Tänään aamu-tv:n jälkipörsissä
Piia-Noora Kauppi, Jussi Hyöty ja Pekka
Seppänen keskustelivat suomalaisen työn laadusta. He pitivät suomalaisia
omahyväisinä uskotellessamme imagomme laatumaana olevan hvyä.
Itselläni oli juuri menossa kaksi kylpyhuoneremonttia,
toinen vanhan lähisukulaisen huoneistossa ja toinen kotonani.
Ensin mainuttuun otin laatuaan mainostavan alan firman,
mutten ollut riittävän tarkka sopimusta
allekirjoittaessani. Siinä jäi riittävää huomiotani vaille kohta, jossa
rahoituksen hoitaa rahoitusyhtiö. Tästä taas seurasi, että remonttifirma
laskutti rahoitusyhtiöltä laskujaan riippumatta, miten työ eteni. Varsinaiset
ongelmat olivat kuitenkin työn laadussa. Lattialaatat lähtivät irti. Firma
väitti, että muurauserä oli viallinen Yhteys laatafimaan todisti erän olevan
kunnollinen ja vian laatoittajassa. Putket jouduttiin asentamaan firman huolimattomuuden
takia pintaan, vaikka seinät leytttiin,
jolloin tilaa olisi ollut levyjen alla. Pitkän kinaamisen jälkeen hanke saatiin
joten kuten loppuun kuukaudessa suurin piirten budjetissa. Laatu jää odottamaan
parempia aikoja.
Kotonani menttelin toisin. Otin yhden henkilön firman, jota
tuttavani suosittelivat. Pohdinnan jälkeen päädyin tuntiveloitukseen ja eri
töinä tehtäviin putki- ja sähköasennuksiin. Kaikki meni hyvin, paitsi
pukimiehiä odoteltiin, ja laatu oli
hyvää. Tiesin tai ainakin luulin tietäväni koko ajan missä mennään ja mitä
tehdään. Aikaa meni kaksi ja puoli kuukautta ja hinta sama kuin edellisessä.
Työllä on 10 vuoden takuu.
Sanottu ei tietekään todista mitään yleistä suomalaisen työn
laadusta, mutta se antaa kuitenkin viitteitä, että tuotemerkin pitkäaikaisella
ja tunnustetulla tunnettavuudella ja työ
valvonnalla on merkitystä laatuun. Rakennusalla loppukäyttäjän mahdollisuus
valvoa työtä on olematon ja laatu sen mukaista.
Kommentit
Lähetä kommentti