Humalainen nuorimies öisellä Melbournen kadulla meuhkasi
häntä kiinni ottaville poliiseille, että
olen Isosta-Britanniasta, päästää irti. Tämä on kaikuja ajoista, jolloin maa
oli Brittiläinen imperium, joka laajimmillaan hallitsi neljännes osaa maapallon
ihmisistä. Se oli merikattojen luonnin ja radan rakentamisen kunigas Intiassa
ja Afrikassa. Se loi käsitteen intiaanikesä, mikä tarkoittaa 1800-luvun Englannin
eliitin muuttamista syksyisestä kotimaastaan Intian lämpöön. Sillä on
tunnetusti omat mittansa ja vesemman puolinen liikenne. Sen kunigas Rikhard
Leijonamieli oli armeijoineen valtaamaassa Jerusalemia islamisteilta. Se
hallitsi Euroopan läsirannikoa pitäen vieläkin Gibraltaria omana alueenaan. Englannin koululaitos ei peittele näitä
saavutuksia.
Brittiläisen
imperuimin perintö näkyy tänä päivänä ränsistyvinä linnoina, kartanoina, eliitin
tavoissa ja kielenkäytössä. Maa oli viimmeinen Euroopan länsimaa, josta poistettiin
kuoleman rangaistus vuonna 1964.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää englantilaisten
vastahakoisuus EU:un. Historian taustan
heijastuksia täytyy myös sen hallituksen ja Cameronin myötäillä. Hän on
luvannut kansanäänestyken EU-jäsenyydestä. Hän vaatii EU-perussopimuksen uudelleen
neuvotteteluja. Hän esittänyt BBC:ssä, että muutoin Englanti eroaa EU:sta.
Kyllä muut EU-maat tietenkin ymmärtävät maan historiaa ja
myös sen, että Englannin on pakko pysyä EU:ssa, koska muuta vaihtoeohtoa ei
ole. Jos maa menee niin pitkälle, että se kieltää maahantulon niistä
EU-maista, joiden BKT on liian pieni,
silloin raja on ylitetty. Tällöin maan rajat Europpaan sulkeutuvat ja se joutuu neuvottelemaan kauppasopimuksen
Yhdysvaltojen kanssa. Se on riskiratkaisu.
Kommentit
Lähetä kommentti