Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Helsingin Sanomissa on vuosi kymmenet ollut ihailua, suuttumista, kannanottoja, keskusteluja ja joskus jopa raivoaa herättävä pilapiirros. Niistä on keskusteltu työpaikoilla, kouluissa opettajan huoneissa, pubi-illoissa, kodin pöydissä ja ties missä. 60 vuoden ajan lehden tilaajana ja aktiivisena lukijana ei voi olla vertaamatta taiteilija Karin ja nykyisen taiteilija Rannan piirrostaide-esityksiä mainitussa lehdessä. Karilla oli kyky nähdä piirroksessaan kuvaama tilanne suurina linjoina ja yleistyksinä kuitenkin niin, että muutamilla taiteellisilla tussin vedoilla piirroksesta syntyi jonkin yhteiskunnallisti merkittävän ilmiön tai ongelman auki reväisty naseva pelkistys. Silti kuvan katsojaan luoma tunne ja kuvan tulkinta oli karuudessaan ja iskevyydessään joskus järkyttävän ilmaisuvoimainen. Ranta on taitava taiteilija ja oman koulukuntansa etevä pilapiirtäjä. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että hän ei ole vielä kypsynyt tällä taiteen saralla käyttämän parhaalla mahdollis

    Ruotsi-Suomi oli suurtavalta, joka laajimmillaan ulottui Mustalle merelle saakka. Naapurimme onnistuivat myymään Kiirunan terästä Natsi-Saksalle 1000-vuotisen valtakunnan rakentamiseen II maailmansodan aikana. Suuruus näkyy häpeämättömästi tänä päivänäkin, kun TV-sarjojen sankari nousee välinpitämättömästi luksus Volvoon karauttaen ratkaisemaan ongelmia      Mutta meidän suomalaisten ei kannata menneisyydestä penkoa Ruotsin menestystekijöitä, vaan aivan lähihistoriasta. Ruotsin perhepolitiikka on ollut anteliasta koko perheelle. Lapsia on syntynyt ennätystahtiin maahamme verrattuna. Toinen syy syntyvyyden kohoamiseen on vilkas maahanmuutto. Näiden yhteisvaikutuksena maan syntyvyys on kaksi kertaa suurempi kuin meidän. Ruotsin väestöpyramidi muistuttaa enemmän pallon profiilia meidän ylösalaisin nostettua joulukuusta. Ruotsin väkiluku 2023 on 12 miljoonaa ja Suomen 5,6. ja bruttokansantuotteet vastaavasti 2017 ovat 9000 dollaria ja 42000. Päivän HS:n mukaan Suomen kunnista katoavat

Ylen sarja Arktiset sodat avasi monesta näkökulmasta, mitä Ruotsi ajatteli Suomesta ja miten se maamme suhteen tulisi toimimaan toisessa maailmansodassa. Meidän monen mieliin on piirtynyt kuva Ruotsista maana, joka oli meidän puolellamme ja joka tarpeen tullen auttaisi meitä. Sarja avasi toisenlaisia tulokulmia Ruotsin silloiselle toiminnalle. Silmiin pistävä ja harvoin jullisuudessa esiinnousseita skenaarioita on myöhemmin paljastunut runsaasti. Talvisodan alettua Ruotsi piti salaisissa suunnitelmissaan Suomea puskurina Neuvostoliitoa vastaan ja astinlautana Pohjois-Ruotsiin. Ja niinpä se rakensi Tornionjoen länsirannalle puolustuslinjan, josta se voi ampua suorasuuntauksella Karl-Gustav tykeillä pitkin siltaa Suomen puolelle. Siitä Ruotsi vetäytyisi tarpeen mukaan Lynge linjaa pitkin sisämaahan noin Luulajan korkeudelle. Suurin saavutus oli, kun maa luikerteli eroon natseista kuninkaan kirjeellä Hitlerille ja runsailla rautamamin kuljetuksilla Kiirunasta Natsi-Saksaan. Nyt Suom

Soratie kulki joen toisella rannalla lähes koko matkan läpi synkän kuusikon. Moottoripyörän tullessa aukean kohdalle sen säkätyksen voimistuminen pelotti varikset lentoon sänkien keskeltä jyviä etsimästä. Kilometri ennen Nivalan urheilukenttää yhtäkkinen sadekuuro kasteli päällysvaatteemme. Onneksi urheilu vaatteemme oli sullottu pyörän runkoon sidottuihin jenkkikasseihimme. Tullessamme urheilukentälle moukarinheiton ringin viereen ystävällisen oloinen isäntämies kertoi moukarin  heittokilpailun juuri päättyneen, koska olivat aikataulusta poiketen aloittaneet etuajassa osaan ottajien vähyyden takia. Kaverini moottoripyörän omistajan arvovallalla paheksui syvästi järjestäjien menettelyä. mutta turhaan, sillä leppoisa mittamies sanoi, että moukarimies voisi heittää kaikki heittonsa yhtä kyytiä näin jälkikäteen, vaikka kilpailu oli jo käyty. Tämä sopi paikalla olleille heittokavereille mm Klaus Kiviniemelle ja Risto Sorvojalle.   Jos oikein muistan, voitin vajaalla 50 metrin tuloksella

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saadaan muuttajat itse

Tällä otsikolla markkinoimme johdon seminaaria. Paikalle oli kutsuttu 140 valtion hallinnon ylimmän johdan edustajaa. Kyse oli päivän seminaarista aiheena kehysohjauksen ja -budjetoinnin käyttöönotto ministeriössä ja virastoissa sekä laitoksissa. Vallankumouksellista. Tällainen irtiotto oli mahdollista delegoimisen aallossa antaa päätöksen tekovaltaa ministeriön alaisille yksiköille. Toisin sanonen haluttiin, että ministeriöt lopettavat yksityiskohtaisen määräilyn ja keskittyvät strategisiin kysymyskin. Osittain se oli toiveajattelua, koska ei vain niin yhtäkkiä ministeriöiden satavuotista keskitetyn johtamisen kulttuuria käännetä toimintavapauksia suosoivaan johtamistapaan. Epäily oli osittain realismia kehittämisresurssien niukkuuden takia.   Merkille pantavaa oli, ettei valtionvarinministeriö pannut hantiin sooloilumme. Tänä selittyy sillä, että TUPA yksiköömme oli, ainakin niin koimme, riippumaton ministeriön määräysvallasta. Sen valta perustui valtiovarinministerin allekirjoittama

Olipa kerran nuori, innokas ja kuolematon nuori maisteri herra, joka meni valtioavarainministeriön määräyksestä erääseen ministeriöön panemaan siellä asiat kuntoon. Hän kierteli Aurajoen laajan alueen kuraisilla teillä syyttäjälaitoksen, oikeuslaitoksen, ulosottokoneiston, vankeinhoidon ja tuomioistuinlaitosten niin sanotuissa palveluyksiköissä sellaisella forcella, että Saab 99:n pohja rapisi. Turun seudun ulosottopäällikkö heti kättelyissä hädissään tarjosi joen rannan kahvilassa lohipiirakasta kertoen samalla siltä istumalta kaikki, mitä hänellä oli kerrottavana maisterin saamatta kertaakaan keskeytetyksi päällikkö herran puhetulvaa. Seuraava etappi oli lyhyen matkan päässä rumasti toljottava Kakolan vankila, jonka johtaja oli käsiojossa odottamassa jo muurin ulkopuolella. Hän aloitti maisteria pelotellakseen karmealla kuvauksella yksinäisyyssellissä istuvasta neljän poliisin ampujasta Pasasesta. Kyllästyttyään Aurajoen siliään pintaan maisteri päätti ylipäällikön suosituksesta menn