Ministeri ei ole ministeri, jos hän ei puolusta omaa
riviiriään. Tämä on selvää kuin bläkki, kun katsoo, miten ministerit Stubb ja
Tuomioja seisovat omien postiensa takana (10.11. HS). He ovat vakuuttuneita siitä, että arktiset alueet
tarvitsevat juuri heidän ministeriöitään edustamaan maatamme arktisten
alueiden ulkomaan ja -kaupan asioista.
Nämä asiat on tietekin hoidettava, ja mitä paremmin, sitä hyödyllisempi Suomelle.
Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma on eri linjoilla ministerien määrästä tällä
alueella. Hän vaatii alueille omaa arktista ministeriä.
Mutta katsopaampa hieman hisorian opetuksia, hvyässä ja pahassa.
Kiinan ulkoministeri Zhou Enlai oli personaltaan kuin luotu tasoittamaan Mao Zedongin tylyyytä. Persoonallisuus ratkaisi. Kekkonen junttasi Kostamukseen muiden muassa 10 tuhtaa flanelipaitaa, joita
käytettin lopulta vain jalkarätteinä. Se oli ulkopolitiikka ja kauppaa. Ahtisaari
neuvotteli Namibiaan rauhan kuin tuhäjstä (valtava ja luova prosessi). Ihalainen on
hvyä työminsteri, koska on habitukseltaan kuin potkut saanut lehdenjakaja. Kunnioitan häntä.
Suomen kannalta arktisissa alueissa on ennnen kaikkea kyse
bisneksestä ja toisiaijaiseti ulkopolitiikasta. Ulkopolitiiikka voi olla bi-
tai multilateraalista, mutta aito bisnes on tässä kaikkein keskeintä ja
se on ennen kaikkea erilaista osaamista vaativaa kuin ulkokopolitiikka. Arktinen bisnes voi olla suuri ennen näkemätön ja mahdollisuus Suomelle. Tästä ei saa vetää sitä johtopäätöstä,
etteikö ulkopolitiikalla olisi annettavaa, jopa kultaisiakin neuvoja, bisnes to bisnes-toimintaan. Mutta jos
bisnes-to-bisnes arktisilla alueilla hoidetaan vain ulko- ja kauppapoliittisen
menetelmin, se pyörii vain bisneksen ulkokehillä.
Eli kun arktinen ministeri saappuu Venäjälle bisnesdelekaation mukana ,
hänen on syytä myös näyttää juuri haalarit yltään riisuneelta duunaarilta eikä
sloganeita heitteveltä ministeristatuksen omaavalta kauppamieheltä.
Kommentit
Lähetä kommentti