Sivut

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

1689. Itse aiheutettu sähkökatkos


     Hyvällä kunnon hokemalla voidaan sanoa, että Suomen energiapolitiikka on murroksessa. Sen taustalla ovat globaalisesti saavutettu käännepiste kohti uusiintuvia energiamuotoja, keskipitkän aikavälin muutokset pohjoismaisessa sähkön tuotannossa ja omat kansalliset erikoisuutemme.  

     EU:n sähköstrategian neuvonantaja Myckle Schneiderin mukaan lukemattomat maat ovat uudistaneet energiaohjelmiaan. Kiina panostaa aurinko- ja tuulienergiaan 83 miljardia dollaria, USA 35 ja Eurooppa 57. Japani on panostanut vieläkin enempi. Australia on oma lukunsa. Tämä on koko maailman energiaohjelmien perussuunta. Suomessa luku on noin 1 miljardi.

     Ruotsi on ajamassa alas ydinvoima 3000 MW:n verran ja on varautunut tuomaan Sakasta halpaa sähköä kulutuksen huippujen tasaamiseksi. Englanti on taas tehnyt Norjan kanssa pitkäaikaiset sopimukset vesivoiman käyttämisestä omien energiahuippujensa tasaamiseksi.

     Nyt siis näyttäisi siltä, että pohjoismaista Suomi ei saisi reservisähköä, kuin Venäjältä.

     Suomi on sitoutunut supistamaan hiilidioksidipäästönsä niin, että vain Meri-Porin hiilivoimala jää toistaiseksi toimimaan. Haapaveden laitos jää tehoreserviksi. Tämä ja Loviisan ydinvoimaloiden alasajo 2020-luvun lopussa merkitsevät noin 3000 MW:n lovea sähkötuotantoomme.  Sähköntuotantomme omavaraisuusasteen nostaminen huoltovarmuussyistä nykyisetä 80 prosentista 100 prosenttiin nostaa uustuotannon tarpeen yli kahden ydinvoimalan kapasiteetin verran. Tämän tarpeen tyydyttämiseen tuuli-, bio- ja aurinkoenergialla ei ole mahdollista ainakaan 30 vuoteen.

     Niinpä Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa Fennovoiman Pyhäjoki-hanke on toteutettava tai vaihtoehtoisesti varauduttava noin 30000 MWh:n tuontiin, mikä on mahdotonta

     Samanaikaisesti pienimuotoisen aurinko- ja tuulilaitosten määrä kasvaa koko kansaharrastukseksi paneelien ja osien hinnan laskun ja innostuksen takia. Sähköverkoista tule älykkäitä ja monen suuntaisia. Tuuli- ja biosähkön tuotanto kasvaa ainakin niin kauan, kuin niitä tuetaan.

     Näiden tuotantomuotojen kapasiteetin kasvukäyrät pysyvät kuitenkin vuosikymmeniä valtakunnallisesti, niin matalalla, että nämä laitokset eivät mitenkään riitä tyydyttämään sitä lovea, joka syntyy Pyhäjoen rakentamatta jättämisestä, hiilivoimaloiden alas ajosta ja omavarisuuden varmistamisesta. Jos niitä aletaan tukea tulevan aukon täyttämiseksi, veromaksajat suuttuvat entisestään   

     Suomen sähköntuotantopolitikka on ajautumassa surkeaan sekasortoon. Se kuuluisa timing on pielessä. Ajoitus on epäonnistunut, vaikkei Olkiluoto 3:n käsittämätöntä viivästymistä huomioitaisikaan. Maailmantason kehitys osittaa aurinko - ja tuulienergian olevan tulevaisuuden valtteja bioenergian seuratessa kannoilla.

     Miksi Suomi sössinyt energiapolitiikansa niin, että meidän täytyy väliaikaisratkaisuna rakentaa nämä kaksi hidasta, suurta ja massiivista dinosaurusta (ydinvoimalaa) korvaamaan itse aiheuttamaamme tilapaisistä sähkövajetta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti