2192. Kokoomuskolmikon irtiotto on seurausta brändyksen ja mediavallan yhteiskäytöstä niillä, joilla on alan osaamista

     Poliitikon kannattaa sietää satunnaista pilkkaa, koska hänellä ei voi olla esillä ryhmästä poikkeavia omia näkemyksiä. Pilkka ei silloin kohdistukaan poliitikkoon, vaan hänen turvajoukkoonsa, jonka yhtenä jäsenenä hän on.
     Kun kansanedustaja vastaa pilkkaan omilla näkemyksillään, kuten Harkimo, Vartiainen ja Lepomäki tekevät, heidät huomataan ja ennen pitkään he ovat tavalla tai toisella vallassa kiinni.

    Noami Kleinin  kirjat (No Logo, 2000 ja uusin Kun Ei ei riitä:  vastaisku sokkipolitiikalle 2018)  on kuin tehty poliittista karriääriä suunnittelevalle, runnovalle poliitikolle. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005660523.html.)

     1980-luvulla Friedmannin näkemyksillä alkoi monnimuotoinen ja – moniulotteinen liikehdintä, joka rusikoi julkista sektoria, purki sääntelyä ja avasi monin tavoin hanoja harvojen rikastumiselle. Niinpä yhden prosentin ryhmä on nyt tosiasia, johon mahdollisimman moni pyrki (rikkain 1 % omistaa saman kuin muut yhteensä).

     Kyllin rikkaat valtaavat medioissa tilaa ja he melskaavat niillä niin, että heidän mielipiteistään aletaan sietämään ja lopulta pitämään tosina. Prosentti-ihmiset elävät brändeillään ja jättävät tekemisen matalapalkkaisille alihankkijoille.

     Ajanmittaan nämä rikkaat alkavat käyttäytyä mediassa uhmakkaasti ja itsevarmoina kuten Trump. ”Uskokaa minua. Minä ole oikeassa, koska minun bisnekset vetävät”. Tällaiset  puheet olisivat vaarattomia ellei samaan aikaan julkisen vallan alas aja olisi jatkunut. Sipilän hallitus oli erityisen ansiokas alas ajossa.

     Kun mediavaikuttajat, etujärjestöt, suuryritysten edustajat ja huippupoliitikkojen eri ryhmittymät kiihdyttivät verkostoitumistaan vieden valtaa instituutiolta, jäljelle jäi tilkkutäkkimäinen vapaan demokratian järjestelmän elementit, jotka nipin napin täyttävät vallan kolmijaon ehdot.

     Meidän demokraattis-poliittinen järjestelmämme notkahdellessa äänestäjäkunnassa syntyy tyytymättömyysaukkoja, joita mediataitavat verkottuneet tramposaajat pyrkivät hyödyntämään äänien kalastelussaan.