Sivut

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

460. Englanti ja EU



Humalainen nuorimies öisellä Melbournen kadulla meuhkasi häntä  kiinni ottaville poliiseille, että olen Isosta-Britanniasta, päästää irti. Tämä on kaikuja ajoista, jolloin maa oli Brittiläinen imperium, joka laajimmillaan hallitsi neljännes osaa maapallon ihmisistä. Se oli merikattojen luonnin ja radan rakentamisen kunigas Intiassa ja Afrikassa. Se loi käsitteen intiaanikesä, mikä tarkoittaa 1800-luvun Englannin eliitin muuttamista syksyisestä kotimaastaan Intian lämpöön. Sillä on tunnetusti omat mittansa ja vesemman puolinen liikenne. Sen kunigas Rikhard Leijonamieli oli armeijoineen valtaamaassa Jerusalemia islamisteilta. Se hallitsi Euroopan läsirannikoa pitäen vieläkin Gibraltaria omana alueenaan. Englannin koululaitos ei peittele näitä saavutuksia.

Brittiläisen imperuimin perintö näkyy tänä päivänä ränsistyvinä linnoina, kartanoina, eliitin tavoissa ja kielenkäytössä. Maa oli viimmeinen Euroopan länsimaa, josta poistettiin kuoleman rangaistus vuonna 1964. 

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää englantilaisten vastahakoisuus EU:un.  Historian taustan heijastuksia täytyy myös sen hallituksen ja Cameronin myötäillä. Hän on luvannut kansanäänestyken EU-jäsenyydestä. Hän vaatii EU-perussopimuksen uudelleen neuvotteteluja. Hän esittänyt BBC:ssä, että muutoin Englanti eroaa EU:sta.

Kyllä muut EU-maat tietenkin ymmärtävät maan historiaa ja myös sen, että Englannin on pakko pysyä EU:ssa, koska muuta vaihtoeohtoa ei ole. Jos maa menee niin pitkälle, että se kieltää maahantulon niistä EU-maista, joiden  BKT on liian pieni, silloin raja on ylitetty. Tällöin maan rajat Europpaan sulkeutuvat ja se  joutuu neuvottelemaan kauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Se on riskiratkaisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti