Kaikkein heikoimmassa asemassa
olevia potilaita ovat dementiaa sairastavat, psykiatriset tapaukset, päihde
riippuvaiset ja iäkkäät potilaat. Ruotsin kokemusten perusteella, jos tällainen
ihminen saa sydän infarktin, hän ei pääse sydänklinikalle, vaan hänet
passitetaan yleislääketieteen osastolle. Jos esimerkiksi osaston 13 paikasta
viisi on vapaana, tämä sydän potilas pääsee sydänosastolle, jos viisi paikka on
vapaana, mutta jos vapaana on vain kaksi, ne on varattu alle 60-vuotiaille
slaagin saaneille terveen näköisille potilaille. Pitää olla siis myös hyvää
tuuria mukana päästäkseen hoitoon.
Jos potilaalla on kaikki neljä
oiretta dementia, psyykkiset ongelmat ja päihderiippuvuus,
järjestelmän mielestä parasta hoitoa on kotihoito.
Suomen terveydenhoidossa on nämä hoitoon pääsy ongelmt vaan
kertaantuvat siirryttäessä bisnesvetoiseen yhtiömuotoisen sote-hoitotuotantoon.
Avain sana on korvausjärjestelmä eli millä perusteella sairaala saa maakunnilta
hoitotyöstä rahaa.
Koska hoitotuotannon
laskutusperusteina ei voida käyttää hoidon vaikuttavuutta sen
määrittämisen vaikeuden takia, laskutus tulee perustumaan hoidettavien
potilaiden määrään vuodessa. Ei siis hoitopäiviin, koska se johtaisi
vuodepaikoilla makuuttamisen.
Tällöin lähetteiden
antajat ja päivystysyksiköt ovat portinvartijoina, millaisia
potilaita sairaalalle ohjataan. Osakeyhtiömallissa bisneslogiikkaa
johtaa siihen, että sairaala pyrkii saamaan maksimaalien määrän
helppo hoitoisia eli hoidettuja potilaista vuodessa. Lähetteiden antajat
tietenkin pyrkivät passittamaan omalle ketjulle helpot potilaat. Vaikeat
hoitopäiviä kartuttavat, mutta vähän hoidettuja potilaita tuovat potilaat,
jäävät kiertämään mustapekkoina järjestelmässä.
Suomeen tulossa olevassa bisnesmallissa kyse ei ole niinkään sairauksien
parantamisesta, vaan helppohoitoisten ja rahaa tuottavien potilaiden
saamisesta sairaalan ja sen osastoille
Kommentit
Lähetä kommentti