olin innoissani, koska tunsin niinä aikoina rakastavani luistelua. Vähemmistöheimoon kuuluva luokkatoverini seurasi vierestä puuhiani antaen samalla epäinnostavia kommentteja taidoistani, ja halusi kovasti päästä itse kokeilemaan, minkä lupasin. Kotvan päästä toisen luistimen irrotessa jalastani menin sitä asettamaan jalkaani joessa ole...

Aamun Kulttuuricocktail oli sekaisin kuin seinäkello sen esittäessä itselleen  varattomien lasten yhdistyksen määrärahoja itselleen. Pehkotukkaien kaveri kaiveli hampaitaan kuten entinen hepokatti ja vetäisi samalla povitaskustaan Taivalkosken kartan osoittaakseen, kuinka eliitin hylkäämä Kalle Päätalo oli viimeiseksi  jääneessä kirjassaan kirjoittanut Jokikylän kansakoulun hyyssykän seinään niin rivoja lauseita, että paikallisen maaherran oli ollut pakko tulla rovastin kanssa liennyttämään kirkonmäen mielialoja. Porukan naisedustaja piti tätä täytenä pornona, koska  mainittu hygienialaitos sijaitsi  liian lähellä pitäjän tyttökoulua, jonka toimita-ajatuksena oli rekisteröidä Päätalon kirjojen  kirosanat ja  luovuttaa kokoelma Ranuan kirjastoon. Orpo saadessaan kuula Ranua hankkeesta oli tullut hyvin iloiselle päälle, koska Ranua projekti osoittaa kuinka hyvin ja syvällisesti kokoomus tuntee taidetta ja siinä samalla oppii kertolaskua. Yhteen laskemisen puo...

Oli toukokuun lopun kaunis päivä, kun kansakoulukaverini pyysi minua tulemaan heidän pihaan pelaamaan tirppa peliä. Siinä lyötiin yhdellä kädellä kymmen sentistä kapulaa vastakkaisiin suuntiin ja se voitti, kumpi lyönnillään saa kapulan lentämään etukäteen maahan piirretyn viivan yli. Kaverini asui kyttyräselkäisen miehen kanssa. En tiedä millainen sukaulaisuussuhde heillä oli. Myöhemmin sain tietää, opettaja ihmetteli useasti, miksi poika oli niin apean ja murheellisen näköinen. Pelin jälkeen kaverini pyysi minua tulla juomaan lasillisen vetää hikisen urakan jälkeen. Tullessani mökin kynnykselle tajusin yhtäkkiä näkymättömän vaaran uhkaavan. Ennen kuin ymmärsin tarkemmin uhasta, ryntäsin vaiston varaisesti ovesta ulos kyttyräselkä kannoillani. Mies ei ollutkaan  köntys, vaan pysyi kannoillani kymmeniä metrejä välillä hipaisten paidan helmaani. Juoksin henkeni edestä mikä pääsin miehen rymistelyn kannoillani tuntuessa iäisyydeltä. Kun mies huomasi, ettei saanut minua kiinni, hänelt...

Oli toukokuun lopun kaunis päivä, kun kansakoulukaverini pyysi minua tulemaan heidän pihaan pelaamaan tirppa peliä. Siinä lyötiin yhdellä kädellä kymmen sentistä kapulaa vastakkaisiin suuntiin ja se voitti, kumpi lyönnillään saa kapulan lentämään etukäteen maahan piirretyn viivan yli. Kaverini asui kyttyräselkäisen miehen kanssa. En tiedä millainen sukaulaisuussuhde heillä oli. Myöhemmin sain tietää, opettaja ihmetteli useasti, miksi poika oli niin apean ja murheellisen näköinen. Pelin jälkeen kaverini pyysi minua tulla juomaan lasillisen vetää hikisen urakan jälkeen. Tullessani mökin kynnykselle tajusin yhtäkkiä näkymättömän vaaran uhkaavan. Ennen kuin ymmärsin tarkemmin uhasta, ryntäsin vaiston varaisesti ovesta ulos kyttyräselkä kannoillani. Mies ei ollutkaan  köntys, vaan pysyi kannoillani kymmeniä metrejä välillä hipaisten paidan helmaani. Juoksin henkeni edestä mikä pääsin miehen rymistelyn kannoillani tuntuessa iäisyydeltä. Kun mies huomasi, ettei saanut minua kiinni, hänelt...