Saksan muurin rakentamisen aikana 1960
monet suomalaiset kommunistit väittivät tosissaan muurin olevan este
länsiloikkareille Itä- Berliiniin. Jos siitä ryhtyi väittelemään, tämä oli loputonta
väittelyä lokakuun yössä. Monien suomalaisten opiskelijaporukoiden matkakokemuksia
maasta värittivät halpa ja hyvät olut sekä seksielämän runsaus.
Muurin kaaduttua 30 vuotta siten ja
ensi huuman mentyä ohi entisille itäsaksalaisille valkeni nopeasti arjen armottomuus.
Entisen Itä-Saksan tehtaita myytiin ulkomaille, osa räjäytettiin ja osa jäi
tyhjäksi seisomaan parempia aikoja odottamaan. Pettymys saksalaiseen elämäntapaan
ja sen arvoiin oli suuri.
Valta osa itäsaksalaisia
joutui työttömiksi harhailijoiksi ja katkeroituina katselemaan rahattomina tavaran
runsautta. Korkeakoulututkinnot eivät painaneet mitään, vaan työtön
professori saattoi ajaa kadun puhdistuskonetta. Osa muurin takana olleita kohdetiin
alentavasti eikä heidän osaamistaan arvostettu.
Tällaista taustaa vasten ei ole ihme,
jos maa kipuilee vieläkin muurin kaatumisesta. Oikeastaan mistään ihmeestä ei
voida puhua, vaan se oli looginen seuraus kahden eritason talous- ja sosiaalijärjestelmän
liittämisestä yhteen rikkaamman maan ehdoilla.
Kahden Saksan yhdistäminen
onnistui kuitenkin huomattavasti paremmin, kuin yhteen betonoitujen neuvostotasavaltojen
uudelleen järjestely.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti