Siirry pääsisältöön


425.Suomalaisen työn laatu



Tänään  aamu-tv:n jälkipörsissä Piia-Noora Kauppi, Jussi Hyöty ja Pekka  Seppänen keskustelivat suomalaisen työn laadusta. He pitivät suomalaisia omahyväisinä uskotellessamme imagomme laatumaana olevan hvyä.

Itselläni oli juuri menossa kaksi kylpyhuoneremonttia, toinen vanhan lähisukulaisen huoneistossa ja toinen kotonani.

Ensin mainuttuun otin laatuaan mainostavan alan firman, mutten  ollut riittävän tarkka sopimusta allekirjoittaessani. Siinä jäi riittävää huomiotani vaille kohta, jossa rahoituksen hoitaa rahoitusyhtiö. Tästä taas seurasi, että remonttifirma laskutti rahoitusyhtiöltä laskujaan riippumatta, miten työ eteni. Varsinaiset ongelmat olivat kuitenkin työn laadussa. Lattialaatat lähtivät irti. Firma väitti, että muurauserä oli viallinen Yhteys laatafimaan todisti erän olevan kunnollinen ja vian laatoittajassa. Putket jouduttiin asentamaan firman huolimattomuuden takia  pintaan, vaikka seinät leytttiin, jolloin tilaa olisi ollut levyjen alla. Pitkän kinaamisen jälkeen hanke saatiin joten kuten loppuun kuukaudessa suurin piirten budjetissa. Laatu jää odottamaan parempia aikoja.

Kotonani menttelin toisin. Otin yhden henkilön firman, jota tuttavani suosittelivat. Pohdinnan jälkeen päädyin tuntiveloitukseen ja eri töinä tehtäviin putki- ja sähköasennuksiin. Kaikki meni hyvin, paitsi pukimiehiä odoteltiin,  ja laatu oli hyvää. Tiesin tai ainakin luulin tietäväni koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Aikaa meni kaksi ja puoli kuukautta ja hinta sama kuin edellisessä. Työllä on 10 vuoden takuu.

Sanottu ei tietekään todista mitään yleistä suomalaisen työn laadusta, mutta se antaa kuitenkin viitteitä, että tuotemerkin pitkäaikaisella ja tunnustetulla  tunnettavuudella ja työ valvonnalla on merkitystä laatuun. Rakennusalla loppukäyttäjän mahdollisuus valvoa työtä on olematon ja laatu sen mukaista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *