Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Runsaasti kokemusta omaava ja monissa juridisten ongelmien ratkaisujen sopassa marinoitu juristi Kaarlo Tuori on liputtanut HS:ssä perustuslakituomioistuimen perustamisen puolesta. Ilmeisesti hänen kantaansa yhtenä tekijänä on vaikuttanut nykyisen perustuslakivaliokunnan sähläily ns. käännytyslaissa. Ollessani oikeusministeriössä perustuslakivalionkunnan olemassaoloa perusteltiin sen hallintoteknisen tehokkuuden  ansioilla. Onhan perustuslakivaliokunta osa eduskuntaa ja aina valmis kuin koulupoika ripeästi toimimaan perustuslaillisissa ongelmatilanteissa.   Tähän voidaan todeta, ettei tehokas hallintoekonomia saa ajaa ohi pätevän perustuslain tulkinnan. Kuten Tuori osoittaa nyt perustuslakivaliokunnan työhön on vaivihkaa hiipinyt kasvava poliittinen juonne, joka etenkin nyt kokoomuksen haallisessa itselleen kaikkien merkittävien valiokukuntien puheenjohtajuudet, on noussut räikeästi esille valiokuntatyössä. Nyt tämä koske etenkin perustuslakivaliokunnan työtä. Pikkupaholainen olan ta

Kun kaksi asiantuntijaa Ylen aamu teevessa toivat näkemyksiään esille nuorten erittymisestä ja mielipiteiden polarisaatiosta tämän päivän ongelmana, mieleen tuli kysymys, onko mitään uutta auringon alla. Vapaussodan aikana oli valittava puolensa ja väriä piti tunnustaa. Talvi- ja jatkosodat olivat niin pakottavia ja traumatisoivia, että värin tunnustaminen ei tullut ensimmäisenä mieleen. Nyt nuorten polarisaatio oireilee heidän päätyvän enemmän tai vähemmän huono-osaisuutta indikoiviin leiriin. Tämä kehitys alkoi heti sodan päätyttyä. Ne, jotka selviytyvät ilma fyysistä vammaa, saisivat 80 prosentissa tapauksissa henkisiä vammoja. Näiden vammautuneiden oireiden ikävät käyttäytymisvaikutukset vaikuttuvat suoraan perhekunnassa eläviin lapsiin. Osa heistä pysyvät karistamaan iän karttuessa osan henkisestä taakastaan hartioiltaan, mutta osassa sodan pitkän puukot seurasivat jopa sukupolven ajan perhekuntaa. Tässä katsonnassa nykynuorten kokema polarisaatio jonkin influensserin tai mielipid

Alkulukujen 1,2,3, jne ympärille on historian saatossa pesiytynyt ja parhaassa tapauksessa kehittynyt useita osin mystisiä taikapiirejä, Tunnetuin hyödytön on luku 666, joka on tulkittu pahuuden luvuksi. Se on täyttä pötyä.   Lukua seitsemän pidetään esimerkiksi Japanissa onnen lukuna. Luku 13 on maailmankuulu onnettomuuden luku. Aiemassa postauksessa käsittelin luonnollisia ja jaottomia lukuja. Nyt voi ottaa käsittelyyn eräitä vuosisatoja matemaatikkoja askarruttaneita lukukombinaatioita. Olkoon a, b ja c kahta suurempia luonnollisia lukuja ja n suurempi kuin 2. Piere de Fermatin lemman mukaan ei ole löydetty a^n + b^n = c^n yhtälölle ratkaisua. Selvyyden vuoksi tässä a^n tarkoittaa a potenssin n ja samaa koska b:tä ja c:tä. Matemaatikko Fermat eli 1700-luvulla ja hän väitti keksineensä ratkaisun esitettyyn yhtälöön, muta hänen väitteensä mukaan siitä oli tullut niin pitkä, että osa oli pitänyt laskea keittiön paperi verhoon, jonka vaimo oli jonkin riidan päätteeksi hävittänyt.

Oulun puukotukset ovat nostaneet taas keskusteluun rangaistusten ankaroitumisesta. Perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri on ehdottanut lain muutoksia kovempien tuomioiden puolesta. Ajatuksena on, että ankarammat tuomiot vähentävät rikollisuutta. Tästä ei ole saatu juuri mistään tutkimusnäyttöä. Yhdysvallatkaan kuolemanrangistukisineen ei ole onnistunut vähentämään rikollisuutta koventamalla rangaistuksia. On järkevää ajatella, että meillä on poliisin, syyttäjän, tuomioistuinten ja rangaistusten täytäntöönpanon viranomaisten sekä jälkihuollon muodostama rikosoikeudellinen (hirveä sanaotus) järjestelmä, joka hoitaa rikoksista epäillyt ja rikoksiin syyllistyneet kehdosta hautaan. Hyvässä oikeusvaltiossa tämä koneisto toimii lakien ja asutusten mukaan puolueettomasti ja tehokkaasti, kuten meillä tekeekin. Tämän järjestelmän konemaisuutta osoittaa se, että meillä on noin 15000 henkilön populaatio, josta jokin osa on aina pyörimässä  koneiston käsittelyssä. Jotkut voivat olla saman ai

Kesällä 1941 panssarikenraali marsalkka Modelin jähmeillä kasvoilla ailahti karu hymähdys, aivan kuin mies olisi harkinnut avioliitonsa päättämistä kreivittären kanssa, välillä miehen olemus kuitenkin suoristui teräväksi kuin sirppi hänen katsellessa ankaraa tankkien ryhmityskarttaa. Hänen kollegansa Mansteinin auto oli tuonut kenraalin armeijakunnan päämajaan. Auton takana panssaririvistön takana rehevä aroheinä tuoksui auterettaan tulevan taistelun yllä. Modelin takaraivossa nyki Wannseen kalsea kokous, jossa jo aamu seitsemällä ennen aamupalaa päätetiin lopullisen ratkaisun lopullisesta toteuttamisesta. Osa kenraaleista oli poistunut yksikköihinsä osallistumatta tukevaan aamupalaan, jonka aikana vilkas ja kohoileva puheensorina oli leijunnut salissa kuin sinettinä päätöksen oikeudellisuudesta. Kaikki tämä oli seurausta Hitlerin kesällä 1941 käynnistämästä pirullisesta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, mikä piti tulla peittämään alleen hirmuteot ja mikä mahdollisti lopullisen ratkais

Hän oli jo pikkupojasta lähtein innokas naavan kerääjä, johon hän sai innostuksen isoisän tavasta kertoa sotajuttuja, joka päätyi aina naamioitumiseen mastoon naavan avulla. Päästyään kansakoulu kolmannelle luokalle hän innostui välitunneilla kiskomaan tyttöjä leteistä, mikä myöhemmällä iällä muutti maneeriksi kumartaa rikkaiden tyttöjen vanhemmille toivoissa saada joskus rikas vaimo. Tämä jos mikä osittaa hänen pitkäjänteisyyttään, koska hän pääsi naimisiin savotan emännän kanssa tavattuaan tämän poliisin etsimässä pontikka laitoksessa. Myöhemmin hänen pääsi setänsä jäteyritykseen tyhjäämään kirkonkylän huussien makkeja naapuri isännän lampeen, mikä toisaalta ositti erityistä luovuutta, mutta ennen kaikkea rohkeutta kohdata ison naapurin haulikko. Innovatiivisuus työelämässä toi hänelle tasaiseen tahtiin potkuja virstaan, muttei kuitenkaan viranhoitokieltoa. Tämä mahdollisti hänen toimimisensa kotona hoitamassa vikaansa niin, ettei se homehdu ja ettei sitä kukaan huomaa. Hän ei ollut

Ei riitä, että meitä suomalaisia kurittaa suuri valtion velka, vaan meitä riivaa myös matala syntyvyys. Viime vuonna syntyi 43320 lasta ja kuoli 61106 ihmistä (Tiede 6/2024). Hedelmällisyys lukumme oli 1,3, mikä merkitsee, että kukin nainen laskennallisesti synnytti 1,3 lasta. Tämä ei riitä mihinkään, sillä tämän hedelmällisyysluvun 1,3 pitäisi olla 2,1 sälyttääkseen väkiluvun entisellään. Jos tämä kiihtyä alaspäin menevä kierre jatkuu, kuten näyttää jatkuvan, vuonna 2050 täällä meitä kantasuomalaisia ei ole pyörimässä kuin vajaan kaksi miljoonaa kantasuoalaista, ja vähitellen kuolemme sukupuuttoon. Sukuputtoon kuolemisen sijasta meidän kannattaa murehtia sitä, ketkä pyörittävät meidän yrityksiämme ja julkista sektoriamme, koska kotimaista työvoimaa ei ole saastavilla. Siksi maahanmuutto ei voi olla enää jonkin puolueen yksinoikeutettu politiikkasektori, vaan sen on oltava kulloisenkin tulevan hallituksen agendan yksi kärkihanke. Muutoin olemme pulassa.

Ylen TV:n Ykkösaamussa oli toimittaja Seija Vaaherkumpu haastateltavana Ylen pääjohtaja Merja Ylä-Anttila. Etukäteisodotuksen mukaan haastattelu olisi voinut olla yleisotteeltaan kriittinen katsaus Ylen toimintaan tai myötäsukainen positiivisia ajatuksia Yleä kohtaan herättelevä keskustelutuokio. Nyt valittiin jälkimmäinen. Miksi? Keskustelussa todettiin mm, kuina Ylellä on ollut oma sinfoniaorkesteri jo lähes sata vuotta ja kuinka Yle peilaa koko yhteiskuntaa pyrkien tarjoamaan korkeatasoista ja monipuolista ohjelmia kansalasille. Tällainen sisäänlämpiävä keskusteluohjelma on yleensä paikallaan, kun kohde on enemmän tai vähemmän hallitussa muutoksessa parempaan suuntaan tai se on kriisissä. Nyt vaikutti siltä, ettei se ole kummassakaan, ellei oteta huomioon perussuomalaisten laitosta kohtaan osoittamaa kritiikkiä ja resurssien leikkausvaatimusta. Se verran lavealla ja lempeällään kädellä toimittaja kysymyksiään esitti, että toimitusjohtaja pääsi estoitta näköalapaialta mainostamaan,