1884. Fiasko konsultointi Viroon

      Virolaisen HeiVälin konsulttiyhtiön omistajat Tõnu Hein ja Kaido Väljaots ottivat yhteyttä ja pyysivät, että tulisin pitämään päivän seminaarin kirjani aiheista ministereille ja korkeimmille virkamiehille Tallinnassa ja ryhtyisin konsultoimaan heidän valtiovarainministeriötään.
     Kaikki tuntui viimeisen päälle pedatulta. Minua vuosikymmeniä vaivannut selkäkipu äityi kuitenkin niin pahaksi, että laivalla joudin makaamaan selälläni hytin lattialla koko matkan. Illalla tullessani selkä kierossa Viru-hotelliin muistutin turpiinsa saanutta kaljupäistä gangsteria. Saman kaliperin virkailija saattoi minut huoneeseeni ja poistui lukon räpsähtäessä ilkeästi. Hotelli oli tyly ja pelottavan äänetön.
     Aamupalalla olin jonkinlaisen silmällä pidon alaisena, ja huomasin tarjoilijoiden pitävän vaitonaisena jatkuvasti katsekontaktia minuun lähes tyhjässä ruokailusalissa.
     Olin ainoa luennoitsija. Luentosali oli täynnä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän, mitä minulle piti tehdä. Ei ollut esittelyä, mikrofonien testausta eikä tulkkauksesta sopimista. Oli vain kaksi vastakkain: minä ja täysi sali. Otin lopuksi mikrofonin kaulaani ja esittelin itseni. Kuulokkeisiini tuli heikko pätkivä, kimeä naisääni, joka puhui huonolla suomenkielellä jostain kytkösongelmasta. Luultavasti nainen lopulta kirosi, koska korotti entisestään ääntään ja katkaisi linjan. Katsahdin eturivissä istuvaan yhteyshenkilööni, ja hän nyökkäsi. Käsitin sen merkiksi jatkaa esitystäni.
     Asetin piirtoheittimelle rivakkaa tahtia kalvoja ja esittelin julkisen sektorin kehittämisvaiheet 1960-luvulta lähtien. Niitä olivat: kameraalisen kirjanpidon, rationalisoinnin, sisäisen laskennan, suunnittelujärjestelmien, strategisen suunnittelun ja johtamisen kehittämisen vaiheet. Kaikkia näitä kahlitsi valtiovarainministeriön yksityiskohtainen budjettiohjaus ja keskusvirastojen normiohjaus. 1990-luvulla kahleet avattiin ja aloitettiin kehys- ja tulosohjaus sekä normiohjauksen purkaminen ja markkinavoimien vapauttaminen.
      Tämä oli aloitukseni sisältö ennen kahvitaukoa.

Ilmeisesti tulkkausta ei ollut suoritettu lainkaan, ja siksi kuulijat olivat näreissään ja osa ministeristä oli kömpinyt vaivihkaa ulos. En ehtinyt sanoa mitään, kun pääkoordinaattori hoputti saliin. Hän ei ollut juuri kiinnostunut, mitä puhuin. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt suomea. Minuutilleen aikataulussa pysyminen oli tärkeintä.

     Loppupäivän vedin ohjelman rutiininomaisesti minuutilleen läpi seuraamalla aikaa pöydälle asettamasta rannekellostani. Esitykseni päätyttyä pääkoordinaattori, hänen naispuoliset apulaisensa ja minä seisoimme hetken kehänä aulassa. Kädestäni putosi papereita lattialle. Kipeän selkäni takia en voinut niitä nostaa ylös, jolloin ne jäivät lojumaan sinne. Viimein eräs naispuolinen avustaja nosti ne ylös, mistä kiittelin naista kovasti. Tunnelma oli kiusallinen.

      Pääkoordinaattorin lähtiessä viemään minua syömään kuuluisaan kalaravintolaan Viron valtiovarainministeri Siim Kallas tuli meitä vastaan torilla. Pääkoordinaattori suoritti esittelyn ja kertoi minun tulevan konsultoimaan ministeriöön. Vastasin ministerille johonkin tekosyyhyn vedoten niin kohteliaasti kuin siinä tilanteessa taisin, etten voi tulla konsultoimaan. Sanoin molemmille hätäisen ystävälliset jäähyväiset ja loikkasin viereen pysähtyneeseen taksiin ja ajoin omiin matkoihini. Olin melko raivoissani itselleni ja virolaisille, mikä oli tietysti turhaa. Itsepä grillille menin.