Siirry pääsisältöön

2192. Kokoomuskolmikon irtiotto on seurausta brändyksen ja mediavallan yhteiskäytöstä niillä, joilla on alan osaamista

     Poliitikon kannattaa sietää satunnaista pilkkaa, koska hänellä ei voi olla esillä ryhmästä poikkeavia omia näkemyksiä. Pilkka ei silloin kohdistukaan poliitikkoon, vaan hänen turvajoukkoonsa, jonka yhtenä jäsenenä hän on.
     Kun kansanedustaja vastaa pilkkaan omilla näkemyksillään, kuten Harkimo, Vartiainen ja Lepomäki tekevät, heidät huomataan ja ennen pitkään he ovat tavalla tai toisella vallassa kiinni.
    Noami Kleinin  kirjat (No Logo, 2000 ja uusin Kun Ei ei riitä:  vastaisku sokkipolitiikalle 2018)  on kuin tehty poliittista karriääriä suunnittelevalle, runnovalle poliitikolle. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005660523.html.)
     1980-luvulla Friedmannin näkemyksillä alkoi monnimuotoinen ja – moniulotteinen liikehdintä, joka rusikoi julkista sektoria, purki sääntelyä ja avasi monin tavoin hanoja harvojen rikastumiselle. Niinpä yhden prosentin ryhmä on nyt tosiasia, johon mahdollisimman moni pyrki (rikkain 1 % omistaa saman kuin muut yhteensä).
     Kyllin rikkaat valtaavat medioissa tilaa ja he melskaavat niillä niin, että heidän mielipiteistään aletaan sietämään ja lopulta pitämään tosina. Prosentti-ihmiset elävät brändeillään ja jättävät tekemisen matalapalkkaisille alihankkijoille.
     Ajanmittaan nämä rikkaat alkavat käyttäytyä mediassa uhmakkaasti ja itsevarmoina kuten Trump. ”Uskokaa minua. Minä ole oikeassa, koska minun bisnekset vetävät”. Tällaiset  puheet olisivat vaarattomia ellei samaan aikaan julkisen vallan alas aja olisi jatkunut. Sipilän hallitus oli erityisen ansiokas alas ajossa.
     Kun mediavaikuttajat, etujärjestöt, suuryritysten edustajat ja huippupoliitikkojen eri ryhmittymät kiihdyttivät verkostoitumistaan vieden valtaa instituutiolta, jäljelle jäi tilkkutäkkimäinen vapaan demokratian järjestelmän elementit, jotka nipin napin täyttävät vallan kolmijaon ehdot.
     Meidän demokraattis-poliittinen järjestelmämme notkahdellessa äänestäjäkunnassa syntyy tyytymättömyysaukkoja, joita mediataitavat verkottuneet tramposaajat pyrkivät hyödyntämään äänien kalastelussaan.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *