Sivut

lauantai 30. marraskuuta 2013

458. Matematiikan merkitys



Uusi Pisa-tutkimus antaa pahaenteisiä viitteitä opiskelijoiden kiinnostuksen hyytymisestä matematiikkaan. Tänään HS:ssä Munkkiniemen yhteiskoulun matematiikan opettaja Pekka Kontkanen huomautti, että lukioon tulevien oppilaiden matematiikan taidot ovat pitkään olleet laskusuunnassa eikä syytä tähän tiedetä.

Matematiikka on tylsää, jos se koetaan pelkkinä laskusääntöinä ja niiden numeroilla soveltamisena. Matematiikan opiskelu on kuin hyvän kirjan lukekeminen, missä alku voi olla ankeaa, mutta se muuttuu lopulta mukaansa tempaavaksi. Niinpä on huomattava, että aluksi on  opittava puoli pakolla kuin kielen sanat yksinkertaiset metodit, joita myöhemmin laajennetaan arkisoveltamiseen, kuten esimerkiksi 25:lla kertomiseen. Siinä tulos saadaan kertomalla luku sadalla ja jakamalla tämän jälkeen neljällä. Tästä päästään nopeasti suurimiin kysymyksiin opituja sääntöjä ja lainalaisuuksia soveltaen.

Suuruussuhteiden ja suhteiden välisten riippuvuukisen hahmottamiseen ei tarvita kuin matematiikan tuomaa arkijärkeilyä. Arkijärkeilyä ei saa pelata vain tunteiden varassa, sillä muutoin ajattelu voi johtaa virhepäätelmiin. Tavallisen matemaatikan tason hallinta ei kuitenken ole kuin yksi ajattelutavan sektori. Sen painottaminen liikaa johtaa ihmisen jumituimiseen pelkkiin omiin  laskelmiinsa. 

Pitkälle vietynä matematiikka on puhdasta absraktisointia, jonka menetelmillä on kuitenkin suora sovelvettavuus esimerkiksi informaatio- ja tietotekniikan kehittämisessä.

457. Hallituksen vajepaketti



Hallituksen paketti kestävyysvajeen täyttämiseksi ja luottolukittajien rauhoittamiseksi on myös tarkoitettu  torjunta-aseeksi oppositiota vastaan tulevissa  EU- ja eduskuntavaaleissa. Konkreettisia leikkauksia ei tehdä, vaan ne on verhottu tehokkaampien toimintatapojen varaan, joita on tarkoitus toteuttaa tulevaisuudessa. Se on kuin apajille heitetty pyydys, jonka saalis on sattumanvarainen.

Hyvää paketissa on kuntien saaminen valtion kehysohjaukseen ja valtionosuukisen nykyistä parempaan ennakointiin.

Kuntia ohjaavia normeja kuitenknin löysätään tehokkuuden nimissä. Ihme ja kumma tässä syhteydessä sotesta ja kuntauudistuksesta ei puhuta juuri mitään, vain 50 miljoonan säästöjen verran. Tämä on merkittävä linjaus, sillä  jos nykyiselle kuntakentälle, jossa on satoja eri suuruisia kuntia, ja sotejärjestelmälle, annetaan vapaus tuottaa palveluja lähes täyisin oman harkintansa mukaan, kansalaisten eriarvoisuus kasvaa entisestään. Juuri nyt poreilevassa Paateron js Räsäsen vinkkimiesjupakassa, on korostettu, ettei valvomatonta viranomaistoimintaa saa olla.  Miten nyt kuntien normien vapauttamisen jälkeen valvotaan, että peruslain 6§:n ja7§:n säädökset,  muiden muassa tasa-arvoinen asema ja turvalliuus, totetuvat?

Vanhuslaitospaikkojen lakkautamisella suunnitellaan säästettävän 300 miljardia euroa vuodessa siirtämällä vanhukset kotihoitoon. Miten tämä on mahdollista, kun kunnat ovat jo nyt lakkauttaneet laitospaikkoja? Tuskin kunnnat ovat olleet niin tyhmiä, etteivätkö ne olisi jo tätä operaatiota tehneet, jos säästöjä kerran näin saadaan.

456.Sisäministeriö ja poliisi



Poliisihallituksen perustaminen oli tärkeä periaatteellinen ja  myös merkittävä operatiivinen muutos poliisitoimen johtamisvastuiden uudistamisessa. Aiemmin sisämisteriö johti suoraan poliisia ja läänihallitusten poliisiosastoja, jotka johtivat poliisilaitoksia, KRP:n ja  SUPO:n sekä Helsingin polisilaitosken  ollessa suoraan ministeriön alaisuudessa. Nyt poliisihallitus johtaa koko poliisitointa. Julkisuudessa pulpahdelleet Räsäsen ja Paateron erimielisyydet on nähtävä myös tätä taustaa vasten.

Kun ministriö oli kaiken yläpuolella, KRP:n ja Helsingin poliislaitoksen linjaerimielisyydet ja henkilöristiriidat ratkaistiin aina ministeriössä.  Nyt ne pitiäsi ratkaista poliisihallitukesessa.

Vinkkimieskohu Paateron ja Helsingin poliisilaitoksen johtaja Riikosen  ympärillä aiheutuu jokin asteisesta sopeutumattomuudesta  näihin uusiin valtasuhteisiin. KRP ja Helsiningin poliisilaitos saattavat pitää poliisihallitusta enempi saman  arvoisena  kumppanina kuin esimiesvirastona. Tässä pitkässa muutoksen kitänässä on ongelmia vuodatettu julkisuuteen sen sijaan, että ne olisi ratkaistu normaaleina johtamiskeskusteluina. Riikosen tiedotten sisältö vinkkimiesjupakan mainingiessa oli, että hän jättää virkansa on, kun itse haluaa, oli erikoinen, toki  niukkaa faktaa täynnä, mutta kuitenkin enempi hätäinen töksäys kun yhteistyökykyä ymmärtävä. Tämäkin osoittaa, että  Poliishallituksen, KRP:n ja Helsingin poliisilaitosken organisaatiot eivät ole veilä tarpeeksi läpituuletetut.

Kohuun saattaa joku avoimuusintoiliaja sanoa, että vinkkimieskysmys vaatii tärkeytensä takia julkisuutta. Kannattaa kuitenkin huomata, että on ollut paljon tärkeämpiä ongelmia, jotka on hoidettu asiallisesti hallinnon sisällä. Ei hallinnon tarvitse olla niin avointa, että kaikki mediaa kiinnoistavat pulmat tuodaan tavalla tai toisella pirstaletietoina julkisuuden jauhettaviksi.

perjantai 29. marraskuuta 2013

455. Kuutosten ehdotus kehysleikkauksiksi


Kuuden suurimman kaupungin talousjohtajat esittivät seuraavaa leikkaus-ja säästölistaa
*vanhuspalvelut                                                         400 miljadria €
*päivähoito                                                                  200 miljardia €
*henkilöstövelvoitteet                                               300 miljardia €
*palvelumaksujen korukset                                      100 miljardia €
*vammaiskulejutus ja
 avun määrä                                                                  100 miljardia €
*toimeentulotuki Kelaan                                            100 miljardia €

Hoitoketjun viimeisestä lenkistä leikkaaminen, vanhuspalvelut, on rationaalista, mutta se ei ole moraalissesti oikein, koska tämä rymäm on ainut, joka on etukäteen maksanut palvelunsa veroina.

torstai 28. marraskuuta 2013

454. ICT-ydinpommi



Maailmalla tapahtuva muutos ja yteiskunnista saatavat kokemukset ja selvitykset viitaavat siihen, että tieto- informaatiotekniikka on tekeämässa tepposet tietoyhteiskunnalle. Tietoyhteiskunta ikään kuin roikkuuu köydessä reen perassä valjakon mennessä omille urilleen.

Ict:llä  kukkoilva puolustautuu luennoimalla, että tietoyhteiskunta on taas ymmärretty väärin. Vastustaja inttää, että niin se pitää ymmärtääkin. Kukaan ei voi tietää, mihin Himasen informationaalinen talous vie, koska kukaan ei saa tolkkua saatikka aisoihin digitaalisen maalman menoa.

Silloin kun commodore 64-koneet nousivat tuhansien koululaisten öisisille pöydille, alkoi hitaan ydinpommin vallankumous työelämässä, taloudedessa ja viihteessä Suomessa, aiemmin muualla. Positiivinen laskeuma satoi kaikialle.

Analyytikko tokaisee tässä välissä, että perustele, perustele. Älä nojaa Himaseen!

Ict:n hitaa ydinpommin vaikutus perustuu siihen, että ict:n avulla pystyään yhä paremmin kuvantamaan, käsittelemmään ja yhdistämään nanopartikkeleita ja niiden välisiä sähkökemiallisia prosesseja sekä luomaan taas uutta kuvantamista, jne. Tämä puolestaa luo taas tehokkampaa ict:tä jne....  Ei tarvitse keksiä uusia ainaita, vain aineiden osia ja niin välisiä prosesseja.

Kukaan ei voi ennustaa, mihin tämä johtaa. Mutta jos sallitaan sen verran darwinismin puuttua asiaan mainitsemalla, että ict:n kehitystä ohjaa ympäristö ja silloin se auttaa myös hyvinvoinnin luomisen tuottavuuden kohottamisessa. Tämä on myös Himasen raportin keskeinen sanoma. Eli ict tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeä elementti hyvinvoinnin turvaamisessa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

453. Ilmastomuutoksen hirmuvalta



Viime syksyn Dohan ilmastokokous ei saanut aikaan mitään. Juuri päättynyt Varsovan kokokouksen tulos vielä heikompi, ei aikatauluja eikä päästötavoitteita.  Maapallon hiilidioksipäästöt ovat ennätystasolla. Päästökauppamekanismi ei toimi lainkaan.

Nykyisen tiedon mukaan sään ennustetaan lämpenevän  kahdesta kuuteen astetta muutamassa vuosikymmenessä. Muutoksen vaikutuksia on kuvattu monissa medioissa, ja lopputulos on kamala.

Viime tiedot auringossa tapahtuneista muutoksista hämentävät ilmastomutuoskeskustelua lisää. Näiden lähinnä protoneja sisältävien auringosta lähtevien protonisuihkeiden vaikutusta maan ilmakehään ei tunneta. Tämä antaa aseita väittää sään muutoksen olevan aurinkoperäistä, ainkin suuremmilta osin.

Toivon pilkahdusta on. Akatemiaprofessori Markku Kulmalan johdolla on kehitetty  PSM-laite, jonka avulla pystytään seuraamaan ilmakehän molekyylien ja molekyyliryhmien syntyä. Jos tässä tutkimuksessa päästään niin pitkälle, että riittävällä varmuudella tiedetään syy-seuraus-suhteet, tämä saattaisi olla arvokas tieto ilmastomuutosken hillitsemisessä

452. Mistä näkökulmasta Suomen tilaa nyt ennen kaikkea pitäisi tarkastella

Ekonomi pitää yhtäaikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänlle yhtä tärkeitä. Viisana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen.

Valtiotieteileijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen  vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot, saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan.

Oikeustieteilijä sen lisäksi,että hän uskoo oikeuteen, hän luottaa sääntelyn voimaan. Tässä tilanteessa hän heiman herpaantuisi EU-säädöksistä ja kansallaisella ohjauksella houkuttelisi ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Jopa EU-säädösten kanssa hienoinen venkoiulu saattaa tulee kyseeseen.

Finanssimies ymmärtää myös ekonomia ja pitää viimmeiseen saakkaa kiinni siitä, ettei lypsävää lehmää kannata teurastaa. Pitkän pohdinnan jälkeen hän myy valtion omistamista pörssiyhtiöistä siivuja  luoden näin miljardien rahaston tulemaan mukaan lupaaviin startup-yrityksiin.

Pankkimies ymmärtää, että jo ajat sitten pankit ovat muovautuneet ulos rolistaan, johon kerätään ja  lainataan rahaa korolla. Pitää olla myytävänä myös finassituotteita ja lainaa pitää antaa, jos riski on pieni. Miksei Suomi voisi lähteä tässä tilanteessa kasvattamaan muiden tuotteiden puuttuessaa finassisektorin osuutta bruttokansatantuotteestaan 30 prosentiin. Itsekseen hän ajattelee, että valtio viime kädessä heittää pelastusrenkaan.

Sosiologi pitää Suomen tilannetta outona. Maassa ei juuri ole gettoutumista, tuloerot ovat pienet, sopimusyhteiskunta pelaa, väestö on koulutettu, toki ikääntyvää ja luonnon raaka-aineita on runsaasti, mutta ulkomaille myytävää ei ole. Hän saaa kungasiaidean ja saman tien lähtee opetusministriöön perustamaan kansallista itsetuntemus- ja motivaatio-ohjelmaa.

ICT-ihmisen ajatus on kirkas kuin keväinen puro. Kaikki ratkeaa ict:llä, kun siihen lasketaan mukaan kaiken maailma hiukkaset ja datat, jota voidaa sähköisesti käsitellä, muokata, monistaa, yhdistää, jalostaa, kasvattaa, siirtää.... Ict tulee olemaan jatkossa hyvinvoinnin sammumaton  lähde. Julkisen sekktorin on ensimmäisenä pantava itse ict:nsä kuntoon ja kohottaa sillä tuottavuuttaaan ja luoda sen avulla uusia hyivinvointipalveluja. Tämän hän sanoo silmäänsä räpäyttämättä. 

Poliitikko ajattelee omaa äanestäjäkuntaansa, sillä tältä hänen mandaattisna on tullut ja tulee jatkossakin, jos hän toimii äänestäjiensä etujen mukaisesti. Tällöin on luonnollista, ettei hän voi olla ajattelematta tulevia vaaleja. Poliitikon omatunto saa kuitenkin hänet ajattelmaan ja osin toimimaan niin, että vaikka puolueen etu on tärkeä, maan etu, jos suinkin mahdollista, on vieläkin tärkeämpi. Siksi tässä tilanteessa hän kerää parhaat asiantuntijat ympärilleen ratkomaan ognelmia lähestyvistä vaaleista välittämättä. 

451. Poliittisen nimityksen varjopuolia

Jos kuulet lauseen lopussa lisäyksen:  "mutta se ei saa olla myöskään nimityksen este", voit olla varmaa, että sanat putosivat poliitikon suusta. Kyllä sen pitäisi olla joskus myös nimityuksen este. Oteaan esimerkiksi normitapaus, ei räikein, mutta selvästi jäsenkirjaa vaativa syystä jota ei tiedetä. Olkoon kyse ministriön toimistopäälliköstä.

Kansliapäällikkö perustaa toimistopäällikön johdolla työryhmän, jonka  tarkoituksena on  tehdä esitys ministeriön alaisen viraston organisaation muutoksesta. Hanke etenee vaihoehtoineen projektin päätöskokoukseen asti. Yhtäkkiä projektin esitykseen pulpahtaa outo vaihtoehto, jossa perustetaan uusi väliporras viraston piiriorganisaatioon. Tämä ratkaisu on teoreettissti joten kuten perusteltavissa, mutta muun ryhmän mielestä se on turha  lisäten vain byrokratiaa. Tämä  poliittisen toimistopäällikkön ehdotus toteutetaan.

Samainen toimistopäälikkö nimitetään puoluetta lähellä olevan säätiön tilintarkastajaki, vailla tilintarkaustuskokemusta. Säätiö käsittelee suuria rahasummia liikkuen laillisuuden rajamailla. Tilit hyväksytään aina.

Nämä tapaukset tietenkin harmittavat tavallisia virkamiehiä, mutta minkäs teet, tai voithan tietenkin itsekin liittyä toiseen valtapuoleueseen. Mutta alkaako tässä uusi puoluemies hyödyntää puoluetta eikä puolue miestä. Ja miten on aidon yhteiskunnallisen näkemyksen laita?

Tätä samaa tarinaa voisi jatkaa, mutta se antasi jo liian huonon kuvan polittisista vehkeilyistä.  Meillä on myös runsaasti onnistunieta poliittisia nimitytyksiä, joissa nimitetty henkilö on pitäytynyt virassaan omassa korkeassa amattitaidossaan.  




maanantai 25. marraskuuta 2013

450. Poliittisista nimityksistä poliittisiin eroamisiin

Kevan Ailuksen nimittäminen ja eroamien olivat poliittisia tekoja. Edellisen möynsi Ailus itse ja jälkimmäiseen johti Rädyn hätäily. Sipilä sanoi, ettei nimiä Ailuksen tilalle tipu.

Mikko Paateron eroamisvatimus oli poliittinen näytelmä, jossa ministeri Räsänen nerokkaasti lupasi luottamusta  poliliisiylijohtajalle niin kauan, kun tämä on tehtävässään. Paatero perusteli virassa pysymistään yhtä nerokkaasti toteamalla näin voivansa kokoanisvaltaisesti johtaa poliisia.

On jo kauan tiedetty, etteivät räikeimmät poliittiset nimitykset kestäisi korkeimmissa oikeusasteissa, jos niin pitkälle joku pääsisi. Oikeuskanslerit syystä tai toisesta eivät ole jo nimitysvaiheessa asiaan puuttuneet.

Julkisuudessa on esitetty, että poliittiset nimitykset ovat vähentyneet. Jollakin taholla olisi tästä varmaankin esittää tilastoa. Joka tapauksessa ministeriöissä  poliittisten avaustajien määrä on kasvanut jo yli sataan. Ennen pitkään tämä on kestämätöntä kansliapäällikkön johdolla tapahtuvan virkamiesvalmistelun kanssa. Myönteistä kehityksessä on ollut, että nämä poliittisia menettelyjä ymmärtävät henkilöt siityessään muualle yhteiskuntaan tuovat mukanaan kokonaisnäkemystä, miten tärkeät yhteiskunalliset prosessit toimivat.  






449. Paatero, älä eroa!

Julkisuuteen ei ole tullut mitään sellaista, mikä pakottaisi Paateron eroamaan, sillä  laissa ei ole yksityiskohtaisesti määrätty, mitä  ja miten tietolähteistä tulee kirjata tai rekisteröidä.

Toisaalta korkeimman poliisiviranomaisen virka on sellainen, että hänen ei välttämtää tarvite nauttia ministrinsä luottamusta kaikissa asioissa. Päin vastoin meillä on historiassa tapauksia, joissa poliisiylijohtajan ei olisi kannattanut luottaa sisäministeriin lainkaan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

448. Pörssi- ja eläkeyhtiöiden johtajien kohtuuttomat palakat kuriin Ben Zyskowiczin menetelmällä



Ben Zyskowicz on esittänyt loogisen tien, miten päästäisiin eroon pörssiyhtiöiden johtajien kohtuuttomista palkoista ja kaikenlaisista bonuksista kultaisine
käden puristuksineen. Yli sadan miljardin eurojen sijoituksista päätävät eläkeyhtöiden johtajat käyttävät suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää valtaa istumalla pörsiyhtiöiden hallituksissa.

Nykymenon mukaan pörsiyhtiöiden johtajat ja eläkevakuutusyhtiöiden johajat istuvat ristiin toistensa hallituksisa ja korotavat sinulle-minulle-periaatteella palkkojaan ja bonuksiaan. Jos eläkeyhtiöiden johtajat sanoisivat ei kohtuuttomille palkankorotuksille kaikkissa edustamissaan hallituksissa, kohtuutomuuksista pääsäisiin väitellen laskevalle uralle.

Merittävä havainto oli viime perjantain Pressiklubiohjelmassa, jossa Voimalehden päätoimittaja Susanna Kuparinen esitti viime vuoden lopulta kolmikannan yhteistyöasiakirjan. Siinä kolmikannan mikään osapuoli ei tuonut esiin pörssiyhtiöiden johtajien henkilökohtaisen pörsikauppojen avoimuuden lisäämistä, ei edes ay-pomot.

Muiden muassa puheenjohtaja Lyly on viime aikoina paheksunut, että nämä kaupat ovat vain finassivalvonnan kontrolloimia. Hänen mukaansa pitäsi olla enemmän avoimuutta.

Kuparinen vihaisi, ettei vain ay-johtajilla olisi omat intressit mielessä. Toivottavasti näin ei ole, sillä muutoin meille ei jää kuin ministeri Risikko, joka vaatii sisäpiirikaupoissa enemmäm avoimutta. 

perjantai 22. marraskuuta 2013

447. Soten pääpalikat ovat paikallaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja



Eilinen sote-keskustelu A-talkissa kuvasi hyvin, missä hankkeessa nyt mennään. Opposition Juha Rehula ei tuonut sisältöön mitään uutta.  Hän vaan jankutti asian menevän päin päntyä ja uudistusta katsottavan vain keskittämisen näkökulmista. Ei muuta.

Backman ja Orpo hyväksyivät Etelä-Karjalan Eksote-mallin, jonka mukainen sote voisi pääpiirtetitäin olla lukuun ottamatta pääkaupunkiseutua ja muita isoja kaupunkeja. Professori Rimpelä oli kovasti kyllästynyt nykymenoon ja väitti siinä sotkettavan turhaan sote ja kuntauudistus.

Thl:n pääjohtajalla Puskalla oli jo aiemmin selkä käsitys yksikanavaisesta rahoitusmallista ja asiakkaan valinnavapudesta. Yksityinen ja jullkinen rinnan.

Todnnäköisesti uudistus mennee demarien ja kokomuksen tahdon ja aikataulun mukaan, jolloin sen perusta  vaadittavine lakiuudistuksineen valmistuu ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

torstai 21. marraskuuta 2013

446. Himasen raporin arviointa Suomen tilanteeseen




Aluksi on heti todettava, että raportin ajatusmallit ovat tarkoitettu täydentämään muiden muassa W. Beveriden ja P.Kuusen esittämiä hyvinvtointivaltion periaatteita. Tämä on sanottu raportin ensimmäisillä sivuilla.

Raportissa on paljon tietoa, johon soisi päättäjien ainakin jollain tavalla perehtyvän.

Pelkistäen rapotissa hyvinvointivaltio versio 1.0 on Beveriden ja Kuuseen malli ja hyvinvointiyhteiskunnan veriso 2.0 on malli, jossa on siirrytty
*negatiivisesta positiiviseen
*reaktiivisesta proaktiiviseen
*objetkista subjetktiin
*partiaalisesta holistiseen
*hyvinvointivaltiosta informaatoajan hyvinvoinnin  yhteiskuntaan

Tämä on käypä asetelma, muttei siitä avaudu uusia keinoja Suomen tilanteseen.

Oli outoa havaita, että Castells esitti Espanjan veroviraston mallin esitäytetystä verolomakkeesta ainutlaatuisena. Onha meillä ollut pitkään tämä palvelu.


Tärkeinä haasteian esitetään
*elämäntavan haaste
*talouden haastee
*tietoyhteiskunnan haastee

Elämäntavan haasteeseen vastaaminen toisi Suomelle miljadin säästöt vuodessa. Esimerkiksi normaalin terveellisen ruokavalion noudattaminen ja kohtuullien säänännöllien liikunta lisäisi ”terveitä ikävuosi” ja parantaisi elämisen laatua sen loppupäästä.

Raportin painottaminen, että elämä pitää kokea arvokkaaksi on periaatteessa oikea, mutta on saanut liian korostetun aseman vailla kiinnittämistä todellisuuteen. Tämä johtunee Etelä-Afrikkaa koskevasta raportin osuudesta. Maassahan värillisdet ihmiset elivät vuosisatoja arvottomina. Ihmisen oikeus saada  arvokas elämä on kirjattu maan uuteen perustuslakiin.

Hallinnon kehittäjän näkökulmasta uutta on, kuinka keskeinen tekijä informationaalinen talous hyvinvoinnin luomisessa on.

Raportista saa vaikutelman, että tietoyhteiskunta terminä on kärsinyt inflaation. Pitää ymmärtää, että tieto voi koseka mitä tahansa tieteen alaa ja sitä voidaan kuvata ja käsitellä ict:llä monensuuntaisesti verkottuneena missä tahansa, ja tällä tavalla voidaan luoda taas uuta tietoa. Näin syntyy uusia tuoteita ja palveluja lähes loputtomasti. Hyvinvoinnin kehittämisohjelma.

Raportt sisälsi sopivasti motkotusta ict-firmojen patenttisovellutuksia kohtaan.

Raportissa moitittiin suomalaisia kateellisiksi ja ei-yrittäjämyönteisiksi. Tätä perusteltiin EVA:n selvityksilla. Olisi pitänyt olla kansaivälien verrokkiryhmä.

Onnellisuuskäsite jäi hämärän peittoon. Se olisi ollut tärkeä määritellä ainakin joten kuten, koska raportti perustui sen varaan hyvin pitkälle.

Kirja on lukemisen arvoinen ja rahoille on saatu katetta.

445. Merkittävä ICT-laki voimaan 1.1.2014




Tämä merkittävä laki valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä on tarkoitus astua voimaan 1.2 2014.

Tärkeä kohta 1  

”Ehdotetulla lailla koottaisiin yhteen valtion yhteisten perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalvelujen kehittämistä ja tuotantoa perustettavaan palvelukeskukseen. Samalla keskitettäisiin kaikkien valtion yhteisten tieto- ja viestinteknisten palvelujen palvelutuotannon ohjaus valtiovarainministeriöön.”

Tärkeä kohta 2
”Ministeriöillä ei lähtökohtaisesti olisi jatkossa mahdollisuutta päättää palvelujen tuottamistavasta tai palvelujen käytöstä. Ministeriöillä olisi kuitenkin jatkossakin ensisijainen vastuu siitä, että ministeriön hallinnonalalle on järjestetty tarpeelliset hallinnon toimintaa tukevat tieto- ja viestintätekniset palvelut.”

Ongelmaksi saataavat nousta nyt paljon esillä olleet tietoturva- ja urkintakysymykset. Toinen ongelmakohta on, miten ministeriöt ja virastot voivat turvata omat nomisovellutuksensa, kun niiden totetuttamisesta vastaa valtiovarinministeriö. Kummatkaan kohdat eivät ole suuria verrattuna hyötyyn, joka saadaan, kun päällekäisyyksiä saadaan poistetuksi ja järjestelmien yhteensopivuuttaa lisättyä.

Ylimenokausi kun virastojen kehittämät järjestelmät korvataan valtiovarainministeriön alaisuudessa toimivan uuden yksikön kehittämillä järjestelmillä, tuo lisä kustannuksia. Se on hinta siitä, että  saadaan sadat eri toimintatavat, käytännöt ja sovellutukset kitkettyä pois.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

444. Hallitus on ryhtynyt järeisiin toimenpiteisiin julkisen sektorin ICT:n hallintaan saamiseksi

Lakiesityksen mukaan valtion yhteisiin ICT-palveluihin kuuluisivat perustietotekniikkapalvelut, tietojärjestelmäpalvelut ja sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalvelut (noin 2 miljd.€).

Paveluja on luokiteltu sen mukaan, kuinka nopeasti tai hitaasti ne muuttuvat ja kuinka nopeasti tai hitaasti muutuvissa ympäristöissä ne toimivat. Tämä on kannatettava periaate, koska tällä tavoin osittain varmistetaan, ettei enää syntyisi ikuisuusprojekteja, jotka eivät valmistu milloinkaan alkupään olessa vanha lopuupäätä työstettäessä. 

Tori-palvelukeskuksen toiminnan haastavuus tulee oikeisiin mittasuhteisiin, kun muistetaan, kuinka 1980-luvun lopaulta lähtien julkisten  ICT-järjestelmien on sallittu haajaatuvan yhteensopimattomiksi. Voi vain arvailla, miten Tori- palvelukeksus pyyttää Hämeenlinnan siraanhoitopiiriä muuttamaan järestelmänsä yhteensopivaiksi kokonaisarkkitehtuurin kanssa, jota ei vielä edes ole olemassa

Perustulain 68 §:n mukaan jokinen hallinnonala vastaa itse myös ICT-järjestelmistään. Voi myös kysyä, mistä Tori-palvelukeskus saa valtaa kävellä valtion ja kuntien ICT-järjestelmien yli,koska se perustetaan asetuksella. Valtiovarainministeriö toimii koko hankeen isäntänä.

Tarkoituts on hyvä, mutta esitetystä syistä johtuen on suhtauduttava varauksella hankkeiden onnistumiseen. Toinen tekijä, joka pisti silmään on 20 vuotta aiemmin vastaavissa suunnitelmissa toistetut käsitteet ja ideat sekä pääpiirtein samojen henkilöiden toimiminen hankkeen vastuuhenkilöinä. Toki uusiakin kasvoja on ilmestynyt.

Toivotaan hankeelle  parhaita menestymistä.




tiistai 19. marraskuuta 2013

443. Johtamisessa on eroja



Ministeriöiden ylin virkamiesjohto oli vielä 2000-luvulla epätasaista, vaikka kuinka sitä yritettiin kouluttaa kokonaisuuksia hallitseviksi johtajiksi ja  hyviksi henkilöesimiehiksi.

Sama epätasaisuus vaivasi myös ministereitä. Huonoimmat kokemukset olivat pelkin poliittisin perustein valituista johtajista. Pahimillaan he olivat vain puolueiden sotureita.

Parhaat kokemukset olivat omin avuin edenneistä johtajista, joille asioita eteenpäin vievä ote oli isestäänselvyys. Muutamaa tällaista kyllä piinasi kapea-alaisuus. Kokoomuksen tullessa hallituksiin virkamieskuntaan alkoi tulla virkistäviä ulkopuolisia johtajatyyppejä. Osa heistä ei heti kylläkään tajunnut, mikä on virkmiesroolin  ja bisnesmiehen roolien erot.

442. Lobbaus-marshing in



Elina Grundströn kertoi kolunmissaan taannoin Helsingin Sanomissa lobbauksen merkityksestä puoleille. Hänen mukaaansa erityseti kokoomus on nostanut lobbauksen uudelle tasolle politiikkansa totetuttamisessa. Kataisen erityisavustaja siirtyi  perustetun Miltton Networks toimitusjohtajaksi elokuussa 2012. Yrityksen tehtävänä on mm tarjota vaikuttajaviestintää  eli tehokasta lobbausta.

Grunström toivoi, että Miltton Network myisi palvleuja myös vapaaentoisjärjestöille tai jopa muille puoluille ja että Milttonin toiminta oli mahdollisimman läpinäkyviä. Tämä toiveet saatavat jäädä kylmiksi haaveiksi.

Jokaisen merkittävän puolueen pitäisi perustaa moderni lobbaus-marshing in. Sen perustan muodostaa tutkittu uusin tieto, jota puolueet saavat tilaamalla yliopistoilta ja tutkimulasitoksilta selvityksiä ja tukimuksia. Tietoraportteihinsa ja poliitiisiin tarkoitusperiinsä perustuen puolueiden on formulaitava taktiset ja strategiset aikeensa. Formulointi on vietävä niin pitkälle, että aikeet ovat selkeästi arkuloitavissa valituille tahoille ja ne pitää olla  kirjallisesti esitetävissä vaikuttajryhmille. Niissä on myös tuotava esiin, mitä lain kohtia muutetaan. Tämä kaiken tulisi olla dynaamista ja ulos päin suuntautuvaa elämää poreilevaa prosessia, johon äänestäjien on helppo samaistua ja tarttua kiinni.

Suomessa tällainen äänestäjiin vaikuttaminen on erityisen ajankataista EU-vaalien ja  runsaan vuoden päästä pidettävien eduskuntavaalien takia. Meillä saattaa nousta esiin Suomen ”Carl Bild”, joka ryhtyi ennnen viimeisintä ministerikauttaan yksityistämään peruskouluja ja siirtämään vanhushuoltoa kansaivälisille suuryrityksille.  

441. Fatkoja julkisen sektorin ict-hajaannuksesta



1970-luvulla IBM oli kova sana koneissa ja ohjelmissa ja sen lobbaus ja tarjoulu oli hurjaa.







1980-luvulla VM:n atk-toimiston kontrolli it-laiteisiin lakkautettiin, minkä seurauksena virastot saivat hankkia vapaasti ohjelmistoja ja koneita. Valtionhallinnon tietokokeskus VTKK eli kukoistuskauttaan puitesopimuksineen ja pyristeli markkinajohtajaksi kansallisissa järjestelmissä., mm Teko-tekstinkäsitely







1990-luvullaVTKK lopetetiin ja syntyi TIETO OY. Samaan aikaan ict-sovellutuksia alettiin rustaamaan kaikkialla hallinossa ilman mitään koordiinaatiota. Ei ollut tahoa, joka olisi vahtinut kehitystä.







1990-luvulla aloitettu tulosohjaus ja kuntien vapauttaminen normeista vain kiihdytti hajaantumista.







2000-luvulla kehitystä ei ole saatu kuriin eikä ohjaukseen.







Olin itse näissä touhuissa mukana.







Kaduttaa kun en käyttänyt asemaani hyväkseni, momenttumiani. Olin v.1992 valtiovarainministeriön kehittämisosaston vs.ylijohtaja.  Ict-asiat kuuluivat vastuulleni. Olisi pitänyt vuodessa vain pyyhkiä pöytä puhtaaksi kaikista ict-neuvottelukunnista ja johtoryhmistä ja aloittaa ict-asioiden konsernitason haltuun otto uusin eväin.

440. Julkista päätöksentekoa yksityisfirmoille



Valtion taloudellisen tarkastuskeskuksen pääjohtaja Pöysti käytti HS:ssä tänään tärkeän puheenvuoron poliittisen päätöksenteon hyytymisestä. Ministeiden poliittisten esikuntien kasvaessa valmisteluvalta liukuu kasvottomille uraa luoville nuorille poliitikoille ja lobbareille.  Yhteiskunnan kyky ja halu käyttää sen omia poliittiaprosessa heikentyy, mikä johtaa politiikan rapautumiseen.

Näyttää siltä, että yksityisektorin tunkeutumista demokraattiseen päätöksentekoon vain kiihdytetään. Hallitus käyttää päätöksen teossaan yksityisiä konsulttifirmoja, kuten Kreikka-asikirjojen julkisuuskysymyksessä.  Sijoitusiyhtiö Norvestia omistaa 20 % kansainvälisestä terveys- ja sosiaalialan Coronariasta ja Kataisen entisen avustajan Jussi Kekkosen 50%  lobbausyhtiö Miltton Networkista, jossa työskentelee myös Jutta Urpilaisen entinen avustaja Jussi Lähdeen mukaan lobbarit jo nyt valmistautuvat seuraavan hallitusohjelman laadintaan. Oikeusprofessori Jukka Kekkonen piti Häkämiehen tapaa menna EK:oon täysin sopimattomana. Pelisääntäjä ei ole.

Miten tavallinen äänestäjä voi kuvitella saavansa asioitaan esille kivikovia vaikuttaja-ammattilaisia vastaan. Ei ole ihme, jos luottamus polittiikkaan on pohjamudissa ja äänestysprosentit vain laskevat.

Kjell Vestön kuvaa kirjassaan  ”Missä kuljimme kerran”  historiallisella tarkuudella ihmisten ja yhteiskunan tunnelmia sisällissodan jälkeen. Tämän päivän tunnelmilla kaduilla on pelottavan paljon yhtymäkohtia Vestön katujen ja ihmisten kanssa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

439. Virkalääkäri vai attendolääkäri

Ei ollut tämän illan A-sutudion vika, että lääkärikäyntien hintojen laskelmat kokonaisuudessaan otivat ö-luokkaa.  Ketään yksittäistä henkiöä ei kannata panna  ruuvipenkkiin, mutta asetelma oli kuin Kaurismäellä "Mies vailla menneisyyttä". On on ymmärettävää, että paikalta puuttuivat 80-luvun kustannuslaskijaänkkyrät, jotka vetäisevät heti nuemrot paperossiaan sytytäessään. Hyi heitä.

Pitää ensin opiskella, mikä on kusannuksen ja menon ero. Seuraavaksi pitää tarkastella taloudellisuutta lääkärin, terveysyksikön ja kangastuksena häämöttävän sote-alueen kannalta. Jossain välissä pitää tustua poistoihin, jos jääkiekko sallii.

Jos sitten akvaarion pudistamiselta aikaa tointuu, pitäää syvään hengitellen fundeerata ja venttileerata vaikutuksia ja taas kerran vaihtoehtoja ja vaikutuksia.

On Suomesta löytynyt naisia ja miehiä helpompienkin promleemien ratkaisemisee.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

438. Johtamisen kirjat sekaisin


Yritysjohtaja ihmettelee  kirjakaupan hämyssä, mikä on vialla, kun kirjojen nimet vaihtelevat ”Kirkastuksen johtamisesta”  ”Kilpailijoiden johtamiseen”. Hän suuttuu, kun silmiin osuu kirja ”Mielikuvituksen johtaminen”. Teosta jaetusta johtammisesta hän otsa pelottavasti rypyssä ymmärtää, mutta vakavasti tarkoiettu teos ”Iloinen johtaminen” saa hänet heittämään oven kiinni.

Kadulla hän kyllä muistaa, että jotkut arvostetut asiantuntijat soveltavat johtamisessaan tieteen keinoja. He puhuvat jopa tieteellisestä liikkeenjohtamisesta, mutta kun yksinkertaisuutta varjellaan kuin kultaista taljaa, hän suuttuu enmpi kuin pitäisi.

Foorumin kohdalla jo hyräilee autossan Viitaa. - Puhuttiin kieltä viittä, kuutta. Miten oli asianlaita?

437. Ministerit Tuomioja ja Stubb jäämerellekö

Ministeri ei ole ministeri, jos hän ei puolusta omaa riviiriään. Tämä on selvää kuin bläkki, kun katsoo, miten ministerit Stubb ja Tuomioja seisovat omien postiensa takana (10.11. HS). He  ovat vakuuttuneita siitä, että arktiset alueet tarvitsevat juuri heidän  ministeriöitään edustamaan maatamme arktisten alueiden ulkomaan ja -kaupan asioista.

Nämä asiat on tietekin hoidettava, ja mitä paremmin, sitä hyödyllisempi Suomelle.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma  on eri linjoilla ministerien määrästä tällä alueella. Hän vaatii alueille omaa arktista ministeriä.

Mutta katsopaampa hieman hisorian opetuksia, hvyässä ja pahassa. Kiinan ulkoministeri Zhou Enlai oli personaltaan kuin  luotu tasoittamaan  Mao Zedongin tylyyytä. Persoonallisuus ratkaisi.  Kekkonen junttasi Kostamukseen muiden muassa 10 tuhtaa flanelipaitaa, joita käytettin lopulta vain jalkarätteinä.  Se oli ulkopolitiikka ja kauppaa. Ahtisaari neuvotteli Namibiaan rauhan kuin tuhäjstä (valtava ja luova prosessi). Ihalainen on hvyä työminsteri, koska on habitukseltaan kuin potkut saanut lehdenjakaja. Kunnioitan häntä.

Suomen kannalta arktisissa alueissa on ennnen kaikkea kyse bisneksestä ja toisiaijaiseti ulkopolitiikasta. Ulkopolitiiikka voi olla bi- tai multilateraalista, mutta aito bisnes on tässä kaikkein  keskeintä ja  se on ennen kaikkea erilaista osaamista vaativaa kuin ulkokopolitiikka.  Arktinen bisnes voi olla suuri ennen näkemätön  ja  mahdollisuus Suomelle. Tästä ei saa vetää sitä  johtopäätöstä, etteikö ulkopolitiikalla olisi annettavaa, jopa kultaisiakin neuvoja,  bisnes to bisnes-toimintaan. Mutta jos bisnes-to-bisnes arktisilla alueilla hoidetaan vain ulko- ja kauppapoliittisen menetelmin, se pyörii vain bisneksen ulkokehillä.

Eli kun arktinen ministeri saappuu Venäjälle  bisnesdelekaation mukana , hänen on syytä myös näyttää juuri haalarit yltään riisuneelta duunaarilta eikä sloganeita heitteveltä ministeristatuksen omaavalta kauppamieheltä.   





436. Kevan Ailuksen puolustus

Ei voi olla parempaa puolustuta kuin silloin, kun se tapahtuu etukäteen. Tämän todisti jo von Klausevist aikoinaan 1890-luvulla. Näin kävi myös Ailukselle, joka tietämättään tai sattumalla otti esille 29.10.2013 tärkeän asian. Jos Ailus saa tämän sanomansa läpi poliitikoille, hän saa kaikki syntinsä anteeksi.

Hän totesi Helsingin Sanomissa tällöin, että paljon olennaisempi kysymys eläkeikää on huoltosuhde, joka on nyt 55  lasta ja vanhusta 100:aa yöikäistä kohden. Se pysyttelee samana, vaikka nykyistä eläkeikää nostetaisin heti 67 vuoteen.

Ailuksen laskelmissa ei ole otettu huomioon niitä, jotka jäävät ennen virallista eläkeikää huollettaviksi lisääntyvän työttömyyden ja syrjäytymisen takia. Tässä tilanteessa on erittäin vaikeaa uskoa demaarien suunnitelmia siitä, että työelämän laadun parantamisella ja työhön tuloiän matalenmisella päästäisin lähellekään 55:n huoltosuhdetta. Johtamisen kehittämisen vaikutus työssäkäynnin vuosien  määrän kohoamisessa on  vielä vaikeampaa uskoa. Sitä on jauhettu johtamiskirjoissa jo vuosia  sinne tänne,  kirjoista onnellisesta johtamisesta jaettuun jothamiseen.

Lukekaa Ailuksen ennsute!

lauantai 16. marraskuuta 2013

435.Päivi Räsäsen kostaja-yhteiskunta



Päivi Räsänen sanoi puolueensa piiri kokouksessa IL:n verkkolehden 16.11 mukaan, että kolmen vuoden välein voi raiskata ensikertalaisena. Lausuma on ymmärretävä poliittisena retoriikkana ja  räikeänä tahallisena väärin ymmärtämiseä. Se kuitenkin kuvastaa, kuinka kovilla panokissa on julkisuusessa ammuttava tullakseen kuulluksi. Hän jatkaa vielä epätodesti, että vankeinhoidollisesti katsottuna ensikertalainen ei ole välttämättä tosielämässä ensikertalainen.

On tunnettua, että eri  rikosnimikkeissä on erilaisia vanhentumisaikoja. Se antaa joustoa ja harkintaa tuomioihin. Vankeinhoidossa kertaisuus on: yksi häkki yksi kerta. Yleisesti ottaen vanhenemisajat ja tuomiot eivät ole syntyneet sattumalta, vaan perustuvat harjoitettuun pitkäjänteiseen kriminaalipolitiikaan ja tilastojen avulla arviotuihin uusimiriskeihin. Pohjoismainen käytäntö on myös hyväksi havaittu malli. Sen kokemusten mukaan rangaisten ankaruudella ei juuri ole mitään tekemistä uusimisen kanssa.

Niihin jotka eivät ole syyllistyneet rikosiin, rangaisuhalla on ennalta ehkäisevä vaikutus. Tämä on tärkeä havainto.

Rangaistus ei ole kosto, vaan yhteiskuntamoraalin vaatima hyvitys. Rikosseuraamulaitoksen tuoreen  tilaston mukaan 90 prosenttia alle 21vuotiaista vangeista joutuu toisen kerran vankilaan. Järjestelmää ei pidä rukata päivän mielipiteiden mukaan.

Pävi Räsäsen lausunnosta henkii koston vaatimus. Tätä ei pidä hyväksyä, sillä kostamalla katkeroituu sekä kostaja että kostettava. Kaikkein vähiten kostojan roolii sopii yhteiskunnalle.

434.Talvivaarasta tätä tärkeää ei ole kerrottu



Eilen 14.11. oli taas Talviaaran ilta A-studiossa. Kukaan ohjelman vieraista ei esittänyt järkevää kustannukset sisältävää metodia luopua kaivostoiminnasta turvallisesti. Vain professori Tuula Pohjola esittti positiivisen kaivostoimian säilyttävän toimintamallin. 

Ministeri Vapaavuoren perustelut sille, miksi kaivos kiermurtelee pinteessä nyt olivat: nikkelin matala hinta, nyky tuotannon pienuus (noin 90 tuhatta tonnia vuodessa), dollarin kalleus,  ympäristöriskit ja kassan niukkuus.

Toimitusjohtaja Perälä oli optimistinen: tuotantoprosessi toimii, dollarin ja nikkelin hinnan muuttokset ovat vain maailmankaupan normaaleja suhdannevaihteluita, osaaminen on parantunut ja  henkilökunta on motivoitunut. Puuttuu vain muutama kymmen miljoonaa euroa seuraavaan vaiheeseen, joka voi olla ratkaisevaa kannavuudelle.

Tässä tilanteessa on sanottu monella suulla, ettei kaivoksen pelastamien ole itseisarvo sen runsaasta työllistämisetä huolimatta. Vähälle oon jäänyt se, että kaivoksen vahvuus numero yksi on sen runsaat nikkelivarannot ja numero kaksi sen mullistava ja toimiva liuotintekniikka.

Leena Pohjolan näkemys, että valtion  pitäisi nopeasti tehdä päätös noin 100 miljoonan euron ympäristöinvestoinnista, on kannatettavaa. Riippumatta sitä mikä on kaivoksen kohtalo, valtion on tämä päätös tehtävä, koska se jotuu joka tapauksessa avaamaan kukkaroaan tähän tarkoitukseen. Kun päätös tehdään nopeasti, se on markkinavetoiseille rahoitajille signaali siitä, että niiden kannattaa investoida kaivokseen ja nähdä se pitkälla aika välillä hyvänä bisneksenä. 

433. Poliittinen nimitys ministeriössä



Tavallisen muistion laatiminen ministeriösä sattaa olla tylsää kuin Efell tornin huolto. Sitä vastoin nimistysmuisto kiinnostaa muuitakin on sillä takaraja.

Ensin hakijoista karsitaan armotta muodollisesti epäpätevät henkilöt paitsi henkilö, joka voi poliitisella harkinnalla päästä jatkoon, mikä usein merkitsee myös valituksi tulemista. Tätä ennen minsterin esikunta on usein laatinut omat erityisosaamisvaatimukset valituksi tulevalle.

Tunnettu konsulttitoimisto ei ainoastaan haastattele, vaan myös järjestää pävän testin lupaavimmin tuntuisille kandiadaateille ja tekee oman suosituksensa kolmen parhaan ryhmästä. Seuraavaksi astuu esiin ministerin esikunnan evästämänä esitteymuistion kirjoittaja. Hän on yleensä kokenut esittelija, virkamies.

Esittelymuistio on asiakirja, johon perustuen valtioneuvosto tekee nimittämispäätöksen.
Kokeneeen virkamiehen tekemänä laatiminen suujuu kätevästi, melkein kuin tanssi vailla partneria. Täytyy huomata, että tässä vaiheessa yleensä tiedetään, kuka valitaan, koska vaikka valtioneuvosto nimittää, ministeri, jonka ministeriötä nimitys koskee, käytännössä ratkaisee asian.

Muistio laadintaa periaatteella, että hakija, jolla on epäkattavin ja sopimattomin koulutus tehtäviin ja vaatimuksiin nähden pudotaan viimeiselle sijalle. Tässä vaiheessa touhu on rationalista pudotuspeliä, jossa saatta olla kuitekni  mukan poliitinen elementti: erityisosaamisvaatimukset. Menettelyä jatketaan niin pitkälle, kunnnes koulutus ei enää riitä asettamaan hakijoita paremmusjärjestyksen. Sen jälkeen verrataan työkokemuksia. Tunnettua on, että työkokemuksien painottamien on sujektiivistä, jos mikään. Tämä mahdollistaa, että alun perin virkaan suunniteltu henkilö saadaan näyttämänn pätevimmältä.

Muistion laatijan on oltava tarkka ja huolellinen, koska joku hakijoista voi tehdä valituksen. Silloin esittelijään on pystyttävä perustelemaan esittelysmuistionsa logiikka, jolla hakijat on asetettu paremmusjärjestykseen. Muutoin hän on pulassa.

On myös huomattava, että virkaan ei  tavitse valita hakijoista pätevintä, vaan pätevä. Tämä on tietenkin tehokkuuden tuhlausta.   

perjantai 15. marraskuuta 2013

432. Kevan sisäinen selitys



Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty kertoi tiedotustiliasuuduessa Yle Areenassa aamupäivällä Ailuksen tapauksesta, että  kyse on myös siitä, liikutaanko kohtuuden rajoissa. Hänen mukaansa ollaan rajamailla. Sisäiseksi selvittäjäksi hallitus asetti Kevan talousjohtajan, joka toimii selvityksen aikana itsenäisesti vapautettuna muista tehtävistään. Ailus totesi moneen kertaan, että prosessien pitää olla kunnossa ja selkeät. Hyvä näin.

Tämän kaltasaisissa tilanteissa, kun arvioidaan kohtuutta ja kyse siitä, mitä tapaus näyttäa ulos päin, uskottavuuden kannalta on ehdotomasti parempi käyttää ulkopuolista konsulttia. Selkkausta saattaa nyt seurata 450 tuhatta kuntalaista. Sisäisen selvittäjän puoluettomuutta Räty perusteli tämä vapauttamista muista tehävistä siksi aikaa.

Kun todennäköisesti talousjohatja on ollut osallisena proseseissa, jotka ovat johtaneet Ailuksen ympärillä vellovaan sekavaan tilanteseen, sitä suremmalla syyllä olisi tarvittu ulkopuolista selvitäjää.

Jos vakavaa huomautettavaa nyt löytyy, voi vain kuvitella, millä mielin talousjohtaja menee Ailuksen alaisuuteen jatkamaan normaaleja töitään.   

431. Lukihäiriö ei parane kirjoittalla, mutta se auttaa.


Yksi sana on liian yksinkertaista. Aloitin kaksisanailla lauseilla. Äiti moitiskeli. Käskettiin lukea kirjoja. Kolmella sanalla keplottelin approbaturin.

Lukihäiriössä pahin oli, kun sitä ei tunnistettu.  Kansakoulun salissa leijaili vain edellisen luokan höylän pölyt. Oppikoulussa lievitti, kun opettaja kutsui sitä sanasokeudeksi. Milloinkaan sitä ei kutsuttu lukihäriöksi.

Kului kaksi vuosikymmentä. Sanat paperilla olivat harvinaisia kuin timantit. Jatkoin paksujen kirjojen lukemista, vain työasiota paperille.

McIintoch oli taikuutta. Se salli tekstin pyörittelyn sinne tänne ja tarkisti oikeinkirjoitusta ja ehdotti hävyttömyyksiä. Se ei väsynyt, ei ilkkunut eikä  ikävistynyt mökkimatkoihin.

Työasioisa kirjoittaminen johti suunnitelun opasvihkosiin. Lojaali esimies lohdutti kysymällä, kuka  niitä lukee. Puuhasteluni laajeni tietokirjojen kirjoittamiseen ja romaanien käsikirjoituksiin laatikkooni, kustantajien hylkääminä.

Jälkeen päin ajatellen neuvo ryhtyä lukemaan ei ollut pahimmasta päästä rohkaisua. Ei se kirjaimia oikeaan järjestykseen asettamiseen auttanut. Myös Dostojevskin lukemishetket ovat tähän hätään liian kaukaa haettu. Mutta lukemalla huomasin, mitä tyyyli saattaisi sopia minulle. Kun oikein mukavan ja yksinkertaisen  kirjan löysin, hetken päästä luulin sitä itseni kirjoittamaksi.

torstai 14. marraskuuta 2013

430. Tehy ja hoiva-avustajat



Tehyn ei kannata pelästyä hoiva-avustajien koulutusta. Ammatit ja osaamisalueet muuttuvat. Se on dynaamisen yhteiskunnan merkki. Muutosta ei voi tarkasti ennustaa. Sekin osa dynamisuutta.

Laajasti ottaen kyse on yhteiskuntamarkkinoista. Näillä markkinoilla työelämä tarvitsee joustavuutta ja sopeutumista kysyntään ja tarjontaan. Etujärjestöt ja valtio kumpinkin tahollaan pyrkivät määrittämään, mitä koulutusta annetaan ja kuinka paljon. Siinäkin markkinamekanismit, sekoittuneena korporatismiin, toimivat. Täydellistä tasapainoa on vaikeaa saavuttaa. Nyt lääkäreitä vähän, ekonomia liika.

Yksi markkinalohko on vanhushuolto. Sen tärkeimpiä työntekijöitä ovat sairaan- ja lähihoitajat. Työn kysyntää on tulevaisuudessa paljon sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja myös henkilökohtaisella tasolla. Se on faktaa. Yhtä faktaa on myös, että tyävoimasta on pulaa.

Työn jakaminen ja  vastuun jakaminen kulkevat käsikädessä ja niiden on oltava dynaamisessa tapainossa.  Eli kun markkinoille tulee uusia  toimijaryhmä lisää jakamisen säännöt muuttuvat ja myös tasapainon taso muuttuu, aivan kuten puntarissa, kun kummallekin puolelle aseteaan saman verran painoa.

Tässä tilanteessa Tehyn kannattaisi hoiva-avustajien koulutus ammattiinsa nähdä enemmän mahdollisuustena kuin uhkana. Alan kasvaminen ja uudet toimijat ja tästä seuraava työn uudellean jako on vääjäämätöntä. Vastuun uudelleen jako on pieni asia verratuna alan muuhun kehityskeen.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

429. Helsingin poliislaitos ja KRP

Helsingin poliisilaitos on jätttiyksikkö muuhun poliiisiin verrattuna. Sillä on omat erityistehtävänsä pääkaupungin turvallisuudessa. Laitoksessa noin 2000 henkilöä. Poliislaitos ja  KRP ovat olleet jo vuosikymmeniä vaihtaitelevissa väleissä keskenään. Huomaisin tämän konusultoidessani sisämisteriön poliisosastoa, Helsingin poliisilaitosta, KRP:a ja SUPO:a, joka sinänsä oli ongelmallinen tapaus konsultin kannalta. Päällkkö tarjosi vicyvettä ja toimintakertomusta ja minä turhia kysymyksiä.

Välejä ovat ennen kaikkea liikutelleet ja muovanneet näkyvät ja voimakastahtoiset henkilöt ja myös yksiköiden osin päällekäisest tehtävät. KRP:n apulaispäällikkö Tenhunen oli vankeinhoidon kova kriitikko. KRP ei ihastunut apulaistoimistopäällikkö Markku Salminen valintasta vankeinhoito-osaston ylijohtajaksi, mistä aiheutui kaikenlaisia turhia yhteenottoja. Valinnasta epäiltiin minua.

Nyt meneillään oleva huumeysikön ylikomisarion esitutkina on tietenkin laillisuuspohjalla ja objektiivinen. Tunnettua kuitenkin on, että kaikkeen toimintaan liittyy myös inhimillisiä kokemustekijöitä.

428. Kaunotar Qatarissa, vanhus Vantaalla

Ailuksen Kevan miljardit ja nahkaverholtu avobemari, tilini saldo ja Hondani rämä rengas. Siinä on objektiivinen suoraan verrannollisen lauseke. Vähemmän katkeruutta, enemmän Himasta. Sitä objektiivisemmaksi lauseke tulee.

Himasopiskelustani huolimatta jotain on nyt menossa pieleen yhteiskunannallisessa ilmastossa. Ei ole kauvaa kun Varman pääjohtajaa Wuoria tempaisi ennen eäköitymistään lähes 700000 euron eläkebonukset. Ilmarisen Sailas sai lähes 300000 euroa bonusta ja 400000 euroa  kannustepalkkaa vuosilta 2010-2012. Nämä kaikki laillisesti.  Nyt on Kevan Ailuksen vuoro sekoilla asunto- ja autoasiassaan. Laillisuutta vaaditan ja oikeutta tutkitaan.

Moneen kertaan jukisuudessa on todettu, kuinka vajaalla markkinoilla eläkeytiöt kilpailevat ja kuinka vähän pääjohtajat voivat vaikuttaa tulokseen. Sattumaa määrä enempi. Yhtä moneen kertaan on julkistettu, että suurten firmojen  hallitusten jäsenet jakavat palkkaetuja toisilleen istuessaan hyvävilijäseninä tosistensa hallituksissa. Mitään muuta ei ole saatu aikaan kuin Tupo 0-linjalla.

Kateudella pitää  olla yläraja. Muuten kansa turhauttu ja sen arvokkuus laskee. Sovin itse kanssa, että miljoona-asunto ja nakavehoiltu avobemari eläkerahoilla on maksimi. Tätä ylittävä kateus on kiittämättömyyttä.

tiistai 12. marraskuuta 2013

427. Helsingin poliislaitoksen rikosylikomisarion tapaus


Toimin silloin valtiovarinminsteriön suunnitelusihteeristössä ja seminaarin tapahtumapaikka oli Hoteli Tallukka. Läsnä oli poliisilaitoksen johto. Ensimmäinen päivä meni suunitelmien mukaan johtamisen periaatteita ja välineitä fundeeratessamme, mutta toisena päviänä seminaari sai ouden tunnelman ja kummallisen käänteen.

Eräs osallistujaporukka vakiintui istumaan aamupäiväksi baarissa  ja iltapäivällä naureskeli muille. Ilmapiiri muuttui vähitellen suljetuksi, väki oli hiljaa, konsultti piti tilannetta pysytyssä. Pohdin hetken itsekseni, olinko oikeassa salissa, mutta sama kyltit olivat edessä. Mielessänäi välähti, oliko edellisen illan aluksi leppoista, mutta lopuksi tiukka väitely pöydässä synkentänyt mieliä. Eräs rikosylikomisario oli silloin johtamista koskevan kinastelun lopuksi uhannut, että hän tekee mitä haluaa laitoksessa. Seminaarin lopuksi, syystä jota en silloin tiennyt, johtoryhmän jäseneksi tuli valituksi mies sivusta, aivan sinne kuulumaton henkilö.

Bussimatkalla Helsinkiin sain kuulla, että kyseinen rikosylikomisario oli Kekkosen sisimpään varitopiirin kuuluva henkilö. Hänellä väitetiin olevan suora yhteys Kekkoseen.Tämä sattui 1970-luvulla, kun Kekkonen oli voimissaan.

426. Puolueiden valta kuriin



Edustuksellinen demoratia on muutaman sadan vuoden ikäinen eikä se ole osoittanut valitettavasti sellaista uudistumiskykyä kuin muut sosiaaliset innovaatiot ovat tehneet, kuten esimerkiksi hvyinvointiyhteiskunta.

Bismarckin konservatiivien malli syntyi kommunismin pelossa lepyttämään työväenluokkaa. William Bereridgen ajatukset 1940-luvulta ottivat tuulta pohoismaissa. Nyt kehitys on pysähstynyt ja osin päin vastoin se on muiden mussa Afrikan maisssa saanut irvokkaita piirteitiä moni kymmen vuotuiseine yksivaltijoineen. Yhdysvalloissa raivoaa hillitön riita rebulikaanien äärilatiojen välillä. Maan poliitista järjestelmä on moneen otteeseen tuomittu kadotukseen ja maata sekasortoon.

Gallupit ovat jatkuvasti kohoavassa suosiossa ja niihin näytetään luotettavan. Ainakin poliittiset toimijat katsovat niiden perään inokkaasti ja myötäilevät niitä. Niiden virhemarginaalit ovat  kaksi ja puoli prosettia suuntaansa.

Nyt olisi järkevää nostaa yhteiskuntauunnitelijoiden pöydille arvonnan ja siihen kytkeytyvän internetin hyväksikäyttö korvamaan kaavoihin kangistunutta poliittista edustuksellista järjestelmää.

Suomi on jaettu 17 maakuntaan. Avotaan jokaisesta maakunnasta niiden väkilukuun perustuva otos ihmisiä, yhteensä 3000. Puolueeton taho laati nettiin yhdenmukaiset esittelyt heistä, joista kansalaiset tutustuttaan heihin nettiäänestävät 200 eduskuntaan.

Järjestelmän etuja vanhaan verrattuna on muiden muassa, että se edustaa Suomen  kansaa virhemarginaalilla kaksi ja pouoli prosettia suuntaansa, puolueiden ylivalta loppuisi ja sen vaatimat resurssit säästyisivät sekä päätöksentoko tehtostuisi.

425.Suomalaisen työn laatu



Tänään  aamu-tv:n jälkipörsissä Piia-Noora Kauppi, Jussi Hyöty ja Pekka  Seppänen keskustelivat suomalaisen työn laadusta. He pitivät suomalaisia omahyväisinä uskotellessamme imagomme laatumaana olevan hvyä.

Itselläni oli juuri menossa kaksi kylpyhuoneremonttia, toinen vanhan lähisukulaisen huoneistossa ja toinen kotonani.

Ensin mainuttuun otin laatuaan mainostavan alan firman, mutten  ollut riittävän tarkka sopimusta allekirjoittaessani. Siinä jäi riittävää huomiotani vaille kohta, jossa rahoituksen hoitaa rahoitusyhtiö. Tästä taas seurasi, että remonttifirma laskutti rahoitusyhtiöltä laskujaan riippumatta, miten työ eteni. Varsinaiset ongelmat olivat kuitenkin työn laadussa. Lattialaatat lähtivät irti. Firma väitti, että muurauserä oli viallinen Yhteys laatafimaan todisti erän olevan kunnollinen ja vian laatoittajassa. Putket jouduttiin asentamaan firman huolimattomuuden takia  pintaan, vaikka seinät leytttiin, jolloin tilaa olisi ollut levyjen alla. Pitkän kinaamisen jälkeen hanke saatiin joten kuten loppuun kuukaudessa suurin piirten budjetissa. Laatu jää odottamaan parempia aikoja.

Kotonani menttelin toisin. Otin yhden henkilön firman, jota tuttavani suosittelivat. Pohdinnan jälkeen päädyin tuntiveloitukseen ja eri töinä tehtäviin putki- ja sähköasennuksiin. Kaikki meni hyvin, paitsi pukimiehiä odoteltiin,  ja laatu oli hyvää. Tiesin tai ainakin luulin tietäväni koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Aikaa meni kaksi ja puoli kuukautta ja hinta sama kuin edellisessä. Työllä on 10 vuoden takuu.

Sanottu ei tietekään todista mitään yleistä suomalaisen työn laadusta, mutta se antaa kuitenkin viitteitä, että tuotemerkin pitkäaikaisella ja tunnustetulla  tunnettavuudella ja työ valvonnalla on merkitystä laatuun. Rakennusalla loppukäyttäjän mahdollisuus valvoa työtä on olematon ja laatu sen mukaista.

maanantai 11. marraskuuta 2013

424. Ekonomi ja runous



Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskutella olematta asiantuntija. Niinpä monella leinee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä iste kullekin.

Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.

Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.  

Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttatuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillan pyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailumentelmällä siitä ei voi nauttia.

Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisa hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.

Pappia maallisempi veistoksiin ihatunut on kuin tiedemies, joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.

Viimeisenä tuleva musiiikin ystävä hyräilee jo etukäteen havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole kiire mihinkään.

Tunnettu tosiasia tietenkin  on, ettei taidetta voi määritetllä mitenkään. Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta, sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.

423. Koko maan puolustaminen - vain poliittinen lupaus



Se, että koko maata pitää puolustaa, on eri asia kuin alueellien puolustus. Tämä tiedetään. Suomen sotilasasiantuntijat ovat varmaankin määritelleet uhkatasot, joilla maata puolustetaan, vaarallisimpana tasona se, jolla maa on uhattuna tulla miehitetyksi kokonaan.

Kun tässä järjetyksessä mennään uhkakuvissa ylös päin niin alueelliset puolustusyksiköt ovat tärkeässä asemassa torjumassa keskivaikeaa uhkaa. Voidan opimisstisesti olettaa, että kun tässä torjunnassa onnistutaan, vihollinen luopuu koko maan valtaamisesta, koska panokset muodostuvat liian suuriksi.

Alueelliset yksiöt pitää voida organisoida nopeasti ja liikuviksi. Niillä pitää olla yksinkertaiset ja toimiviat aseet. Alepuolustukseen turvautumien on ainut realistinen tapa puolustaa mahdollismaan suurta osa maata.

Ilmeisesti on olemassa strategia, missä järjestyksessä tarvittaessa  Helsinkiä kohti peräännytään. Jos Helsinki meneteään, koko maan menetetty.

Jos Suomi liittyy Natoon, koko puolustusstrategia on määriteltävä uudelleen. Silloin on vielä toisarvoisempaa puhua koko maan puolustamisesta.

422. Suomalaiset omahyväisiä - proosa tarkempaa kuin fakta


Claes Andersson totetsi Teeman Suomi-kulttuuriohjelmassa, että proosa on joskus paljon parempi kuvaamaan todellisuutta kuin faktat. Se tarjoaa rikkaamat ja monipuolisemmat välineet eri vivahteiden esiin nostamiseen kuin tylyt tiedot Tämä tuli mieleeni lukeissani venälaisen modernin klassikon Sergei Dovlatovin romaania Matkalaukku.

Erässä kohdassa hän kertoo, kuinka rehellisiä kaksi suomalaista kreppisukkien trokaria ovat. Heidän muovikassissaan oleva 740 sukkiparia  ei kannata laskea. Dovlatov seurueineen nauraa naisille ja sanoo rehellisysden olevan kehtysmaan merkki.

Näin ei tietenkään ole, mutta se sai miettimään, onko meillä suomalaisilla oikea kuva maastamme ja meistä itsestämme ulkomaalaisten silmin.

Ilmeisesti emme ymmärrä, kunka pieni maa Suomi on ja kuinka vähän muut maaat ja niiden ihmiset tietävät Suomesta ja kuinka vähän ne välittävät, mitä teemme ja miten toimimme. Tyly torjujta YK:n turvallisuusneuvoton jäseneksi on vielä monen mielessa maamme vaikutusvallasta. Onko suomaisten jöröys ja vähäsanaisuus sittenkään mikään tuotteen vientivaltti? Tai jos on, se on marginaali-ilmiö.

Jöröyden sijasta on helppo kallistua Himasen raportin avoimuuden ja avautumisen  puolelle. Hyvät käytännöt vienti- ja markkinointihenkilöiden  ominaisuuksista voisivat aivan hyvinm toimia esimerkkeinä meille suomalaisille, ei yksinomaaan vienissä, vaan yleensä kansaivälisissä kontakteissa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

421. Mediaa ei saa missään nimessä mielistellä



Siitä  seuraa vain arpia mieleen. Mutta kyllä nyt on kuiskaten sanottava, että Hesingin Sanomien pääkirjoitusjutut ja uutisanalyysit näyttävät saaneen uutta vauhtia viime kuukausina. Onko graafisten taulukoiden lisääntynyt käyttö vain sattumaa ja sanomattomien pääkirjoitusten katoaminen harhaa?  Tämä on vain tuntumaa.

Ensimmäisenä mieleen muistuvana hyvänä juttuna oli kirjoitus 16.10 omistajaohjauksesta. Lyhyt ja naseva. Pääkirjoitus sote-uudistusta  23.10 oli tarkka. Havainto, että juridiset ja sisällölliset ongelmat ovat samassa kohdassa, oli siinä osuva. Saman päivän  juttu ”Taantuma kurittaa palvelualoja” oli havainnollinen. Tämä päiviän pääkirjoitus on kutittavasti nahan alle menevä  analyysi kulustavaroiden ja investointien erilaisesta vaikutuksesta kuluttajiin ja maan talouteen.

Olin jo aikeissa lopettaa lehden tilaamisen, mutta nyt jatkan toistaiseksi lukemista.

Vaikutelma lehdestä, voi olla vain harhan heijastumaa. Täyttä mielikuvitustako? Kaiku siihen vastatkoon.