Ei tarvitse osasta ulkoa amerikkalaista unelmaa saadakseen
käsityksen, mistä Yhdysvaltojen maalaustaide on saanut fundamenttinsa ja mistä
ei. Poreilevalle, rajusti yrittäville maahanmuuttajille altis maa elää niin
kiivaasti päivässä, ettei edes taite juuri ehdi vastaan ottamaan vaikutteita
vanhalta mantereelta. Jos maa havaitsee, että sillä on muualta opittavaa, se
suuttuu, kun se ei ole itse huomannut abstraktin ekspressionismin valtaa
vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan. Tämä kävi mm. ilmi maan ensimmäisessä
taidenäyttelyssä 1913. Yleisö raivostui.
Edward Hopperinkin ikoni asemassa oleva Nighthawks kuvaa
ankeaa hetkellistä kohtausta yöbaarissa, jossa neljän ihmishahmon konstellaatio
luo viiltävän kylmän arvaamattomuuden tunnelman.
On se selvää, ettei maalta voi odottaa sitä monipuolista
maalaustaiteen skaalaa kuin vanhalla mantereelta. Mutta suppeudessaankin se on
merkki siitä kiireellisestä menosta, joka jättää aikaa kuvaamaan vain keskeisiä
menestyksen symboleja.
Aikaa rehevään tunteillun ja mielikuvitukseen ja
abstraktioon ei ole eikä niihin luoteta. Rahan teko vaatii sata prosenttista asiassa
pysymistä.
Niinpä kärjistetysti sanoen maan kärkitaiteilijat ovat
ottaneet perustakseen kuvata teollisuuslaitoksen kylmää logiikka ilman työntekijöitä,
pilvenpiirtäjiä ilman niiden rakentajia ja petomaisien suurkaupunkien sisuksia ilman katuvilinää.
Kommentit
Lähetä kommentti